Kohtaaminen- opettajuuden ydin?
Wihersaari, Jari (2011)
Wihersaari, Jari
Tampere University Press
2011
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2011-01-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8310-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8310-3
Tiivistelmä
TM Jari Wihersaari käsittelee ammattikasvatustieteen väitöstutkimuksessaan kohtaamista ja sen rakentumista opettajuuden ydintapahtumana.
Kohtaamisesta ja sen tarpeesta eri muodoissaan ja yhteiskunnan eri alueilla käydään keskustelua. Toisen ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen liittyy sekä kasvatuksen maailmaan että muihin sellaisiin tieteenaloihin, joissa ihminen on keskeisessä asemassa. Tutkimus käsittelee kohtaamista opettajuuden maailmassa.
Opettajuuteen kiinteästi liitetyn kohtaamis-käsitteen avaamattomuus johtuu osin siitä, että kasvatukseen muualta kuin kasvatuksen ytimestä tulevat tekijät johtavat asioita pois sen ytimestä. Opetus ja kasvatus nähdään toistaan erillisinä ja tämä painotus saa aikaan teknisen ja taloudellisen ajattelun liiallisen painotuksen.
Tutkimuksen filosofinen lähestymistapa antaa kohtaamisesta ja dialogista käydylle keskustelulle käsitteellistä selkeyttä, jota tutkimuksessa tarvitaan yhteisen keskustelupohjan rakentamisessa. Tutkimuksessa selvitetään kohtaamisen ja dialogiin käsitteitä ja nostetaan esiin niihin liittyviä ongelmia ja lopuksi muodostetaan niistä kohtaamiseen liittyvä kokonaisnäkemys.
Tutkimuksen mukaan dialogia voidaan pitää kohtaamisen edellytyksenä. Dialogin käyttö on voimakkaasti yleistynyt erityisesti kasvatustieteellisessä tutkimuksessa, mutta itse dialogista ei ole ollut selkiytynyttä käsitystä. Dialogista on etsitty ratkaisua kasvatuksellisen kohtaamisen ongelmaan, mutta sitä on käytetty myös ratkaisuna verkkopedagogiikan haasteisiin, yritysmaailman kehityskeskusteluihin sekä mentorointiin.
Tutkimuksen mukaan dialogin ja kohtaamisen suhde riippuu siitä, mitä ymmärrämme dialogilla. Eri dialogisuusteoreetikoiden ja dialogisuusfilosofien dialogit soveltuvat eri tarkoituksiin. Dialogien erot liittyvät kohtaavien etäisyyteen, lukumäärään sekä kohtaamisen ontologiaan. Buberilaisen Minä-Sinä- kohtaamisen dialoginen malli vastaa parhaiten aidolle kohtaamiselle asetettuja vaatimuksia.
Dialogi voidaan nähdä sekä kasvatuksen että opetuksen ytimenä, kun se ymmärretään siten, että kasvatussuhde luo edellytyksiä opettamisen onnistumiselle. Sen kautta voidaan tavoitella onnistuneesti kasvatuksen päämäärää. Kasvatus on keskeinen osa elämää ja ihmiseksi tulemista.
Kohtaamisen ja dialogin päämäärä on niissä itsessään. Kun kohtaamiselle luo oikeat edellytykset, se voi toteutua omilla ehdoillaan. Dialogin opettelu ei ole tekniikan tai uusien didaktisten keinojen opettelua. Tutkimus osoittaa, että aitoon kohtaamiseen pyrkivää dialogia on mahdollista valmistella pohtimalla oman kasvatusajattelunsa perusteita ja sen lähtökohtia.
Kohtaamisesta ja sen tarpeesta eri muodoissaan ja yhteiskunnan eri alueilla käydään keskustelua. Toisen ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen liittyy sekä kasvatuksen maailmaan että muihin sellaisiin tieteenaloihin, joissa ihminen on keskeisessä asemassa. Tutkimus käsittelee kohtaamista opettajuuden maailmassa.
Opettajuuteen kiinteästi liitetyn kohtaamis-käsitteen avaamattomuus johtuu osin siitä, että kasvatukseen muualta kuin kasvatuksen ytimestä tulevat tekijät johtavat asioita pois sen ytimestä. Opetus ja kasvatus nähdään toistaan erillisinä ja tämä painotus saa aikaan teknisen ja taloudellisen ajattelun liiallisen painotuksen.
Tutkimuksen filosofinen lähestymistapa antaa kohtaamisesta ja dialogista käydylle keskustelulle käsitteellistä selkeyttä, jota tutkimuksessa tarvitaan yhteisen keskustelupohjan rakentamisessa. Tutkimuksessa selvitetään kohtaamisen ja dialogiin käsitteitä ja nostetaan esiin niihin liittyviä ongelmia ja lopuksi muodostetaan niistä kohtaamiseen liittyvä kokonaisnäkemys.
Tutkimuksen mukaan dialogia voidaan pitää kohtaamisen edellytyksenä. Dialogin käyttö on voimakkaasti yleistynyt erityisesti kasvatustieteellisessä tutkimuksessa, mutta itse dialogista ei ole ollut selkiytynyttä käsitystä. Dialogista on etsitty ratkaisua kasvatuksellisen kohtaamisen ongelmaan, mutta sitä on käytetty myös ratkaisuna verkkopedagogiikan haasteisiin, yritysmaailman kehityskeskusteluihin sekä mentorointiin.
Tutkimuksen mukaan dialogin ja kohtaamisen suhde riippuu siitä, mitä ymmärrämme dialogilla. Eri dialogisuusteoreetikoiden ja dialogisuusfilosofien dialogit soveltuvat eri tarkoituksiin. Dialogien erot liittyvät kohtaavien etäisyyteen, lukumäärään sekä kohtaamisen ontologiaan. Buberilaisen Minä-Sinä- kohtaamisen dialoginen malli vastaa parhaiten aidolle kohtaamiselle asetettuja vaatimuksia.
Dialogi voidaan nähdä sekä kasvatuksen että opetuksen ytimenä, kun se ymmärretään siten, että kasvatussuhde luo edellytyksiä opettamisen onnistumiselle. Sen kautta voidaan tavoitella onnistuneesti kasvatuksen päämäärää. Kasvatus on keskeinen osa elämää ja ihmiseksi tulemista.
Kohtaamisen ja dialogin päämäärä on niissä itsessään. Kun kohtaamiselle luo oikeat edellytykset, se voi toteutua omilla ehdoillaan. Dialogin opettelu ei ole tekniikan tai uusien didaktisten keinojen opettelua. Tutkimus osoittaa, että aitoon kohtaamiseen pyrkivää dialogia on mahdollista valmistella pohtimalla oman kasvatusajattelunsa perusteita ja sen lähtökohtia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4963]