Opiskelemassa tavallaan. Vanhat naiset ikäihmisten yliopistossa

Abstract

2000-luvun Suomessa käydään intensiivistä julkista keskustelua ikääntymisestä. Keskustelussa on ollut tavanomaista pohtia yhtäältä ikääntyneen väestön määrän kasvun asettamia kansantaloudellisia haasteita ja siten käsitellä ikääntyneitä yhteiskunnallisia ongelmia tuottavana ryhmänä. Toisaalta ikääntyvää yhteiskuntaa koskevissa keskusteluissa elää aktiivista, elinvoimaista ja yksilöllistä vanhuutta korostavia puhetapoja. Eräs tällainen puhetapa liittyy elinikäiseen oppimiseen ja opiskeluun yhtenä onnistuneen vanhenemisen toteuttamisen tapana.

Väitöstutkimuksen aiheena on opiskelu ikäihmisten yliopistossa. Ikäihmisten yliopistossa opiskelevien naisten haastatteluihin, ikäihmisten yliopistoa käsittelevään dokumenttiaineistoon ja tutkijan omakohtaisiin ikäihmisten yliopistoa koskeviin havainnointeihin perustuen tutkimuksessa nostetaan esiin kaksi yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkittävää huomiota. Tutkimus osoittaa, että elinikäisen oppimisen liturgian alla tapahtuu ikään perustuvaa syrjintää. Myös ikääntyvän yhteiskunnan näkökulmasta oikealla tavalla vanheneminen ei ole kaikille samalla tavalla mahdollista, vaikka ulkoiset seikat niin antaisivatkin olettaa.

Elinikäisestä oppimisesta puhuttaessa keskeistä on korostaa opiskelullisen aktiivisuuden kuulumista kaiken ikäisille. Tutkimukseen osallistuneiden eläkeikäisten naisten opiskelun arki ei kuitenkaan vastaa tätä rakennettua mielikuvaa. Naisilla ei ole iästään ja osin sukupuolestaan johtuen täysimääräistä pääsyä opiskelijaksi. Opiskelu vaatii ristiriitaisten tilanteiden sietämistä. Ristiriitoja tuottavat sekä käsitykset yliopistosta nuorten aikuisten koulutuspaikkana että mielikuvat vanhasta naisesta pääasiassa kodin piiriin kuuluvana toimijana. Opiskelu on elinikäisen oppimisen juhlapuheista huolimatta vanhoille epätyypillistä toimintaa, jota toteuttaessa joutuu käsittelemään ajatusta itsestä normien vastaisena toimijana sekä kohtaamaan eriasteista ihmettelyä, jopa avointa syrjintää.

Julkisessa keskustelussa laajalti viljelty ikääntymisen ongelmapuhe siirtää vastuuta ikääntyvän yhteiskunnan mm. taloudellisista ja terveydenhuollollisista haasteista ikäihmisille itselleen. Onnistunut yhteiskuntaa säästävä vanheneminen on nimenomaan aktiivista vanhenemista ja opiskelu on yksi aktiivisen vanhenemisen toteuttamisen tapa. Tutkimukseen osallistuneiden naisten opiskelun arki ei vastaa niitä oletuksia aktiivisista ikäihmisistä, joita onnistuneesta vanhenemisesta ja elinikäisestä oppimisesta käydyissä julkisissa keskusteluissa on rakennettu. Tutkimus osoittaa, että aktiivisen vanhenemisen nostaminen osaksi ikääntyvän yhteiskunnan kansantaloudellisia haasteita ja niistä selviytymistä on vaarassa tuottaa nykyistä vahvempaa polarisaatiota ikäihmisten välille. Tästä huolimatta ikääntyneenä opiskelijana toimiminen ei ole vain sietämisen ja huolen täyttämää, vaan siihen sisältyy myös iloa ja ylpeyttä omasta osaamisesta ja pystymisestä.

This doctoral dissertation explores studying at the University of the Third Age in Finland from the perspective of aged women. The purpose of the dissertation is to perceive studying at the University of the Third Age as a form of social participation in a situation where public discussion related to ageing has been intense. In this discussion it has been common, on the one hand, to ponder the national economic challenges presented by the increasing ageing population and thus to deal with the ageing as a group that produces problems for society. On the other hand, at the same time, modes of speaking that characteristically emphasize active, vital and individual old age live in the discussions of the ageing society.

The study asks first of all how aged women gravitate towards studying at the University of the Third Age and how their decision to start studying is connected to their earlier life courses. Secondly, it asks how studying in later life and the concept of self as a student are shaped at the University of the Third Age, as well as how societal differentiations "gender, age and class" are connected to both studying as an activity and the conceptions of the possibilities and limitations related to acting as a student. Theoretically these questions are looked into through the concept of agency. By shedding light on the everyday practices of studying at the University of the Third Age and by analysing the students´ agency in relation to their life histories and concrete studying situations, this dissertation opens up studying in later life as a phenomenon that is related to the politicality of the questions of the ageing society, active ageing and life in retirement.

The study is located in the fields of adult education, feminist research and social gerontology. It approaches its research questions from a sociological perspective by pondering the relationship between an individual and society and from a cultural studies perspective by understanding ageing and studying as culturally defining phenomena. The research data includes three data sets: three rounds of interviews conducted with six women who had studied at the University of the Third Age in Tampere, Finland; documentary material on the Finnish University of the Third Age; and the researcher´s own personal observations made during her employment period at the University of the Third Age. The data sets are analysed by employing content analytical and discourse analytical methods of text analysis.

The research findings reported in this study show that female students define studying at the University of the Third Age as a positive activity that both produces community spirit and maintains commitment to studying. Despite this, everyday life as a student also seems to bring about conflicting situations as well. The women´s conceptions of themselves as students and experiences of their own agency are constructed under pressure conflict caused by sets of norms concerning gender, age and class that vary according to their context. These contexts are the University of the Third Age, the university as a larger institution, as well as the relationships with friends and family. Within the University of the Third Age, agency is defined by an action culture that is based on an age conception emphasizing middle-classiness and mental capability to act. As part of the larger university institution, aged women´s potential agency is realized in relation to the age order prevailing at the university, thus leaving them in a subordinate and marginal position in relation to younger students. Outside the university, among friends and family, how they act as students is in turn defined by gender-, age- and class-based conceptions of the relation between old age and studying.

In the case of women who participated in this study, the everyday life of a student does not correspond to the assumptions about active aged people that have been constructed in public discussions on successful ageing, the third age and lifelong learning. These women do not enjoy full access to active citizenship, and keeping up studying requires of them tolerance for conflicting situations. Nevertheless, their everyday lives as ageing students are not only filled with tolerating conflicts and worrying about these but also include feelings of pride and joy about their own agency.