Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit
Vilkko, Arto (2010)
Vilkko, Arto
Tampere University Press
2010
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8295-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8295-3
Tiivistelmä
Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit kuvaa ja analysoi radion muutosta perinteisestä tiedonvälittäjästä nykyaikaiseksi formaattiradioksi, jonka pääsisältö on musiikkia. Työn kvantitatiivisessa osassa Vilkko ensin analysoi ja vertailee viiden radioaseman soittolistoja. Tämän pohjalta Vilkko pohtii, mitä tarkoitusta varten soittolistat ovat olemassa, miten ne toimivat ja keiden etuja ne palvelevat. Radion vallankäyttö ja radion mediavallan tarkastelu on rajattu viidelle kentälle toimilupapolitiikan vaikutukseen, formaattiradion oman toimintalogiikan vaatimuksiin, ääniteteollisuuden ja radion symbioosiin, kuuntelijoiden vaikutusvaltaan sekä itse musiikkiin kätkeytyvään symboliseen valtaan. Tutkimus nojaa sekä musiikin että median kulttuurintutkimuksen perinteeseen
Tutkimusaihe on ajankohtainen, kiinnostava ja tärkeä. Ensinnäkin suomalainen radio on tutkimuskohteena yhä edelleen harvinainen. Toiseksi, suomalaisen populaarimusiikkikulttuurin ymmärtämisen näkökulmasta radiosoitto on avainkysymys, mutta silti sen kriittisiä analyyseja on varsin vähän.
Kiinnostavan lisän työhön tuo se, että tekijällä on pitkä ura formaattiradion tekijänä ja kehittäjänä. Tämä näkyy sekä aihepiirin yleisessä hallinnassa ja tutkimuksen metodologiassa että tulosten analyysissa ja tulkinnassa, joita käytännön työkokemukset konkretisoivat ja elävöittävät. On myös tervetullutta, että tekijä pyrkii tarkastelemaan musiikkia kommunikaationa, ihmisten välisen yhteyden väliaineena, mikä on harvinaista suomalaisessa viestinnän tutkimuksessa.
Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää se, että useimmat radioasemat ovat omaksuneet formaattiradion toimintaperiaatteet ja siihen elimellisesti liittyvän soittolista-ajattelun. Kvantitatiivinen aineisto on analysoitu kekseliäästi ja omintakeisesti tavalla, joka on hyödynnettävissä jatkotutkimuksissa. Soittolistojen analyysi perustuu viiden radioaseman YleX:n, YleQ:n, Radio NRJ:n, Kiss FM:n ja Radio Novan yhden viikon (47/2004) ohjelmistoon.
Tutkimusaihe on ajankohtainen, kiinnostava ja tärkeä. Ensinnäkin suomalainen radio on tutkimuskohteena yhä edelleen harvinainen. Toiseksi, suomalaisen populaarimusiikkikulttuurin ymmärtämisen näkökulmasta radiosoitto on avainkysymys, mutta silti sen kriittisiä analyyseja on varsin vähän.
Kiinnostavan lisän työhön tuo se, että tekijällä on pitkä ura formaattiradion tekijänä ja kehittäjänä. Tämä näkyy sekä aihepiirin yleisessä hallinnassa ja tutkimuksen metodologiassa että tulosten analyysissa ja tulkinnassa, joita käytännön työkokemukset konkretisoivat ja elävöittävät. On myös tervetullutta, että tekijä pyrkii tarkastelemaan musiikkia kommunikaationa, ihmisten välisen yhteyden väliaineena, mikä on harvinaista suomalaisessa viestinnän tutkimuksessa.
Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää se, että useimmat radioasemat ovat omaksuneet formaattiradion toimintaperiaatteet ja siihen elimellisesti liittyvän soittolista-ajattelun. Kvantitatiivinen aineisto on analysoitu kekseliäästi ja omintakeisesti tavalla, joka on hyödynnettävissä jatkotutkimuksissa. Soittolistojen analyysi perustuu viiden radioaseman YleX:n, YleQ:n, Radio NRJ:n, Kiss FM:n ja Radio Novan yhden viikon (47/2004) ohjelmistoon.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4945]