Self as World The New Emerson
Kovalainen, Heikki A. (2010)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kovalainen, Heikki A.
Tampere University Press
2010
Filosofia - Philosophy
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Väitöspäivä
2010-12-11Tiivistelmä
Asioina ja sanoina minuus ja maailma ovat ehkä turhankin tuttuja, eikä niiden filosofista merkitystä ja arkielämässä ilmenevää yhteyttä niinkään usein pysähdytä pohtimaan. Paljon toki puhutaan itsetuntemuksesta ja oman elämän herruudesta, mutta entä jos elämä ei olekaan hallittavissa ja minuus ja maailma ovat erottamattomasti yhteydessä?
Yhdysvaltalaista esseisti-filosofi-runoilijaa Ralph Waldo Emersonia (1803-1882) on tähän asti tulkittu pitkälti kirjallisuudenhistoriaa vasten. Samalla kun hänen runollisten esseidensä filosofinen merkitys on viime aikoina yhä enemmän tunnustettu, systemaattista filosofista tulkintaa ei ole ollut saatavilla. Väitöskirjani vastaa tarpeeseen tulkitsemalla Emersonin esseitä minuuden ja maailman välisenä intiiminä vuoropuheluna, johon kuuluu niin vastavuoroisuus kuin ristiriitaisuuskin.
Monin eri tavoin maailman tunteminen edellyttää oman itsen tuntemista, ja itsetuntemuksesta vuorostaan avautuu ikkunoita maailmaan. Minuuden ja maailman suhde ei kuitenkaan ole aina symbioottinen tai sopusointuinen, ovathan itsen ja maailman väliset konfliktit täysin todellisia. On esimerkiksi mahdollista kadottaa ote omasta itsestään samalla vieraantuen maailmasta, minkä ei kuitenkaan pitäisi merkitä vian löytyvän itsestä eikä lainkaan maailmasta.
Itsetuntemuksen arvon tähdentämisestä huolimatta tutkimuksessa ei puolusteta yksioikoista näkemystä, jonka mukaan maailma olisi minuudelle alisteinen. Pikemminkin johtoajatuksena on, että minuuteen syventyminen voi tehdä aidosti mahdolliseksi sen, että maailma saa sijansa minuudessa.
Minuuden ja maailman yhteyden tutkiminen voi auttaa meitä hahmottamaan, milloin tulisi kuunnella itseä ja milloin maailmaa; eron tunnistaminen yksittäisissä elämäntilanteissa jää olemisemme ongelmaksi ja haasteeksi.
Yhdysvaltalaista esseisti-filosofi-runoilijaa Ralph Waldo Emersonia (1803-1882) on tähän asti tulkittu pitkälti kirjallisuudenhistoriaa vasten. Samalla kun hänen runollisten esseidensä filosofinen merkitys on viime aikoina yhä enemmän tunnustettu, systemaattista filosofista tulkintaa ei ole ollut saatavilla. Väitöskirjani vastaa tarpeeseen tulkitsemalla Emersonin esseitä minuuden ja maailman välisenä intiiminä vuoropuheluna, johon kuuluu niin vastavuoroisuus kuin ristiriitaisuuskin.
Monin eri tavoin maailman tunteminen edellyttää oman itsen tuntemista, ja itsetuntemuksesta vuorostaan avautuu ikkunoita maailmaan. Minuuden ja maailman suhde ei kuitenkaan ole aina symbioottinen tai sopusointuinen, ovathan itsen ja maailman väliset konfliktit täysin todellisia. On esimerkiksi mahdollista kadottaa ote omasta itsestään samalla vieraantuen maailmasta, minkä ei kuitenkaan pitäisi merkitä vian löytyvän itsestä eikä lainkaan maailmasta.
Itsetuntemuksen arvon tähdentämisestä huolimatta tutkimuksessa ei puolusteta yksioikoista näkemystä, jonka mukaan maailma olisi minuudelle alisteinen. Pikemminkin johtoajatuksena on, että minuuteen syventyminen voi tehdä aidosti mahdolliseksi sen, että maailma saa sijansa minuudessa.
Minuuden ja maailman yhteyden tutkiminen voi auttaa meitä hahmottamaan, milloin tulisi kuunnella itseä ja milloin maailmaa; eron tunnistaminen yksittäisissä elämäntilanteissa jää olemisemme ongelmaksi ja haasteeksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]