Hääpolskasta haitarijatsiin - 1900-luvun alun tanssimusiikkikulttuuri eteläpohjalaisten tanssisoittajien kertomana, kokemana ja soittamana

Abstract

Tuuli Talvitie-Kella väittelee 11.12.2010 Tampereen yliopistossa aiheella Hääpolskasta haitarijatsiin - 1900-luvun alun tanssimusiikkikulttuuri eteläpohjalaisten soittajien kertomana, kokemana ja soittamana. Väitöskirja kertoo eteläpohjalaisista tanssisoittajista, heidän elämänkertomuksistaan ja soittotyyleistään. Heidän elämänkertomuksiinsa eläytyen ja soittotyylejään imitoiden Talvitie-Kella on luonut kuvaa siitä, minkälainen oli tanssimusiikkikulttuuri 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Etelä-Pohjanmaalla.

Talvitie-Kella vastaa tutkimuksessaan kysymykseen: minkälaisena eteläpohjalainen tanssimusiikkikulttuuri ja sen muutoksen elementit (radio, 5-rivinen haitari, uudet tanssit ja yhtyemuoto) ilmenevät yksittäisten soittajien elämänkertomuksissa, heidän repertuaareissaan ja soittotyyleissään.

Käyttämillään tutkimusmenetelmillä Talvitie-Kella uudistaa omalta osaltaan musiikintutkimuksen kenttää. Yksi työn tavoitteista on ollut soveltaa taiteellisen tutkimuksen käytänteitä tieteelliseen tutkimukseen ja avata tieteellisen tutkimuksen tuloksia taiteellisin keinoin. Tutkimuksen raportoinnissa perinteisen väitöskirjan rinnalla on konserttitallenne, joka on tallennettu Talvitie-Kellan väitöskirjakonserteista tammikuussa 2009. Hääpolskasta haitarijatsiin Väitöskirja soi! -tallenne kertoo hääpelimanneista ja tanssiorkesterien viulisteista. Se kertoo 1900-luvun alun tanssimusiikkikulttuurista, kyseisellä aikakaudella tapahtuneista muutoksista kulttuurissa ja musiikissa sekä muutoksen elementeistä. Tallenne kertoo hääpelimannien ja tanssiorkesterien viulistien soittotyyleistä ja heidän ohjelmistoistaan. Tavoite on ollut juonellisten konserttien ja dvd-tallenteen keinoin saada väitöskirjatyön tutkimustulokset soimaan sekä avata tieteellisen tutkimuksen tuloksia taiteellisin keinoin. Teksti ja tallenne täydentävät toisiaan: teksti kertoo sen, mitä konserteissa ei ollut mahdollista selittää; tallenteelta voi kuulla, nähdä ja kokea sen, mitä tekstillä ei voi välittää.

Väitöskirjakonserttien prosessi oli merkittävä osa tutkijan käyttämää musiikillisen toiminnan menetelmää. Prosessi on tuottanut uutta tutkimusaineistoa, ja prosessi on ollut analyysiväline elämänkertomusten, repertuaarien ja soittotyylien jäsentämisessä tieteelliseksi kertomukseksi. Konserttisarjan ja konserttitallenteen avulla Talvitie-Kella on yhdistänyt tiedettä ja taidetta uudenlaisella, mutta vahvasti etnomusikologiseen perinteeseen pohjautuvalla tavalla.

This study deals with dance musicians from Southern Ostrobothnia, their life stories and their musical styles. At the centre of this dissertation is the turning point from the wedding polska to the accordion jazz - the dance music and dance music culture in Southern Ostrobothnia in 1920s-1930s. The research questions are: how did musicians born 1880-1940 experience the change in dance music culture; what kind of similar experiences arise from their life stories; how have the styles, techniques, ways of fiddle playing changed during this change.

The research data consists of biographical material, recorded music and material gathered through musical action research. The biographical data consists of life stories, interviews gathered from 65 Southern Ostrobothnian musicians. The musical data analysed was gathered mainly from six fiddle players. And the data gathered through musical action research was gathered mainly from three musicians I have played with.

My approach to this data is biographical, ethnographical and also bimusical. My position as a researcher is in the field of ethnomusicology, but I reach towards other fields and I use methods that could be defined as artistic and anthropological. Analysing musical styles side by side with the biographical material and in co-operation with musicians is firmly anchored in the anthropological tradition. The approach enables the researcher in some way to learn about music "from the inside", and thereby experience its technical, conceptual and aesthetic challenges. The researcher is also better able to connect socially with musicians or the community being studied.

In my research I have for my part tried to form an abstraction of bimusicality (Hood 1960; 1971) and connect it with other methods like artistic research (e.g. Hannula, Suoranta & Vaden 2003; Kirkkopelto 2007), (musical) action research (e.g. Kemmis & McTaggart 2005; Kuula 2000) and researcher as musician (Laitinen 1991). I have tried to make the methodology and theory more concrete and take the approach further from learning and playing to performing. From Wedding Polska to Accordion Jazz - The Dissertation rings out! (Hääpolskasta haitarijatsiin -Väitöskirja soi!) concerts and dvd recording were for me a way to report the results of my musical style analysis, biographical analysis, bimusical work and the research as a whole.