The Impact of an Education Intervention on Nurses Knowledge of and Attitudes towards HIV and Willingness to Take Care of HIV-positive People in Lithuania
Mockiene, Vida (2010)
Mockiene, Vida
Tampere University Press
2010
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8286-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8286-1
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata koulutusintervention vaikutusta hoitajien tietotasoon HIV:stä ja AIDS:sta, heidän asenteitaan HIV:ä ja AIDS:ia kohtaan ja heidän halukkuuttaan hoitaa HIV-positiivisia henkilöitä. Olettamuksena oli että koulutusinterventiolla olisi mahdollista lisätä hoitajien tietotasoa, heidän positiivisia asenteitaan ja halukkuuttaan hoitaa sekä HIV-positiivisia että AIDS:ia sairastavia potilaita.
Tutkimus toteutettiin kolmivaiheisena vuosina 2006-2010. Ensimmäiseksi kansainvälinen, kuvaileva tutkimus tehtiin sairaanhoitajille (n=681) Suomessa (n=322), Virossa (n=191) ja Liettuassa (n=168). Toisena vaiheena oli tarkastella sitä, minkälaisia koulutusinterventioita on aikaisemmin tehty kansainvälisesti ja niiden vaikutusta. Kolmantena vaiheena oli koeasetelma, jossa verrattiin kahta erilaista hoitajien koulutusohjelmaa keskenään ja myös heihin, jotka eivät olleet kehitetyissä täydennyskoulutusohjelmissa mukana. Alkumittauksiin osallistui 206 osallistujaa ja seurantamittauksiin 185 osallistujaa.
Kansainvälinen kuvaileva tutkimus osoitti eroja hoitajien tietotasossa, asenteissa ja halukkuudessa hoitaa HIV-positiivisia ja AIDS:ia sairastavia henkilöitä Suomen, Viron ja Liettuan välillä. Liettulaisten hoitajien tietotaso oli matalin ja asenteet vähemmän positiivisia muihin verrattuna. Kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voitu päätellä millainen olisi paras koulutusinterventio, jolla olisi positiivinen vaikutus hoitajien tietotasoon HIV:sta ja AIDS:sta sekä heidän asenteisiinsa ja halukkuuteensa hoitaa HIV-positiivisia potilaita. Voidaan kuitenkin todeta, että erilaisia opetusmetodeja pitää yhdistää hoitajien täydennyskoulutuksessa.
Koekontrolliasetelmalla toteutettu kahden päivän koulutusinterventio yhdistettynä kirjallisen materiaalin käyttöön lisäsi hoitajien tietotasoa ja positiivista asennoitumista ja täten vahvisti esitettyjä hypoteeseja. Koulutusinterventio ei kuitenkaan oletusten vastaisesti lisännyt hoitajien halukkuutta hoitaa HIV-positiivisia tai AIDS:ia sairastavia ihmisiä. Kirjallisen materiaalin käytöllä yksinään ei ollut positiivista vaikutusta hoitajien tietotasoon, positiivisiin asenteisiin tai hoitohalukkuuteen.
Useampien opetusmetodien yhdistäminen on tarpeen pyrittäessä lisäämään tehokkaasti hoitajien HIV:iin ja AIDS:iin liittyvää tietoa, positiivisia asenteita ja halukkuutta hoitaa HIV-positiivisia ihmisiä. Kirjallisen materiaalin käyttö yksinään täydennyskoulutuksessa on kaikin tavoin halvempaa, mutta sillä ei saavuteta riittävää vaikutusta hoitajien tietotason lisäämiseksi tässä kontekstissa.
Tämä tutkimus tuotti tietoa kehittämisalueista parannettaessa hoitajien koulutuksen laatua HIV:in ja HIV-positiivisten potilaiden suhteen. Tutkimuksessa tuotiin esille se, miten ja missä määrin hoitajien tiedot, asenteet ja halukkuus hoitaa HIV-positiivisia henkilöitä muuttuu. Tätä tietoa voidaan käyttää parannettaessa hoitajien koulutusta, jotta he pystyvät tarjoamaan entistä parempaa ennaltaehkäisevää palvelua väestölle sekä hoitoa HIV-positiivisille henkilöille. Tutkimuksella on merkitystä sekä hoitotyön käytännölle, koulutukselle, tutkimukselle että tieteelle.
Tutkimus toteutettiin kolmivaiheisena vuosina 2006-2010. Ensimmäiseksi kansainvälinen, kuvaileva tutkimus tehtiin sairaanhoitajille (n=681) Suomessa (n=322), Virossa (n=191) ja Liettuassa (n=168). Toisena vaiheena oli tarkastella sitä, minkälaisia koulutusinterventioita on aikaisemmin tehty kansainvälisesti ja niiden vaikutusta. Kolmantena vaiheena oli koeasetelma, jossa verrattiin kahta erilaista hoitajien koulutusohjelmaa keskenään ja myös heihin, jotka eivät olleet kehitetyissä täydennyskoulutusohjelmissa mukana. Alkumittauksiin osallistui 206 osallistujaa ja seurantamittauksiin 185 osallistujaa.
Kansainvälinen kuvaileva tutkimus osoitti eroja hoitajien tietotasossa, asenteissa ja halukkuudessa hoitaa HIV-positiivisia ja AIDS:ia sairastavia henkilöitä Suomen, Viron ja Liettuan välillä. Liettulaisten hoitajien tietotaso oli matalin ja asenteet vähemmän positiivisia muihin verrattuna. Kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voitu päätellä millainen olisi paras koulutusinterventio, jolla olisi positiivinen vaikutus hoitajien tietotasoon HIV:sta ja AIDS:sta sekä heidän asenteisiinsa ja halukkuuteensa hoitaa HIV-positiivisia potilaita. Voidaan kuitenkin todeta, että erilaisia opetusmetodeja pitää yhdistää hoitajien täydennyskoulutuksessa.
Koekontrolliasetelmalla toteutettu kahden päivän koulutusinterventio yhdistettynä kirjallisen materiaalin käyttöön lisäsi hoitajien tietotasoa ja positiivista asennoitumista ja täten vahvisti esitettyjä hypoteeseja. Koulutusinterventio ei kuitenkaan oletusten vastaisesti lisännyt hoitajien halukkuutta hoitaa HIV-positiivisia tai AIDS:ia sairastavia ihmisiä. Kirjallisen materiaalin käytöllä yksinään ei ollut positiivista vaikutusta hoitajien tietotasoon, positiivisiin asenteisiin tai hoitohalukkuuteen.
Useampien opetusmetodien yhdistäminen on tarpeen pyrittäessä lisäämään tehokkaasti hoitajien HIV:iin ja AIDS:iin liittyvää tietoa, positiivisia asenteita ja halukkuutta hoitaa HIV-positiivisia ihmisiä. Kirjallisen materiaalin käyttö yksinään täydennyskoulutuksessa on kaikin tavoin halvempaa, mutta sillä ei saavuteta riittävää vaikutusta hoitajien tietotason lisäämiseksi tässä kontekstissa.
Tämä tutkimus tuotti tietoa kehittämisalueista parannettaessa hoitajien koulutuksen laatua HIV:in ja HIV-positiivisten potilaiden suhteen. Tutkimuksessa tuotiin esille se, miten ja missä määrin hoitajien tiedot, asenteet ja halukkuus hoitaa HIV-positiivisia henkilöitä muuttuu. Tätä tietoa voidaan käyttää parannettaessa hoitajien koulutusta, jotta he pystyvät tarjoamaan entistä parempaa ennaltaehkäisevää palvelua väestölle sekä hoitoa HIV-positiivisille henkilöille. Tutkimuksella on merkitystä sekä hoitotyön käytännölle, koulutukselle, tutkimukselle että tieteelle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4775]