Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
Trepo
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Väitöskirjat
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Trepo
  • Väitöskirjat
  • Näytä viite
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Citizenship education policies and the state. Russia and Finland in a comparative perspective

Piattoeva, Nelli (2010)

 
Avaa tiedosto
978-951-44-8259-5.pdf (1.059Mt)
Lataukset: 



Piattoeva, Nelli
Tampere University Press
2010

Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-12-10
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8259-5
Tiivistelmä
Tämän väitöskirjatutkimuksen keskiössä on valtion ja valtiollisen koulutusjärjestelmän puitteissa harjoitetun kansalaiskasvatuksen keskinäinen suhde murroskautena 1980-2000. 1980-luvun puolivälistä alkaen sekä Venäjällä että Suomessa on koettu merkittäviä valtioon ja kansakuntaan vaikuttaneita yhteiskunnallisia mullistuksia. Neuvostoliiton romahdettua Venäjä on pyrkinyt löytämään uusia tapoja kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämiseksi, valtiovallan uudelleen rakentamiseksi ja maan kansainvälisen aseman parantamiseksi. Suomessa puolestaan Euroopan yhdentyminen ja lisääntyvä maahanmuutto ovat asettaneet muutospaineita kansalaisuudelle ja kansalliselle identiteetille. Tästä kontekstista käsin väitöskirjassa kysytään miten peruskoulussa harjoitetun kansalaiskasvatuksen tavoitteet ja sisällöt ovat muuttuneet vastaamaan 1990- ja 2000-lukujen sisä- ja ulkopoliittisia muutoksia. Tutkimuksen tutkimusaineiston muodostavat venäläiset ja suomalaiset koulutuspoliittiset asiakirjat sekä kahden kansainvälisen järjestön - Euroopan Neuvoston ja YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) - viralliset dokumentit.

Historiallisista ja yhteiskuntapoliittisista eroistaan huolimatta sekä Suomi että Venäjä antavat edelleen suuren arvon kansalaisuudelle ja kansalliselle identiteetille. Venäjä on 1990-luvun lopulta lähtien lujittanut kansalaisuuden ja kansallisuuden suhdetta. Valtiovalta korostaa kansalaisten uskollisuutta Venäjän valtiota kohtaan ja alleviivaa tätä kautta keskeistä asemaansa kansalaiskasvatuksen koulutuspolitiikan määrittämisessä. Isänmaallisuuskasvatuksen ohjelmat ovat 2000-luvun alusta lähtien korostaneet alistumista aktiivisen osallistumisen sekä konsensusta mielipiteiden monimuotoisuuden sijaan. Yksilöllisen identiteetin asemasta etusija annetaan kollektiiviselle identiteetille.

Suomi on sen sijaan alkanut purkaa valtion ja kansakunnan vahvaa historiallista sidettä ja painottaa yhä selkeämmin kansallisen identiteetin kulttuurista ulottuvuutta. Tämä kulttuurinen käännös on tullut väistämättömäksi Suomen pyrkiessä säilyttämään kansallisen identiteettinsä ja legitimiteettinsä globalisoituvassa maailmassa. Kansalaisuuden ja kansallisuuden vahvan yhteyden purkaminen avaa mahdollisuuden yhdistää uudella tavalla käsitykset kansalaisuudesta ja kansallisesta identiteetistä. Toisaalta tässäkin mallissa kansallinen taso nähdään ytimenä ja muiden tasojen lähtökohtana.
 
Kokoelmat
  • Väitöskirjat [5198]
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

TekijätNimekkeetTiedekunta (2019 -)Tiedekunta (- 2018)Tutkinto-ohjelmat ja opintosuunnatAvainsanatJulkaisuajatKokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
Kalevantie 5
PL 617
33014 Tampereen yliopisto
oa[@]tuni.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste