Functional Analysis of the MTERF Protein Family in Cultured Human Cells
Hyvärinen, Anne K. (2010)
Hyvärinen, Anne K.
Tampere University Press
2010
Molekyylibiologia - Molecular Biology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-11-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8261-8
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8261-8
Tiivistelmä
Väitöskirjatyössä Functional analysis of the MTERF protein family in cultured human cells oli tavoitteena karakterisoida ihmisen MTERF-proteiiniperheen jäsenten tehtäviä mitokondrion DNA:n (mtDNA) metaboliassa viljellyissä ihmissoluissa molekyylibiologian keinoin.
Väitöskirjatyön ensimmäisessä osassa tutkittiin MTERF:n (mitochondrial transcription termination factor) sitoutumista mtDNA:han ja sen mahdollista roolia mitokondrion genomin replikaatiossa. Toisessa osassa valotettiin MTERF-proteiinin tehtäviä mtDNA:n transkriptiossa. Työn kolmannessa osassa tutkittiin kahden varsin äsken löydetyn MTERF-proteiiniperheen jäsenen, MTERFD1:n ja MTERFD3:n, sitoutumista mtDNA:han ja niiden tehtäviä mtDNA:n ylläpidossa. Lisäksi väitöskirjan neljännessä osassa valotettiin TFAM:n roolia mtDNA:n metaboliassa.
MTERF:n havaittiin sitoutuvan mtDNA:ssa useisiin kohtiin kanoonisen sitoutumiskohtansa lisäksi sekä in vitro että in vivo. Merkittävää oli myös havainto, että MTERF edistää mitokondriaalisen replikaation taukoamista sekä kanoonisessa että uusissa sitoutumiskohdissaan. TFAM:n voimistamat replikaation pysäytyskohdat olivat vertailtaessa varsin diffuuseja toisin kuin MTERF:n vastaavat. MTERF-proteiinitasojen muuntelu in vivo vaikutti vain lievästi mitokondriaaliseen transkriptioon. Tulokset implikoivat, että MTERF-proteiinin määrä ei säätele mitokondriaalisten transkriptien suhteellisia tasoja millään yksinkertaisella tavalla vaan että siihen liittyy kompensaatiomekanismeja. Siinä missä MTERF-proteiinin määrän muutoksella oli vain vähäinen vaikutus mitokondrion transkriptitasoihin, TFAM:n ylituotannolla oli puolestaan selkeä vaikutus.
MTERFD1:n ja MTERFD3:n havaittiin olevan mitokondriaalisesti kohdennettuja proteiineja, mutta kummallekaan näistä proteiineista ei löydetty sekvenssispesifejä sitoutumiskohtia. MTERFD3:n ja hieman vähemmissä määrin MTERFD1:n ylituotannon havaittiin vähentävän mtDNA:n kopiolukumäärää ja estävän mtDNA:n replikaation loppuunsaattamista. Tulokset implikoivat, että myös näillä uusilla MTERF-proteiiniperheen jäsenillä on rooli mtDNA:n replikaatiossa.
Väitöskirjatyön ensimmäisessä osassa tutkittiin MTERF:n (mitochondrial transcription termination factor) sitoutumista mtDNA:han ja sen mahdollista roolia mitokondrion genomin replikaatiossa. Toisessa osassa valotettiin MTERF-proteiinin tehtäviä mtDNA:n transkriptiossa. Työn kolmannessa osassa tutkittiin kahden varsin äsken löydetyn MTERF-proteiiniperheen jäsenen, MTERFD1:n ja MTERFD3:n, sitoutumista mtDNA:han ja niiden tehtäviä mtDNA:n ylläpidossa. Lisäksi väitöskirjan neljännessä osassa valotettiin TFAM:n roolia mtDNA:n metaboliassa.
MTERF:n havaittiin sitoutuvan mtDNA:ssa useisiin kohtiin kanoonisen sitoutumiskohtansa lisäksi sekä in vitro että in vivo. Merkittävää oli myös havainto, että MTERF edistää mitokondriaalisen replikaation taukoamista sekä kanoonisessa että uusissa sitoutumiskohdissaan. TFAM:n voimistamat replikaation pysäytyskohdat olivat vertailtaessa varsin diffuuseja toisin kuin MTERF:n vastaavat. MTERF-proteiinitasojen muuntelu in vivo vaikutti vain lievästi mitokondriaaliseen transkriptioon. Tulokset implikoivat, että MTERF-proteiinin määrä ei säätele mitokondriaalisten transkriptien suhteellisia tasoja millään yksinkertaisella tavalla vaan että siihen liittyy kompensaatiomekanismeja. Siinä missä MTERF-proteiinin määrän muutoksella oli vain vähäinen vaikutus mitokondrion transkriptitasoihin, TFAM:n ylituotannolla oli puolestaan selkeä vaikutus.
MTERFD1:n ja MTERFD3:n havaittiin olevan mitokondriaalisesti kohdennettuja proteiineja, mutta kummallekaan näistä proteiineista ei löydetty sekvenssispesifejä sitoutumiskohtia. MTERFD3:n ja hieman vähemmissä määrin MTERFD1:n ylituotannon havaittiin vähentävän mtDNA:n kopiolukumäärää ja estävän mtDNA:n replikaation loppuunsaattamista. Tulokset implikoivat, että myös näillä uusilla MTERF-proteiiniperheen jäsenillä on rooli mtDNA:n replikaatiossa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4928]