Parenting satisfaction and parenting self-efficacy during the postpartum period: evaluation of an internet-based intervention

Abstract

Tutkimuksessa arvioitiin vauvaperheiden äitien ja isien tyytyväisyyttä vanhemmuuteen ja vauvanhoitovalmiuksia sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin vanhempien tyytyväisyydessä ja vauvanhoitovalmiuksissa tapahtuvaa muutosta 6-8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Tutkimukseen kahteen vaiheeseen osallistui yhteensä 1633 äitiä ja 961 isää vuosina 2006-2008 kahdessa eteläsuomalaisessa synnytyssairaalassa. Tutkimus oli osa laajempaa Urbaani vanhemmuus -hanketta, jossa kehitettiin vauvaperheiden vanhemmille tarkoitettu verkkopalvelu (www.vauvankaa.fi). Verkkopalvelun osa-toiminnot olivat tiedonhakupalvelu, vertaiskeskustelu ja mahdollisuus kysyä asiantuntijalta sähköpostitse. Tässä tutkimuksessa arvioitiin myös kehitettyä verkkopalvelua vauvaperheiden äitien ja isien näkökulmasta. Vertailut tehtiin koe- ja kontrollisairaaloissa äideille ja isille erikseen.

Äidit olivat isiä tyytyväisempiä vanhemmuuteen ja vauvanhoitovalmiuksiinsa. Vanhemmat arvioivat vauvanhoitoon liittyvät emotionaaliset valmiudet heikommiksi kuin tiedolliset ja käyttäytymiseen liittyvät valmiudet. Minäkuva, masennusoireet, kotiutusmieliala ja vanhemman näkemys vauvasta olivat yhteydessä vanhempien tyytyväisyyteen. Se kuinka keskeinen sija vauvalla oli vanhempien ajatuksissa, oli yhteydessä vanhempien tyytyväisyyteen. Suhtautuminen tulevaan vanhemmuuteen odotusaikana oli yhteydessä äitien tyytyväisyyteen lapsen syntymän jälkeen. Lasten määrä oli yhteydessä vauvanhoitovalmiuksiin ja äitien tyytyväisyyteen, mutta sillä ei ollut vaikutusta isien tyytyväisyyteen. Perheen toimivuus, perheen terveys ja synnytysvuodeosaston hoitajien ohjeet olivat yhteydessä sekä vanhempien tyytyväisyyteen että vauvanhoitovalmiuksiin. Sekä äitien että isien tyytyväisyys vanhemmuuteen ja vauvanhoitovalmiudet paranivat lapsivuodeaikana. Emotionaaliset valmiudet paranivat eniten verrattuna tiedollisiin ja käyttäytymiseen liittyviin valmiuksiin. Muutos oli samanlainen kohdesairaaloissa.

Vanhemmat, erityisesti isät, saattavat hyötyä aikaisempaa perhekeskeisemmästä hoidosta ja hoitajien vankemmista ohjeista. Vauvan käyttäytymiseen ja uneen keskittyvät interventiot ovat kannatettavia vanhemmuuden tukemiseksi. Lisäksi imetysongelmista kärsiville äideille tulisi tarjota tehostettua tukea. Tunnistamalla odotusaikana vanhemmuuteen pelokkaasti, huolestuneesti tai epävarmana suhtautuvat vanhemmat, voidaan heille tarjota tehokkaampaa tukea jo ennen lapsen syntymää. Tutkimuksen mukaan äitien ja isien vanhemmuuden kokemukset kehittyvät 6-8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen samantyyppisesti, mutta eri tahtiin. Vauvanhoitoon liittyvässä pystyvyyden tunteessa tapahtunut myönteinen muutos oli suurempi kuin muutos tyytyväisyydessä vanhemmuuteen.

Tämän tutkimuksen perusteella kehitetyllä verkkopalvelulla ei ollut vaikutusta vanhemmuuden kokemuksiin 6-8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat että verkkopalvelun välityksellä tavoitettiin hyvin monentyyppisiä vanhempia, erityisesti äitejä. Tämä luo hyvän lähtökohdan terveydenhuollon verkkopohjaisten palvelujen kehittämiselle tulevaisuudessa. Jatkossa tulisi kuitenkin kiinnittää aikaisempaa enemmän huomioita isille suunnattujen palvelujen kehittämiseen.

The aims of this study were to evaluate Finnish mothers? and fathers´ parenting satisfaction and parenting self-efficacy (PSE) after childbirth and to identify contributing factors. Furthermore, the aim was to investigate changes in parenting satisfaction and PSE during the postpartum period, and to evaluate the effectiveness of an internet-based intervention.

The data (N=2600) were collected from parents at two maternity hospitals in southern Finland. A correlational and cross-sectional design was used with the data from cohort I in order to evaluate parenting satisfaction and PSE after childbirth and to develop the intervention. The intervention was designed to offer online support for parenting, breastfeeding and infant care beginning from midway through pregnancy. It comprised an information database, a peer discussion forum and expert advice. The data from cohort II were collected using a quasi-experimental design. This dataset was used to evaluate parenting satisfaction and PSE and the effectiveness of the intervention six to eight weeks postpartum. Parenting satisfaction was measured by the Evaluation subscale of the revised What Being the Parent of a New Baby is Like instrument. The PSE instrument was specially developed for this research. Comparisons were made between the parents in the intervention and control hospitals.

A total of 1,633 mothers and 961 fathers participated in the study. Mothers had a more positive assessment of their parenting satisfaction and PSE than fathers. Parents had a weaker assessment of their affective skills related to PSE than of their cognitive and behavioural skills. Self-concept, depressive symptoms, state of mind on discharge and perception of infant contributed significantly to both mothers´ and fathers´ parenting satisfaction and PSE. Infant centrality contributed to parenting satisfaction, but not to PSE. Parenting attitude during pregnancy contributed significantly to mothers´ parenting satisfaction. Parity contributed significantly to both parents´ PSE, but not to fathers´ parenting satisfaction. Family functioning, family health and advice from nursing professionals were major contributory factors to parenting satisfaction and PSE. Parenting satisfaction and PSE scores became more positive during the postpartum period. This change was statistically significant for mothers´ parenting satisfaction and for both mothers´ and fathers´ PSE. Affective skills related PSE improved more than cognitive and behavioural skills. Different groups of mothers and different groups of fathers showed equally positive changes in parenting satisfaction and PSE. Parents´ perception of themselves, their infants and family were associated with parenting experience. The results indicate that parents, and fathers in particular, may benefit from more family-focused care and sound advice. Interventions in infant behaviour and sleep may also offer strong support for parenting. Mothers experiencing breastfeeding difficulties should have ready access to more intensive support. If professionals can identify parents, especially mothers, who are afraid or concerned or who feel insecure during pregnancy, extended support can be provided even before the child is born. Both mothers and fathers showed similar changes in their parenting experience, although the timing of those changes was different The positive changes seen in parenting experience were greater in measurements of PSE than in measurements of parenting satisfaction. No intervention effects were found on parenting satisfaction and parenting self-efficacy.