Nuorten kokema perheväkivalta. Malli hyvinvoinnista ja selviytymisestä

Abstract

Perheväkivaltaa kokeneet nuoret kaipaavat ihmistä joka välittää

Julkisessa keskustelussa on jo pidempään ilmaistu suurta huolta vanhemmuudesta ja lapsuudesta. Eri tahoilla keskustelua on käyty vilkkaasti lasten syrjäytymisestä, pahoinvoinnista, päihteiden ja huumeiden käytöstä, sosiaalisten taitojen puutteesta, kouluviihtymättömyydestä ja masentuneisuudesta sekä lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden lisääntyneestä tarpeesta. Koko lapsiväestön tasolla mitattuna terveys on kehittynyt myönteisesti, mutta terveyden kokeminen hyväksi on heikentynyt ja oireilun määrä lisääntynyt.

Perheväkivalta tutkimusaiheena on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä se koskettaa varovaisten arvioiden mukaan 17 % suomalaisista lapsista ja aiheuttaa runsaasti inhimillistä kärsimystä sekä kuormittaa palvelujärjestelmiä. Perheväkivallan tutkimuksen kannalta on tärkeä tuoda esiin myös nuorten kokemuksia. Nuorten kokemuksia perheväkivallasta ei ole kovin paljon tutkittu Suomessa eikä ulkomailla. Tietämyksemme lasten kaltoinkohtelusta perustuu lähinnä aikuisten näkökulmaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perheväkivaltaa kokeneiden nuorten kokemuksia hyvinvoinnista, perheväkivallasta ja selviytymisestä sekä selvittää näiden välisiä yhteyksiä. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella toteutuvaa, Suomen Akatemian rahoittamaa perheväkivalta hanketta, jossa kehitetään ja arvioidaan varhaisvaiheen interventioita perheväkivallan tunnistamiseksi ja moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi. Tutkimusaineisto koottiin nuorilta sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Kyselyyn osallistui 1393 nuorta ja viittä nuorta haastateltiin kahteen kertaan.

Tulokset osoittavat, että nuorten kokema perheväkivalta on yhä suhteellisen yleistä, vaikka laki kieltää kuritusväkivallan. Perheväkivallan todistamisella ja nuoren itse kokemalla perheväkivallalla on yhteyttä moniin asioihin, kuten nuoren kokemaan terveyteen ja hyvinvointiin, tyytyväisyyteen elämään, koulukiusaamiseen, ihmissuhteisiin perheen sisällä sekä seurustelusuhteisiin ja siten seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Perheväkivaltaa kokeneelle nuorelle tärkeä hyvinvointiin vaikuttava tekijä on vastavuoroiset kaverisuhteet. Nuoret hakevat hyväksyntää ihmissuhteista ja tämä saattaa altistaa aikaisemmalle seksuaaliselle kanssakäymiselle ja jopa seksuaaliselle hyväksikäytölle. Sitä vastoin perheväkivaltaa kokeneet nuoret eivät hae ammattiapua. Väkivallan ennakoimattomuus tai siihen tottuminen sekä toisaalta omien tarpeiden syrjään jättäminen, itsesyytökset ja halu miellyttää estävät nuorta hakemasta ja vastaanottamasta apua. Perheväkivaltakokemuksista selviytymistä ehkäisevät muun muassa vaikeat vaihtelevat perhetilanteet, väkivallan salailu, menetetty luottamus ihmisiin ja omat negatiiviset ajatukset. Selviytymistä edistää muun muassa oman päätösvallan lisääntyminen, toiveikkuus ja positiiviset ajatukset, väkivallasta puhuminen, aktiivinen tuki ja mukava tekeminen. Perheväkivaltaa kokeneet nuoret ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin perheväkivaltaa kokemattomat. Tämä kertoo nuoren voimavaroista, joiden avulla he selviävät rankoistakin kokemuksista. Tämä asettaa myös haasteen tunnistaa avuntarve.

Tutkimuksen tuottama tieto lisää tietämystä perheväkivallan monimuotoisesta ilmiöstä ja auttaa ymmärtämään nuorten kokemuksia perheväkivallasta ja siihen liittyvästä hyvinvoinnista ja selviytymisestä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä perheväkivallan tunnistamisen, varhaisen puuttumisen ja hoidon keinoja tulevaisuudessa.

The purpose of this study was to describe adolescents´ experiences of well-being, domestic violence and ways of coping with it, and associations between them. The purpose was to form a model of adolescents´ subjective well-being and coping with domestic violence. The aim was to increase the awareness and understanding of adolescents´ experiences of domestic violence and coping and issues which are associated with them for developing resources to identify and help these adolescents.

The data were collected both by questionnaires and interviews. The data were collected at the same time, but were analyzed separately and combined in the final model stage. The survey was answered by ninth graders of one municipality (N=1393). It was administered to students in the classroom. The survey included three previously used scales: Adolescent Values and Subjective Well-being, the Violence Scale and the Adolescent Coping Scale. The data were analyzed by using descriptive statistical methods, such as, frequencies and percentages, and regression analyses.

The interview data were collected from five adolescents aged 18-21 years, who had experiences of domestic violence. The adolescents were guided to the study by health care workers. All adolescents were interviewed twice. The data were col-lected by focused interviews and analysed by means of inductive content analysis.

The results showed that domestic violence is fairly common in the lives of ado-lescents, although corporal punishment of children is legally banned. Witnessing domestic violence and exposure to parental violence is associated with a number of adolescents´ background factors such as self-perceived deteriorated health, dissatis-faction with life, school bullying, deteriorated family relationships, dating relation-ships, and sexual activity. Domestic violence also supports adolescents´ positive at-titudes toward corporal punishment. The study showed that adolescents who see domestic violence also become victims. There was a statistically significant associa-tion between types of domestic violence.

Adolescents´ experiences of disequilibrium and reciprocal relationships with friends were associated with a higher level of domestic violence. Adolescents who had experienced domestic violence sought approval for relationships and suffered from self-blame. Those with experiences of domestic violence did not seek profes-sional help. The adolescents in interviews used different kind of coping strategies, which consisted of encouraging and prohibitive aspects. Encouraging factors were, for example one´s own quorum, positive thoughts, talking about it, active support and pleasant activities. Prohibitive factors included, for example, different difficult family situations, secrecy, loss of trust and negative mindset. Violence unpredict-ability or being used to it, setting aside one´s own needs, and the tendency to please prevent seeking and getting help.

In the final model, adolescents´ sex and family issues influenced coping with domestic violence. Girls and boys used different types of coping strategies. Issues associated with well-being such as, safe family circumstances, friendships and school could be seen as resources which are part of adolescents´ recovery. Relation-ships within the family and parenting practices affected adolescents´ well-being and coping experiences. In particular, the relationship with the father, the mother´s pro-tective behaviours and the mother´s way of acting in a conflict situation was empha-sized. Adolescents with experiences of domestic violence used worrying and fo-cused on the positive as a coping strategy.

The study results increase knowledge about adolescents? experiences of domestic violence for better identification and intervention. With this knowledge, different kinds of helpful approaches can be developed.