Executive dysfunction in patients with obstructive sleep apnea syndrome
Saunamäki, Tiia (2010)
Saunamäki, Tiia
Tampere University Press
2010
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-11-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8205-2
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8205-2
Tiivistelmä
Uniapnean yleisin muoto on obstruktiivinen uniapneaoireyhtymä. Oireyhtymässä ylähengitystiet tukkeutuvat toistuvasti unen aikana, mikä aiheuttaa hengityskatkoksia, voimakasta kuorsausta, havahtumisia, unen laadun heikentymistä ja veren happisaturaation laskua. Noin 4% miehistä ja 2% naisista kärsii kliinisesti merkittävästä uniapneasta. Ylipainehengitys- eli CPAP-hoito estää hengitysteiden tukkeutumista ja säännöllisesti käytettynä lieventää ja korjaa oireita.
Päiväväsymyksen lisäksi uniapneaan voi liittyä mielialan ja kognitiivisen toimintakyvyn (tiedonkäsittelytoimintojen) muutoksia. Yleisimmin muutoksia ilmenee keskittymissä ja tarkkaavuudessa, uuden oppimisessa ja muistissa, tiedonkäsittelyn nopeudessa, avaruudellisrakenteellisessa hahmottamiskyvyssä ja ekseutiivisissa toiminnoissa eli toiminnanohjauksen taidoissa. Toiminnanohjauksen taidot saattavat olla uniapneassa herkimmin häiriintyvä kognition osa-alue, sillä huonolaatuinen uni ja veren kaasuepänormaaliudet heikentävät unenaikaista aivojen palautumiskykyä ja rasittavat juuri toiminnanohjauksen kannalta oleellisia aivojen etuotsalohkoja.
Väitöskirjassa selvitettiin, mitkä toiminnanohjauksen taidot häiriintyvät herkimmin uniapneassa ja miten CPAP-hoito korjaa mahdollisia muutoksia. Tätä tutkittiin tekemällä katsaus aiempiin aihetta koskeviin tutkimuksiin sekä tutkimalla uniapneaa sairastavien miesten kognitiivisia taitoja diagnosointivaiheessa ja kuuden kuukauden CPAP-hoidon jälkeen. Tuloksia verrattiin terveisiin verrokkeihin.
Tutkimuksessa todettiin, että sairaudella ei ole vaikutusta kaikkiin toiminnanohjauksen taitoihin, mutta verrattuna terveisiin uniapneapotilaat suoriutuvat heikommin toimintamallin sujuvaa vaihtamista ja visuaalispohjaista suunnittelukykyä vaativista tehtävistä. Verrattuna iänmukaisiin normiarvoihin suurin osa uniapneapotilaista suoriutuu kuitenkin normaalilla tasolla ja vain vähemmistö kärsii haittaavista muutoksista. Toiminnanohjauksen muutokset näyttävät jäävän kuitenkin pysyviksi kuuden kuukauden CPAP-hoidon jälkeen, vaikka muut sairauden oireet lievenevät. Uniapneapotilailla todettiin myös heikentynyt oppimisvaikutus testeissä verrattuna terveisiin verrokkeihin; tämä saattaa selittyä sillä, että toiminnanohjauksen muutokset esiintyvät usein yhdessä heikentyneen uuden oppimiskyvyn kanssa. Uniapneapotilaiden unen laatua tutkittaessa todettiin, että uniapneapotilailla on vähemmän virkistävää syvää unta ennen CPAP-hoitoa sekä oikeassa että vasemmassa aivopuoliskossa verrattuna terveisiin verrokkeihin. CPAP-hoidon jälkeen uniapneapotilaiden syvän unen määrä vasemmassa aivopuoliskossa normalisoitui, mutta jäi heikentyneeksi oikeassa aivopuoliskossa verrattuna terveisiin. Tämä voi olla yhteydessä visuaalispainotteisiin kognitiivisiin muutoksiin.
Tutkimustietojen perusteella voidaan todeta, että suurin osa uniapneaa sairastavista välttyy kognitiivisilta muutoksilta, jos sairautta hoidetaan. Kuitenkin pienellä osalla potilaista esiintyy rajallisia toiminnanohjauksen muutoksia, jotka saattavat heikentää heidän työkykyään ja jäädä haittaaviksi CPAP-hoidosta huolimatta. Neuropsykologisella tutkimuksella voidaan selvittää sairauteen liittyviä kognitiivisia muutoksia ja ottaa kantaa työkykyyn. Epäselvää on, aiheutuvatko uniapneapotilaiden kognitiiviset muutokset pelkästään uniapneasta vai lisääkö riskiä se, että potilailla on usein muita sairauksia kuten verenpainetta ja metabolista oireyhtymää, jotka lisäävät riskiä verisuoniperäisiin aivomuutoksiin. Myös oikean aivopuoliskon mahdollinen suurempi alttius uniapean aiheuttamille muutoksille vaatii lisätutkimusta.
Päiväväsymyksen lisäksi uniapneaan voi liittyä mielialan ja kognitiivisen toimintakyvyn (tiedonkäsittelytoimintojen) muutoksia. Yleisimmin muutoksia ilmenee keskittymissä ja tarkkaavuudessa, uuden oppimisessa ja muistissa, tiedonkäsittelyn nopeudessa, avaruudellisrakenteellisessa hahmottamiskyvyssä ja ekseutiivisissa toiminnoissa eli toiminnanohjauksen taidoissa. Toiminnanohjauksen taidot saattavat olla uniapneassa herkimmin häiriintyvä kognition osa-alue, sillä huonolaatuinen uni ja veren kaasuepänormaaliudet heikentävät unenaikaista aivojen palautumiskykyä ja rasittavat juuri toiminnanohjauksen kannalta oleellisia aivojen etuotsalohkoja.
Väitöskirjassa selvitettiin, mitkä toiminnanohjauksen taidot häiriintyvät herkimmin uniapneassa ja miten CPAP-hoito korjaa mahdollisia muutoksia. Tätä tutkittiin tekemällä katsaus aiempiin aihetta koskeviin tutkimuksiin sekä tutkimalla uniapneaa sairastavien miesten kognitiivisia taitoja diagnosointivaiheessa ja kuuden kuukauden CPAP-hoidon jälkeen. Tuloksia verrattiin terveisiin verrokkeihin.
Tutkimuksessa todettiin, että sairaudella ei ole vaikutusta kaikkiin toiminnanohjauksen taitoihin, mutta verrattuna terveisiin uniapneapotilaat suoriutuvat heikommin toimintamallin sujuvaa vaihtamista ja visuaalispohjaista suunnittelukykyä vaativista tehtävistä. Verrattuna iänmukaisiin normiarvoihin suurin osa uniapneapotilaista suoriutuu kuitenkin normaalilla tasolla ja vain vähemmistö kärsii haittaavista muutoksista. Toiminnanohjauksen muutokset näyttävät jäävän kuitenkin pysyviksi kuuden kuukauden CPAP-hoidon jälkeen, vaikka muut sairauden oireet lievenevät. Uniapneapotilailla todettiin myös heikentynyt oppimisvaikutus testeissä verrattuna terveisiin verrokkeihin; tämä saattaa selittyä sillä, että toiminnanohjauksen muutokset esiintyvät usein yhdessä heikentyneen uuden oppimiskyvyn kanssa. Uniapneapotilaiden unen laatua tutkittaessa todettiin, että uniapneapotilailla on vähemmän virkistävää syvää unta ennen CPAP-hoitoa sekä oikeassa että vasemmassa aivopuoliskossa verrattuna terveisiin verrokkeihin. CPAP-hoidon jälkeen uniapneapotilaiden syvän unen määrä vasemmassa aivopuoliskossa normalisoitui, mutta jäi heikentyneeksi oikeassa aivopuoliskossa verrattuna terveisiin. Tämä voi olla yhteydessä visuaalispainotteisiin kognitiivisiin muutoksiin.
Tutkimustietojen perusteella voidaan todeta, että suurin osa uniapneaa sairastavista välttyy kognitiivisilta muutoksilta, jos sairautta hoidetaan. Kuitenkin pienellä osalla potilaista esiintyy rajallisia toiminnanohjauksen muutoksia, jotka saattavat heikentää heidän työkykyään ja jäädä haittaaviksi CPAP-hoidosta huolimatta. Neuropsykologisella tutkimuksella voidaan selvittää sairauteen liittyviä kognitiivisia muutoksia ja ottaa kantaa työkykyyn. Epäselvää on, aiheutuvatko uniapneapotilaiden kognitiiviset muutokset pelkästään uniapneasta vai lisääkö riskiä se, että potilailla on usein muita sairauksia kuten verenpainetta ja metabolista oireyhtymää, jotka lisäävät riskiä verisuoniperäisiin aivomuutoksiin. Myös oikean aivopuoliskon mahdollinen suurempi alttius uniapean aiheuttamille muutoksille vaatii lisätutkimusta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4893]