Population Attributable Fraction (PAF) in epidemiologic follow-up studies
Laaksonen, Maarit (2010)
Laaksonen, Maarit
Tampere University Press Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
2010
Biometria - Biometry
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-06-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8149-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8149-9
Tiivistelmä
Tieto kuolleisuuteen tai erilaisten sairauksien ilmaantumiseen vaikuttavien riskitekijöiden suhteellisesta merkityksestä väestötasolla on tärkeää muun muassa terveysvalistusta tai sairauksien ehkäisyyn tarkoitettuja interventioita suunniteltaessa. Riskitekijän suhteellisen merkityksen arvioinnissa olennaista on paitsi se, miten voimakkaasti kyseinen tekijä vaikuttaa kuolleisuuteen tai sairastuvuuteen, myös se, miten yleinen kyseinen tekijä on väestössä. Väestösyyosuus (Population Attributable Fraction, PAF) on tilastollinen tunnusluku, joka huomioi nämä molemmat näkökulmat ja jolla siis voidaan arvioida eri riskitekijöiden selittämää osuutta kuolleisuudesta tai sairastuvuudesta. Väestösyysosuus kuvaa, miten suuri osuus tapahtumista voitaisiin välttää, jos yksi tai useampi riskitekijä voitaisiin poistaa tai sen arvoja parantaa.
Menetelmiä väestösyyosuuden arviointiin on tähän asti pääasiassa kehitetty ja sovellettu epidemiologisista tutkimusasetelmista tapaus-verrokki- ja poikkileikkaustutkimuksissa. Menetelmiä väestösyyosuuden arviointiin kohorttitutkimuksissa, joissa seurataan tutkitun väestöryhmän kuolleisuutta tai sairastuvuutta tietyn ajan, on puolestaan ryhdytty kehittämään vasta viime vuosina. Tässä väitöskirjatyössä kehitetään tilastollisia menetelmiä riskitekijöiden sekä kokonaiskuolleisuudesta että sairastuvuudesta selittämän väestösyyosuuden arviointiin kohorttitutkimuksissa, joissa huomioidaan näille tutkimuksille tyypillinen aikaulottuvuus sekä näihin erityyppisiin vastetapahtumiin liittyvät ominaisuudet.
Riskitekijöiden selittämä väestösyyosuus määriteltiin osuudeksi kokonaiskuolleisuudesta tai sairastuvuudesta, joka voitaisiin välttää tietyllä seuranta-aikavälillä, jos niiden riskitekijöitä kyettäisiin muuttamaan. Kuolleisuuden ja sairauden ilmaantuvuuden oletettiin noudattavan parametrista suhteellisten hasardien mallia. Potentiaaliset riskitekijän ja tutkittavan tapahtuman välistä yhteyttä sekoittavat tekijät vakioitiin ja potentiaaliset riskitekijän vaikutusta tutkittavan tapahtuman ilmaantumiseen muokkaavat tekijät huomioitiin mallituksessa. Riskitekijöiden kokonaiskuolleisuudesta selittämän väestösyyosuuden estimoinnissa huomioitiin seurannan päättymisestä johtuva havaintojen sensuroituminen, kun taas niiden selittämää väestösyyosuutta sairastuvuudesta estimoitaessa huomioitiin myös kuolleisuudesta johtuva sensuroituminen. Tässä väitöskirjatyössä kehitettiin myös uusi, kuvattuihin tilastollisiin menetelmiin pohjautuva, yleiskäyttöinen SAS-ohjelma sekä riskitekijöiden kokonaiskuolleisuudesta että sairastuvuudesta selittämän väestösyyosuuden estimointiin.
Uutta tilastollista menetelmää ja ohjelmaa sovellettiin tyypin 2 diabeteksen elämäntapaan liittyvien riskitekijöiden suhteellisen merkityksen arviointiin väestötasolla kyseisen sairauden aiheuttajina kahdessa suomalaista väestöä edustavassa aineistossa (Mini-Suomi -aineisto ja Terveys 2000 -aineisto). Tämä sovellus toi lisää näyttöä painonhallinnan merkityksestä tyypin 2 diabeteksen tärkeimpänä ehkäisykeinona. Lisäksi selvitettiin näiden riskitekijöiden mahdollisesti eri tyyppistä vaikutusta tyypin 2 diabetekseen matalan ja korkean riskin ryhmissä, jotka määriteltiin tyypin 2 diabeteksen esivaiheen, niin sanotun metabolisen oireyhtymän olemassaolon perusteella. Tämä tutkimus tuotti uutta tietoa elintapatekijöiden muutosten ilmeisestä merkityksestä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä matalamman riskin ryhmissä.
Väestösyyosuus on hyödyllinen mittari, jolla voidaan tuottaa väestötasoista tietoa erilaisten tekijöiden vaikutuksesta kiinnostuksen kohteena oleviin tapahtumiin ja jolla on laajoja käyttömahdollisuuksia monilla eri tutkimusalueilla.
Menetelmiä väestösyyosuuden arviointiin on tähän asti pääasiassa kehitetty ja sovellettu epidemiologisista tutkimusasetelmista tapaus-verrokki- ja poikkileikkaustutkimuksissa. Menetelmiä väestösyyosuuden arviointiin kohorttitutkimuksissa, joissa seurataan tutkitun väestöryhmän kuolleisuutta tai sairastuvuutta tietyn ajan, on puolestaan ryhdytty kehittämään vasta viime vuosina. Tässä väitöskirjatyössä kehitetään tilastollisia menetelmiä riskitekijöiden sekä kokonaiskuolleisuudesta että sairastuvuudesta selittämän väestösyyosuuden arviointiin kohorttitutkimuksissa, joissa huomioidaan näille tutkimuksille tyypillinen aikaulottuvuus sekä näihin erityyppisiin vastetapahtumiin liittyvät ominaisuudet.
Riskitekijöiden selittämä väestösyyosuus määriteltiin osuudeksi kokonaiskuolleisuudesta tai sairastuvuudesta, joka voitaisiin välttää tietyllä seuranta-aikavälillä, jos niiden riskitekijöitä kyettäisiin muuttamaan. Kuolleisuuden ja sairauden ilmaantuvuuden oletettiin noudattavan parametrista suhteellisten hasardien mallia. Potentiaaliset riskitekijän ja tutkittavan tapahtuman välistä yhteyttä sekoittavat tekijät vakioitiin ja potentiaaliset riskitekijän vaikutusta tutkittavan tapahtuman ilmaantumiseen muokkaavat tekijät huomioitiin mallituksessa. Riskitekijöiden kokonaiskuolleisuudesta selittämän väestösyyosuuden estimoinnissa huomioitiin seurannan päättymisestä johtuva havaintojen sensuroituminen, kun taas niiden selittämää väestösyyosuutta sairastuvuudesta estimoitaessa huomioitiin myös kuolleisuudesta johtuva sensuroituminen. Tässä väitöskirjatyössä kehitettiin myös uusi, kuvattuihin tilastollisiin menetelmiin pohjautuva, yleiskäyttöinen SAS-ohjelma sekä riskitekijöiden kokonaiskuolleisuudesta että sairastuvuudesta selittämän väestösyyosuuden estimointiin.
Uutta tilastollista menetelmää ja ohjelmaa sovellettiin tyypin 2 diabeteksen elämäntapaan liittyvien riskitekijöiden suhteellisen merkityksen arviointiin väestötasolla kyseisen sairauden aiheuttajina kahdessa suomalaista väestöä edustavassa aineistossa (Mini-Suomi -aineisto ja Terveys 2000 -aineisto). Tämä sovellus toi lisää näyttöä painonhallinnan merkityksestä tyypin 2 diabeteksen tärkeimpänä ehkäisykeinona. Lisäksi selvitettiin näiden riskitekijöiden mahdollisesti eri tyyppistä vaikutusta tyypin 2 diabetekseen matalan ja korkean riskin ryhmissä, jotka määriteltiin tyypin 2 diabeteksen esivaiheen, niin sanotun metabolisen oireyhtymän olemassaolon perusteella. Tämä tutkimus tuotti uutta tietoa elintapatekijöiden muutosten ilmeisestä merkityksestä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä matalamman riskin ryhmissä.
Väestösyyosuus on hyödyllinen mittari, jolla voidaan tuottaa väestötasoista tietoa erilaisten tekijöiden vaikutuksesta kiinnostuksen kohteena oleviin tapahtumiin ja jolla on laajoja käyttömahdollisuuksia monilla eri tutkimusalueilla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]