Effects of Hyperbaric Oxygen on Healing of Bone, Bone Grafts and Bone Graft Substitutes in Calvarial Defects
Jan, Ahmed (2010)
Jan, Ahmed
Tampere University Press
2010
Kudosteknologia - Tissue Engineering
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8066-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8066-9
Tiivistelmä
Väitöskirjatyössä tutkittiin ylipainehappihoidon vaikutusta kallon luupuutosten paranemiseen sekä autogeenisen eli oman luusiirteen kanssa että ilman sitä. Myös luukorvikkeita kuten demineralisoitua luuta ja kalsiumfosfaattia verrattiin omaan luuhun sekä toisiinsa. Tutkimukseen käytettiin 50 valkoista Uuden Seelannin kania.
Tutkimuksen ensimmäisessä työssä 20 kania jaettiin satunnaisesti kahteen 10 kanin ryhmään ja jokaiselle tehtiin poralla kallon luuhun kaksi luupuutosta eli defektiä joista toinen oli läpimitaltaan 15mm ja toinen 15x18mm. Molemmat defektit olivat siten ns. kriittisen kokoisia eli tarpeeksi isoja jotta ne eivät parane itsestään. Ryhmä 1 sai 90 minuutin ylipainehappihoidon 2.4 absoluuttisessa ilmanpaineessa päivittäin 20 peräkkäisenä päivänä. Ryhmä 2 oli kontrolliryhmä joka hengitti vain normaalipaineista huoneilmaa. Viisi eläintä molemmista ryhmistä lopetettiin 6 ja toiset viisi 12 viikon kuluttua.
Toisessa työssä ensimmäisessä osatyössä kerätyistä 20 näytteestä analysoitiin verisuonikasvutekijöiden esiintymistä immunohistokemiallisella värjäyksellä.
Kolmannessa työssä 10 kania jaettiin kahteen 5 kanin ryhmään ja kaikille tehtiin kallon molemmille puolille luuhun läpimitaltaan 15mm defektit. Niistä porattu luu laitettiin takaisin joko oikean tai vasemman puolen luupuutokseen. Ryhmä 1 sai ylipainehappihoitoa kun taas ryhmä 2 hengitti vain normaalipaineista huoneilmaa eli toimi kontrolliryhmänä. Molemmat ryhmät lopetettiin 6 viikon kuluttua.
Neljännessä työssä 20 kania jaettiin taas satunnaisesti kahteen 10 kanin ryhmään joille tehtiin kallon molemmille puolille luuhun 15mm defektit. Ryhmässä 1 luudefektit täytettiin joko demineralisoitua luuta sisältävällä tahnalla tai geelillä. Ryhmässä kaksi luudefekteihin laitettiin joko pelkkää kalsiumfosfaattia tai sitä sisältävää tahnaa. Viisi kania kummastakin ryhmästä sai taas ylipainehappihoitoa ja toiset 5 toimivat kontrolleina. Eläimet lopetettiin 6 viikon kuluttua. Kallon luupuutokset analysoitiin röntgenkuvin, mikrotietokonetomografialla sekä histomorfometrisilla mittauksilla. Sekä radiologinen että histomorfometrinen tutkimus osoittivat että uutta luuta oli enemmän ylipainehappihoidetuissa defekteissä kuin kontrolliryhmän defekteissä (p Prosentuaalisesti merkitsevää eroa uudisluun muodostuksessa ei ollut 15mm ja 15x18mm ylipainehappihoidetuissa luupuutoksissa. Verisuonikasvutekijöitä oli enemmän 6 viikon kohdalla ylipainehappihoitoryhmässä kuin kontrolliryhmässä (p=0.012). Värjäys 12 viikon kohdalla osoitti kuitenkin niiden vähenemistä verrattuna 6 viikon kohdalla tehtyyn värjäykseen (p=0.008) ja verisuonikasvutekijöiden määrä oli tuolloin sama kuin 6 ja 12 viikon kontrolliryhmissä. Ylipainehappihoito vähensi myös sidekudosmuodostusta kalsiumfosfaatilla täytetyissä luudefekteissä ja lisäsi vähän mutta merkitsevästi luun uudelleenmuodostusta demineralisoidulla luulla hoidetuissa defekteissä. Mikrotietokonetomografiassa havaittiin korkeampi luun mineraalitiheys ja mineraalipitoisuus omalla luusiirteellä täytetyissä defekteissä kuin defekteissä joihin ei laitettu siirrettä (p
Tutkimuksen ensimmäisessä työssä 20 kania jaettiin satunnaisesti kahteen 10 kanin ryhmään ja jokaiselle tehtiin poralla kallon luuhun kaksi luupuutosta eli defektiä joista toinen oli läpimitaltaan 15mm ja toinen 15x18mm. Molemmat defektit olivat siten ns. kriittisen kokoisia eli tarpeeksi isoja jotta ne eivät parane itsestään. Ryhmä 1 sai 90 minuutin ylipainehappihoidon 2.4 absoluuttisessa ilmanpaineessa päivittäin 20 peräkkäisenä päivänä. Ryhmä 2 oli kontrolliryhmä joka hengitti vain normaalipaineista huoneilmaa. Viisi eläintä molemmista ryhmistä lopetettiin 6 ja toiset viisi 12 viikon kuluttua.
Toisessa työssä ensimmäisessä osatyössä kerätyistä 20 näytteestä analysoitiin verisuonikasvutekijöiden esiintymistä immunohistokemiallisella värjäyksellä.
Kolmannessa työssä 10 kania jaettiin kahteen 5 kanin ryhmään ja kaikille tehtiin kallon molemmille puolille luuhun läpimitaltaan 15mm defektit. Niistä porattu luu laitettiin takaisin joko oikean tai vasemman puolen luupuutokseen. Ryhmä 1 sai ylipainehappihoitoa kun taas ryhmä 2 hengitti vain normaalipaineista huoneilmaa eli toimi kontrolliryhmänä. Molemmat ryhmät lopetettiin 6 viikon kuluttua.
Neljännessä työssä 20 kania jaettiin taas satunnaisesti kahteen 10 kanin ryhmään joille tehtiin kallon molemmille puolille luuhun 15mm defektit. Ryhmässä 1 luudefektit täytettiin joko demineralisoitua luuta sisältävällä tahnalla tai geelillä. Ryhmässä kaksi luudefekteihin laitettiin joko pelkkää kalsiumfosfaattia tai sitä sisältävää tahnaa. Viisi kania kummastakin ryhmästä sai taas ylipainehappihoitoa ja toiset 5 toimivat kontrolleina. Eläimet lopetettiin 6 viikon kuluttua. Kallon luupuutokset analysoitiin röntgenkuvin, mikrotietokonetomografialla sekä histomorfometrisilla mittauksilla. Sekä radiologinen että histomorfometrinen tutkimus osoittivat että uutta luuta oli enemmän ylipainehappihoidetuissa defekteissä kuin kontrolliryhmän defekteissä (p Prosentuaalisesti merkitsevää eroa uudisluun muodostuksessa ei ollut 15mm ja 15x18mm ylipainehappihoidetuissa luupuutoksissa. Verisuonikasvutekijöitä oli enemmän 6 viikon kohdalla ylipainehappihoitoryhmässä kuin kontrolliryhmässä (p=0.012). Värjäys 12 viikon kohdalla osoitti kuitenkin niiden vähenemistä verrattuna 6 viikon kohdalla tehtyyn värjäykseen (p=0.008) ja verisuonikasvutekijöiden määrä oli tuolloin sama kuin 6 ja 12 viikon kontrolliryhmissä. Ylipainehappihoito vähensi myös sidekudosmuodostusta kalsiumfosfaatilla täytetyissä luudefekteissä ja lisäsi vähän mutta merkitsevästi luun uudelleenmuodostusta demineralisoidulla luulla hoidetuissa defekteissä. Mikrotietokonetomografiassa havaittiin korkeampi luun mineraalitiheys ja mineraalipitoisuus omalla luusiirteellä täytetyissä defekteissä kuin defekteissä joihin ei laitettu siirrettä (p
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4865]