Sympathy and Joyce´s Dubliners: ethical probing of reading, narrative and textuality

Abstract

James Joycen novellikokoelma Dubliners (1914) on yksi angloamerikkalaisen kirjallisuuden tutkituimpia teoksia. Uusia luentoja novelleista ilmestyy jatkuvasti. Sympathy and Joyce's Dubliners ei ainoastaan tarjoa uusia tulkintoja novelleista vaan käsittelee myös yleisemmin uudelleen lukemisen (rereading) ja monitulkintaisuuden kysymyksiä sekä lukemisen ja kertomuksen etiikkaa. Ross Chambersin kertomuksenteoria, joka painottaa kertomuksen itsensätiedostavaa ja heijastusrakenteista luonnetta sekä Mihail Bahtinin ajatukset kielen ja kielenkäytön dialogisuudesta tarjoavat teoreettisen viitekehyksen Dubliners -kokoelman novelleista tehtyjen tulkintojen moninaisuuden ja muuttuvuuden tarkastelulle.

'Uusi' luenta Joycen kokoelmasta rakennetaan väitöskirjassa sympatian käsitteen kautta. Sympatiaa on aiemmin käsitelty Dubliners -novellikokoelmaa koskevissa tutkimuksissa, mutta varsin yksipuolisella tavalla: teoksen kerronnan on nähty tasapainoilevan ironisen ja sympaattisen asenteen välillä. Väitöskirjassa lähdetään liikkeelle itse sympatian käsitteen kriittisellä erittelyllä. Sympatian monet puolet, etenkin eettiset varjopuolet, nostetaan esiin vertailemalla sympatian sanakirjamääritelmiä ja sympatiaan liittyvää keskustelua joissakin kaunokirjallisissa teoksissa, näistä teoksista tehdyissä luennoissa, filosofisissa ja psykologisissa tutkimuksissa sekä erilaisissa kertomuksenteorioissa. Sympatia, kuten lukeminenkin, vaatii mielikuvitusta ja tulkintaa (sympatisoija lukee tilanteita ja tekee tulkintoja toisesta). Sympaattinen suhde 'itsen' ja 'toisen' välillä toimiikin väitöskirjassa lukijan ja tekstin suhteen kuvana. Novelleissa esiintyvät sympatia-aiheet, sympaattiset hahmot tai kohtaukset sekä lukijan sympatian tunteita nostattavat kerronnan keinot nähdään itsensätiedostavina heijastusrakenteina (mise-en-abyme), jotka problematisoivat sympatian luonnetta yleensä, kommentoivat novellien lukemista ja kyseenalaistavat lukijan roolia 'sympaattisena' (tai vaihtoehtoisesti korostetun 'antipaattisena') tekstin ulkopuolisena tarkkailijana. Dubliners -teoksen lukemisen voidaan nähdä olevan luonteeltaan sympatian kaltaista siinä mielessä, että Joycen teksti paljastaa yllättäviä yhteyksiä - samankaltaisuuksia ja 'sosiaalisia siteitä' - lukijan ja novellihenkilöiden välillä. Myös erilaisten tulkintojen ja eri lukijayhteisöjen välisiä suhteita tarkastellaan tutkimuksessa sympatian mekanismien ja funktioiden valossa. Keskeinen väittämä on, että ollakseen hedelmällisiä, lukemisen ja sympatian on oltava luonteeltaan dialogisia ilmiöitä: sekä lukijan että sympatisoijan on uskallettava avata ja altistaa itsensä muutokselle luopumatta kuitenkaan aktiivisesta luovan toimijan roolistaan. Tämä vaikea neuvottelu erilaisten tulkintapositioiden välillä tekee sekä (uudelleen)lukemisen että sympatian prosesseista eettisesti haastavia.

Sympathy and Joyce's Dubliners on lisäys Joycen novellien yksityiskohtaiseen tulkintaan keskittyvien monografioiden joukkoon. Tutkimuksessa tarjotaan uusi lähestymistapa ja näkökulma Joycen novelleihin kiinnittämällä huomio sympatian eri ilmenemismuotoihin Joycen teoksessa ja sen lukemisen prosesseissa ja painottamalla lukemiseen, kertomukseen, kerrontaan ja tekstuaalisuuteen liittyviä eettisiä ongelmia. Samalla pohditaan kriittisesti, ja pyritään kehittämään käytännössä, eettisesti orientoituneen kertomuksenteorian ja kertomuksenanalyysin keinoja ja mahdollisuuksia.