ANTIOXIDANTS, CYTOKINES AND MARKERS OF OXIDATIVE STRESS IN LUNG CANCER: associations with adverse events, response and survival
Crohns, Marika (2010)
Crohns, Marika
Tampere University Press
2010
Säde- ja kasvainhoito - Oncology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-03-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7998-4
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7998-4
Tiivistelmä
Väitöskirjatutkimuksessa todettiin, että keuhkosyöpään liittyy lisääntynyt vapaiden radikaalien ja tiettyjen sytokiinien tuotanto. Tutkimuksen mukaan myös säde- ja solunsalpaajahoito lisäävät elimistön oksidatiivista kuormitusta. Tiettyjen antioksidanttien, sytokiinien ja oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineiden tasot ennustivat elossaoloaikaa keuhkosyöpäpotilailla.
Keuhkosyöpä on merkittävä maailmanlaajuinen terveysongelma. Yli 1,3 miljoonaa ihmistä sairastuu siihen vuosittain. Suomessa keuhkosyöpä on miesten toiseksi yleisin ja naisten neljänneksi yleisin syöpämuoto. Vapaita radikaaleja syntyy muun muassa soluhengityksen aikana, ja niiden on todettu olevan osallisena useiden sairauksien, mukaan lukien syövän, synnyssä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että keuhkosyöpäpotilailla vapaiden radikaalien tuotanto on lisääntynyt. Myös sädehoidossa syntyy vapaita radikaaleja, jotka voivat vaurioittaa lipidejä, proteiineja ja DNA:ta. Lisäksi monien solunsalpaajien vaikutukset välittyvät vapaiden radikaalien kautta. Huolimatta siitä, että tutkimustieto vapaiden radikaalien osuudesta syövässä on lisääntynyt, on antioksidantteja, sytokiineja ja oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineita keuhkosyövän hoitojen aikana tutkittu vähän.
Väitöskirjatutkimukseen osallistui 65 keuhkosyöpäpotilasta sekä 66 kontrollihenkilöä, joilla ei ollut syöpää. Osallistujilta määritettiin useita antioksidantteja ja sytokiineja, kokonaisantioksidanttikapasiteetti sekä oksidatiivisen ja nitrosatiivisen kuormituksen merkkiaineita verestä ja bronkoalveolaarinesteestä. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli arvioida keuhkosyövän sekä säde- ja solunsalpaajahoidon paikallisia ja systeemisiä vaikutuksia mainittuihin merkkiaineisiin. Lisäksi työn tavoitteena oli tutkia oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineiden yhteyttä muihin taustatekijöihin sekä niiden soveltuvuutta syövän hoitojen yhteydessä ilmenevien sivuvaikutusten, hoitovasteen ja elossaolon ennustamiseen.
Väitöskirjatutkimuksessa todettiin, että keuhkosyöpään liittyy lisääntynyt vapaiden radikaalien ja tiettyjen sytokiinien tuotanto. Tutkimus osoittaa myös keuhkojen tähystyksessä saatavan bronkoalveolaarinesteen tarkoituksenmukaisuuden mitattaessa paikallisesti antioksidantteja ja sytokiineja keuhkosyöpäpotilailla. Tutkimuksen mukaan sekä sädehoito että solunsalpaajahoito lisäävät vapaiden radikaalien tuotantoa, sillä tiettyjen antioksidanttien tasot laskivat hoidon aikana samalla kun oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineiden tasot nousivat. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että elimistön omat puolustusmekanismit pystyvät melko hyvin torjumaan keuhkosyövän hoitojen aikaista oksidatiivista kuormitusta. Tutkimuksen mukaan korkeammat lipidiperoksidaation merkkiaineen, uloshengitetyn pentaanin, tasot ennustivat pitempää elossaoloaikaa. Tulosten perusteella myös seerumin ja bronkoalveolaarinesteen interleukiini-8, seerumin verisuonikasvutekijä (VEGF) sekä plasman ja bronkoalveolaarinesteen tiolit saattavat olla hyödyllisiä merkkiaineita ennustettaessa keuhkosyöpäpotilaiden elossaoloaikaa. Laajempia tutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään oksidatiivisen vaurion merkkiaineiden mahdollisia yhteyksiä hoitojen yhteydessä ilmeneviin sivuvaikutuksiin sekä hoitovasteeseen.
Keuhkosyöpä on merkittävä maailmanlaajuinen terveysongelma. Yli 1,3 miljoonaa ihmistä sairastuu siihen vuosittain. Suomessa keuhkosyöpä on miesten toiseksi yleisin ja naisten neljänneksi yleisin syöpämuoto. Vapaita radikaaleja syntyy muun muassa soluhengityksen aikana, ja niiden on todettu olevan osallisena useiden sairauksien, mukaan lukien syövän, synnyssä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että keuhkosyöpäpotilailla vapaiden radikaalien tuotanto on lisääntynyt. Myös sädehoidossa syntyy vapaita radikaaleja, jotka voivat vaurioittaa lipidejä, proteiineja ja DNA:ta. Lisäksi monien solunsalpaajien vaikutukset välittyvät vapaiden radikaalien kautta. Huolimatta siitä, että tutkimustieto vapaiden radikaalien osuudesta syövässä on lisääntynyt, on antioksidantteja, sytokiineja ja oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineita keuhkosyövän hoitojen aikana tutkittu vähän.
Väitöskirjatutkimukseen osallistui 65 keuhkosyöpäpotilasta sekä 66 kontrollihenkilöä, joilla ei ollut syöpää. Osallistujilta määritettiin useita antioksidantteja ja sytokiineja, kokonaisantioksidanttikapasiteetti sekä oksidatiivisen ja nitrosatiivisen kuormituksen merkkiaineita verestä ja bronkoalveolaarinesteestä. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli arvioida keuhkosyövän sekä säde- ja solunsalpaajahoidon paikallisia ja systeemisiä vaikutuksia mainittuihin merkkiaineisiin. Lisäksi työn tavoitteena oli tutkia oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineiden yhteyttä muihin taustatekijöihin sekä niiden soveltuvuutta syövän hoitojen yhteydessä ilmenevien sivuvaikutusten, hoitovasteen ja elossaolon ennustamiseen.
Väitöskirjatutkimuksessa todettiin, että keuhkosyöpään liittyy lisääntynyt vapaiden radikaalien ja tiettyjen sytokiinien tuotanto. Tutkimus osoittaa myös keuhkojen tähystyksessä saatavan bronkoalveolaarinesteen tarkoituksenmukaisuuden mitattaessa paikallisesti antioksidantteja ja sytokiineja keuhkosyöpäpotilailla. Tutkimuksen mukaan sekä sädehoito että solunsalpaajahoito lisäävät vapaiden radikaalien tuotantoa, sillä tiettyjen antioksidanttien tasot laskivat hoidon aikana samalla kun oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineiden tasot nousivat. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että elimistön omat puolustusmekanismit pystyvät melko hyvin torjumaan keuhkosyövän hoitojen aikaista oksidatiivista kuormitusta. Tutkimuksen mukaan korkeammat lipidiperoksidaation merkkiaineen, uloshengitetyn pentaanin, tasot ennustivat pitempää elossaoloaikaa. Tulosten perusteella myös seerumin ja bronkoalveolaarinesteen interleukiini-8, seerumin verisuonikasvutekijä (VEGF) sekä plasman ja bronkoalveolaarinesteen tiolit saattavat olla hyödyllisiä merkkiaineita ennustettaessa keuhkosyöpäpotilaiden elossaoloaikaa. Laajempia tutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään oksidatiivisen vaurion merkkiaineiden mahdollisia yhteyksiä hoitojen yhteydessä ilmeneviin sivuvaikutuksiin sekä hoitovasteeseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]