Kulttuuriset ajan mallit yliopiston pedagogisessa projektitoiminnassa

Abstract

Väitöskirjatutkimuksen kohteena on pedagoginen yhteistoiminta, jota yliopisto tekee lisääntyvässä määrin erilaisten organisaatioiden ja toimijaosapuolten kanssa. Pedagogisen yhteistoiminnan kulttuurista ulottuvuutta käsitteellistetään tässä tutkimuksessa ajan näkökulmasta. Tutkimuksen innoittajana on yliopistotyön vetovoimatekijänä esitetty niin sanottu ajattoman ajan lupaus. Tutkimus kysyy, millainen on yliopiston pedagogisen projektitoiminnan aikakulttuuri.

Tutkimus on tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi yliopiston ammattikasvatuksellista yhteistyöprojektia, joissa yhteistyön muina osapuolina olivat ammatillinen opettajakorkeakoulu, kaksi muunlaista työorganisaatiota ja eurooppalaisia yliopistoja. Pääasiallisena tutkimusaineistona käytetään projektien erilaisia jälkiä (opiskelijoiden haastatteluja ja oppimistehtäviä sekä opiskelijoiden ja suunnittelijoiden virtuaalisia keskusteluja), joita tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurisina näytteinä.

Tutkimuksen tulokset kertovat siitä, miten erilaisia ja keskenään kilpailevia ajan järjestyksiä projektitoiminnassa ilmenee. Aineistosta tulkitut kulttuuriset ajan mallit sisältävät toisaalta levollisuutta ja hitautta, toisaalta kiirettä ja tehokkuutta. Ollakseen tavoitteiltaan ja vaikutuksiltaan pedagogista yhteistoiminnan tulee sisältää levollisuuden kulttuuria. Levollisuuden kulttuuri kiinnittyy kasvu- ja oppimisprosesseihin, jotka ovat usein hiljaisia ja syklisiä, joita tehokkuuden ja hyödyn vaatimukset vaimentavat. Nopean ja hitaan ajan arvottaminen erilaisissa toimintaympäristöissä luo yhteistoimintaan jännitteitä. Kiire ajan ilmaisuna näyttää yhteistoiminnassa dominoivan muunlaisia ajan järjestyksiä. Kiire koskettaa kaikkien projektiosapuolten toimintaa, mutta ennen kaikkea nopeus ja tehokkuus kiinnittyy aineistossa yliopiston kanssa yhteistyötä tekeviin muihin työelämän organisaatioihin. Tutkimuksen valossa levollisuuden kulttuuri osoittautuu merkittäväksi yliopiston pedagogisen tehtävän mahdollistajaksi.

Tutkimus osoittaa tarpeen kiinnittää huomioita aikakulttuurisiin jännitteisiin pedagogisena resursseina. Erilaisiin toimintaympäristöihin kiinnittyvien prosessien ajallisen luonteen tunnistaminen ja reflektointi, toisin sanoen niiden keston, rytmin ja aikataulutusten ymmärtäminen, luo perustaa erilaisten toimintaympäristöjen toiminnan tavoitteiden ja logiikan ymmärtämiselle. Tutkimus nostaa esiin kysymyksiä koko yliopiston aikakulttuurin kasvatuksellisesta merkityksestä. Millaisessa aikakulttuurissa yliopistossa opiskellaan ja millaista aikuisuutta yliopiston toimijat yhdessä opiskelijoiden kanssa haluavat rakentaa? Onko aikuisuuden mittana koetun kiireen määrä?

Cultural models of time in educational projects at the university

The cultural specificity of university education has traditionally rested on the integration of research and teaching. The purpose of this study was to enhance understanding of educational collaboration, in which the university will become increasingly engaged with other organizations and actors. In this study, the cultural research approach to educational collaboration focuses on the theme of time. One inspiration for the study is the promise of the so-called timeless time in academic work at the university. However, this is just one of the modes of time in the university context. The research question is the following: How to describe the time culture of educational project collaboration in the university context and how does the time culture condition and enable implementation of the educational task of the university?

In this case study, two collaboration projects in the field of vocational education were examined. The projects and the associated coursework took place in 1999-2000. The partners of the projects were the Department of Education of a Finnish university, a Finnish vocational teacher education unit of a University of Applied Sciences, two non-educational organizations and four other European universities. The teachers and students, who planned and implemented the coursework in the projects, also came from these environments.

The study conceptualizes the phenomenon of educational time culture and the time orders in it. The empirical traces of the projects and also the reflections of the researcher, who participated in the project activities, are understood as cultural samples in data analysis. The main data set comes from a project in which the university, a vocational teacher education unit and two non-educational organizations collaborated. The traces included student interviews (11), different kinds of learning reports of the students, and discussions in the virtual environment (project website). The other project collaboration among European universities specified the picture of the educational collaboration in the project contexts.

The findings showed that the educational collaboration included differing time orders and tensions between them. Hurry as an expression of time seemed to dominate other kinds of expressions and modes of time. Hurry seemed to be connected especially to the non-educational project partners, but it affected all project participants and partners. The fast time and the clock time took control especially over situations where the higher education actors did not have a shared understanding of the goals, of the ways to achieve them and of the temporal conditions of their activities. The educational collaboration in the projects was conditioned by competition between different time orders.

The main findings of the study are expressed in two models of time culture, which are named as the educational praxis model and the praxis model of effectiveness and benefit. The latter is characterized by the fast time , the loudness of the clock time and by impersonal power. The educational praxis model is divided into two categories: the first emphasizes the so-called individual time while the second emphasizes the so-called shared time. In the latter category of shared time, time is embedded in the activities, which enables participants to develop personal interactions and restfulness. In this category, the responsibility for the time orders ultimately belongs to the teachers, who are expected to know the nature of the processes and the contents. In the category of individual time the educational responsibility is decentralized, which in case of non-functioning more or less strengthens the control of the clock time .

The models, which in this study were constructed out of the project activities, include, on the on hand, cultural restfulness and slowness and, on the other hand, hurry and effectiveness. The findings highlight the need to pay attention to the competitive time orders in education as a resource, which supports growth and learning. Especially in the higher education context, in which the teaching focuses on the processes of growth and learning, one educational goal should be to reflect and understand the tensions within educational collaboration. The tensions can be understood as the consequences of the processes which vary in length and rhythm and in the ways time organizes the actions. In the research conclusions the competition between time orders is seen as an educational resource, which, however, requires that there is a restful culture in the environment. The restful culture is connected to the growth and learning processes, which often are silent and cyclic and subdued by the demands of the effectiveness and beneficial approach. In the light of this research the restful culture becomes an important factor in implementing the educational task at the university.