Kuolema iltapäivällä. Postmoderni subjekti ja reaalinen iltapäiväjournalismissa
Ruuskanen, Sauli (2010)
Ruuskanen, Sauli
Tampere University Press
2010
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2010-01-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7953-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7953-3
Tiivistelmä
Iltapäivälehtien lööpit ja etusivut ovat toisinaan olleet täynnä kuolemaa sekä väkivaltaa. Miksi juuri iltapäivälehtiä kiinnostaa kuolemalla mässäily? Kysymys on tietysti myynnistä ja huomiosta. Pyrkimys tuoda kuolema lähelle lukijaa on tehokas retorinen, siis yleisön houkuttelun, keino.
Tämän tutkimuksen kohde on suomalaisten iltapäivälehtien Ilta-Sanomien ja Iltalehden kuolemaa käsittelevä journalistinen materiaali. Tutkimuksen pääaineisto on kerätty kahdentoista kuukauden ajalta alkaen tammikuusta 2004. Aineisto koostuu suuronnettomuuksista, henkirikoksista, tapaturmista, sairauksia, sodista ja terroriteoista. Tarkastelun kohteina ovat otsikot, tekstit, kuvitukset ja muu visuaalinen materiaali. Tutkimuksessa analysoidaan myös iltapäivälehtien tekijöiden omasta toiminnastaan tekemiä historiikkeja. Iltapäivälehtien vertailuun on käytetty myös ns. yleissanomalehtiä. Minkälaisen todellisuuden iltapäivälehdet meille sitten rakentavat? Siinä missä ns. vakava journalismi on omiaan pönkittämään poliittisen järjestelmän eri toimijoiden poliitikkojen ja virkamiesten valtaa, niin iltapäivälehdet rakentavat nimenomaan median valtaa. Vakavassa journalismissa pyritään etäännyttämään lukija konkreettisesta kuolemasta. Vakavan journalismin kehyksessä jako julkiseen ja yksityiseen on keskeinen tapa käsitellä kuolemaa. Konkreettisen ihmisen konkreettinen kuolema kuuluu yksityisyyden alueelle ja yksityisyyden suojelu on tämän journalismin luomassa yhteisöllisyydessä keskeistä.
Iltapäiväjournalismi toimii juuri päinvastoin. Iltapäiväjournalismille kiinnostavuus on keskeisiä uutiskriteerejä. Iltapäivälehdet haastavat vakavaa journalismia pyrkimällä alituiseen rikkomaan jakoa julkiseen ja yksityiseen; sen keskeistä aineistoa ovat nimenomaan ihmisten yksityiset ja intiimit kokemukset. Iltapäivälehdet pyrkivät tuomaan kuoleman lähelle lukijaa niin teksteissä kuin visuaalisen esittämisen tavoissa.
Iltapäiväjournalismi korostaa yhteiskunnallisten arvojen sijasta julkisuutta ja journalismia manipuloinnin sekä kaupallisen hyödyn keinona. Näiden lehtien luoman julkisuuden keskeinen symboli on lööppi, mainosjuliste, jolla iltapäivälehdet pyrkivät tunkeutumaan osaksi arkielämäämme. Suuronnettomuudet, joiden yhteydessä media ja sen yleisö muuttuvat kollektiiviseksi surijoiden joukoksi, ovat haaste myös iltapäivälehdille. Kun katastrofeissa media samankaltaistuu, iltapäivälehdet tarvitsevat onnettomuuksille kasvot , tai useampia kasvoja. Jotta journalistinen draama kulkisi, tärkeällä sijalla ovat myös uhrit, syylliset ja sankarit: nuo iltapäiväjournalismin perushahmot.
Tämän tutkimuksen kohde on suomalaisten iltapäivälehtien Ilta-Sanomien ja Iltalehden kuolemaa käsittelevä journalistinen materiaali. Tutkimuksen pääaineisto on kerätty kahdentoista kuukauden ajalta alkaen tammikuusta 2004. Aineisto koostuu suuronnettomuuksista, henkirikoksista, tapaturmista, sairauksia, sodista ja terroriteoista. Tarkastelun kohteina ovat otsikot, tekstit, kuvitukset ja muu visuaalinen materiaali. Tutkimuksessa analysoidaan myös iltapäivälehtien tekijöiden omasta toiminnastaan tekemiä historiikkeja. Iltapäivälehtien vertailuun on käytetty myös ns. yleissanomalehtiä. Minkälaisen todellisuuden iltapäivälehdet meille sitten rakentavat? Siinä missä ns. vakava journalismi on omiaan pönkittämään poliittisen järjestelmän eri toimijoiden poliitikkojen ja virkamiesten valtaa, niin iltapäivälehdet rakentavat nimenomaan median valtaa. Vakavassa journalismissa pyritään etäännyttämään lukija konkreettisesta kuolemasta. Vakavan journalismin kehyksessä jako julkiseen ja yksityiseen on keskeinen tapa käsitellä kuolemaa. Konkreettisen ihmisen konkreettinen kuolema kuuluu yksityisyyden alueelle ja yksityisyyden suojelu on tämän journalismin luomassa yhteisöllisyydessä keskeistä.
Iltapäiväjournalismi toimii juuri päinvastoin. Iltapäiväjournalismille kiinnostavuus on keskeisiä uutiskriteerejä. Iltapäivälehdet haastavat vakavaa journalismia pyrkimällä alituiseen rikkomaan jakoa julkiseen ja yksityiseen; sen keskeistä aineistoa ovat nimenomaan ihmisten yksityiset ja intiimit kokemukset. Iltapäivälehdet pyrkivät tuomaan kuoleman lähelle lukijaa niin teksteissä kuin visuaalisen esittämisen tavoissa.
Iltapäiväjournalismi korostaa yhteiskunnallisten arvojen sijasta julkisuutta ja journalismia manipuloinnin sekä kaupallisen hyödyn keinona. Näiden lehtien luoman julkisuuden keskeinen symboli on lööppi, mainosjuliste, jolla iltapäivälehdet pyrkivät tunkeutumaan osaksi arkielämäämme. Suuronnettomuudet, joiden yhteydessä media ja sen yleisö muuttuvat kollektiiviseksi surijoiden joukoksi, ovat haaste myös iltapäivälehdille. Kun katastrofeissa media samankaltaistuu, iltapäivälehdet tarvitsevat onnettomuuksille kasvot , tai useampia kasvoja. Jotta journalistinen draama kulkisi, tärkeällä sijalla ovat myös uhrit, syylliset ja sankarit: nuo iltapäiväjournalismin perushahmot.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]