Prevalence and Prognosis of Coeliac Disease, A special focus on undetected condition

Abstract

Keliakiadiagnoosit ovat huomattavasti lisääntyneet viime vuosikymmenten kuluessa. Tästä huolimatta 1990-luvulta lähtien tehdyt seulontatutkimukset ovat paljastaneet huomattavan määrän tunnistamattomia tapauksia ja osoittaneet karkeasti 0.5-1.0 % esiintyvyyden kaikissa maanosissa. Tässä väitöskirjassa arvioitiin keliakian esiintyvyyttä vuonna 1978-80 (Mini-Suomi -aineisto) ja 2000-01 (Terveys 2000 -aineisto) sekä tutkittiin tunnistamattoman keliakian ennustetta kuolleisuuden ja syöpien suhteen (Mini-Suomi -aineisto).

Diagnosoitujen keliakiaa sairastavien määrä nousi 0.03 %:sta 0.52 %:iin kahden vuosikymmenen kuluessa. Parantuneesta diagnostiikasta huolimatta myös keliakiavasta-aineiden avulla löydettyjen tietämättään keliakiaa sairastavien osuus kasvoi 1.03 %:sta 1.47 %:iin. Täten tutkimuksessani voitiin ensimmäistä kertaa osoittaa sairauden todellisen kokonaisesiintyvyyden nousseen ajan kuluessa. Tämä kokonaisesiintyvyys nimittäin lähes kaksinkertaistui 1.05 %:sta 1.99 %:iin varsin lyhyessä ajassa, kahdessa vuosikymmenessä. Löydös on sopusoinnussa muiden autoimmuunisairauksien kuten tyypin 1 diabeteksen ja allergisten sairauksien lisääntymisen kanssa. Tutkimus paljasti myös, että parantuneesta diagnostiikasta huolimatta jopa 74% keliakiaa sairastavista jää Suomessa vaille oikeaa diagnoosia.

On keskusteltu siitä, pitäisikö nämä tunnistamattomat tapaukset löytää mahdollisimman varhain, jopa väestötason seulontojen avulla. Keliakian nopeasta lisääntymisestä huolimatta on myönteistä, että näillä tunnistamatonta keliakiaa sairastavilla ei todettu lisääntynyttä yleistä syöpä- tai kuolleisuusriskiä. Imurauhassyövän, aivoverenkiertohäiriöiden ja hengityselinsairauksien lisääntynyt riski havaittiin, mutta tapausten pienen määrän vuoksi löydös täytyy varmentaa tulevissa tutkimuksissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että keliakian kokonaisesiintyvyys on lähes kaksinkertaistunut kahden vuosikymmenen aikana. Tunnistamattomaan keliakiaan ei näytä liittyvän lisääntynyttä yleistä syöpä- tai kuolleisuusriskiä.

Thirty years ago coeliac disease was considered a rare disease affecting approximately 0.01% of Western populations. Since then, with greater awareness of disease manifestations and the development of serological tests for coeliac autoantibodies, the incidence of the diagnosed disorder has increased many-fold. Independent of this, population screening studies since the 1990s have uncovered a number of undetected cases and prevalence figures of roughly 0.5-1% have been reported on all continents of the world. Thus, the aim of the current study was to establish whether a true rise in coeliac disease prevalence is in fact under way. The aim was also to establish whether unrecognized cases involve an increased risk of malignancies and mortality.

The Mini-Finland (1978-80) and Health 2000 (2000-01) population-based surveys enabled comparison of prevalence figures two decades apart. In parallel with previous reports, the prevalence of diagnosed adult coeliac disease increased substantially from 0.03% to 0.52% during the time-span examined, while independent of better diagnostics, the prevalence of previously unrecognized screen-detected cases in the current study also increased over time, from 1.03% to 1.47%. It was thus shown for the first time that the total prevalence of coeliac disease, including both clinically diagnosed and screen-detected cases, has increased in the course of time. The figure nearly doubled, from 1.05% to 1.99%, in two decades, which is in line with the increasing figures in other autoimmune diseases such as type 1 diabetes, and allergic conditions.

The substantial number of unrecognized coeliac cases has also prompted debate as to whether the disorder should be diagnosed as early as possible, even by population screening programmes. However, the necessity of such programmes has been questioned, since the natural history of the condition is largely unknown. Prognostic studies so far have concentrated on diagnosed and thus treated cases. The second aim in the present study was therefore to establish whether unrecognized cases, similarly to those diagnosed, involve an increased risk of malignancies and mortality. In the present study, earlier undetected and thus untreated coeliac autoantibody-positive subjects in the Mini-Finland survey (1978-80) were compared to negative subjects in respect of malignancies and mortality in long-term surveillance. No increased risk of overall malignancy or mortality was detected. Nonetheless, the risk of non-Hodgkin lymphoma, stroke and respiratory system diseases was emphasized, a finding which remains to be confirmed in future studies.

All in all, the total prevalence of coeliac disease nearly doubled during the two decades studied and further, the prognosis of undetected coeliac disease is good as regards the overall risk of malignancies and mortality.