Henkilöstönedustus ja refleksiivinen oikeus
Isaksson, Paavo (1999)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Isaksson, Paavo
Tampereen yliopisto
1999
Julkisoikeus - Public Law
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Väitöspäivä
1999-11-26Tiivistelmä
Oikeussääntelyn refleksiivisyyttä ja työelämän joustavuutta voidaan kehittää itsesääntelyä ja kommunikatiivisuutta lisäävien neuvottelu- ja sopimismekanismien avulla. On tärkeää, että osapuolten tasavertaisuus toimii. Kaikissa yrityksissä tähän ei ole riittävästi valmiuksia. Yhteiskunnan eriytyessä tarvitaan uudentyyppisiä ohjausmuotoja. Refleksiivinen oikeus on puitesääntelyä, joka mahdollistaa yritysten itsesääntelyn ja tarpeiden huomioimisen. Henkilöstönedustus on lakisääteinen osallistumisjärjestelmä. Sen mukaan henkilöstö voi valita edustajiaan yritysten hallintoon. Tutkimuksessa on kehitetty järkeviä sääntelyn kriteerejä ja arvioitu niiden toimivuutta itsesääntelyn lisäämisen, yhteistoiminnan vahvistamisen, sopimisen vastavuoroisuuden ja tasavertaisuuden ehdoilla. Järjestelmän olisi toimittava myös sosiaalisesti vastuullisesti. Nämä edellytykset kannustavat henkilöstöä osallistumaan ja yhteistyöhön. Tutkituissa yrityksissä nämä edellytykset ovat toteutuneet puutteellisesti. Henkilöstönedustajat eivät tunne voivansa vaikuttaa riittävästi. Johdon kannalta edustajat ovat liian passiivisia, ja järjestelmä ei toimi kannustavasti. Tämä johtuu siitä, että henkilöstönedustajan asema ei ole riittävän tasavertainen. Hänen asemansa 'kahden isännän renkinä' synnyttää jännitteitä. Hallintoelimen jäsenenä hänen pitäisi edistää yrityksen etua. Toisaalta hän on henkilöstön edustaja. Rooliristiriita heikentää edustajan sitoutumista yritykseen. Henkilöstön kannalta se voi estää avoimen tiedonkulun ja osallistumisen. Henkilöstönedustus on lisäännyt johdon ja edustajien yhteistoimintaa. Molemmat ovat suhteellisen tyytyväisiä järjestelmään, mutta käytännössä puutteita ilmenee. Joka kolmas SAK:n rivityöntekijä uskoo ettei hän voi edes periaatteessa vaikuttaa yrityksen asioihin. Epäluottamus ei tue järjestelmän kommunikatiivisuutta ja kannustavuutta. Yksilöllisiä sopimusmahdollisuuksia ei ole yrityksissä käytetty niin laajasti kuin olisi ollut mahdollista. Johtajavaltaisuus, käsiteltävien asioiden outous ja edustajien koulutuksen vähyys rajoittavat heidän toimintaansa eniten. Henkilöstönedustus on lisännyt kuitenkin yritysjohdon ja henkilöstön yhteishallinnon merkitystä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4865]