A Way of Seeing Corporate Sustainability Reporting

Abstract

Väitöskirjassa tutkitaan yritysten vapaaehtoista kestävän kehityksen raportointia. Tutkielma tarkastelee kriittisesti yritysten käyttämää retoriikkaa ja osoittaa, että yritysmaailma hyödyntää kestävään kehitykseen liittyviä puhetapoja edistääkseen omia tarkoitusperiään ja parantaakseen toimintansa yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Väitöskirjassa kyseenalaistetaan kestävän kehityksen raportoinnin merkitys ja arvioidaan nykymuotoisen raportoinnin lähinnä vahvistavan vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä ja liike-elämän vaikutusvaltaa.

Yritystoiminnalla on nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä keskeinen rooli, mutta samaan aikaan sen nähdään aiheuttavan yhteiskunnallisia ongelmia ja heikentävän luonnonympäristön tilaa. Useat yritykset korostavat toimivansa vastuullisesti ja pyrkivänsä edistämään kestävää kehitystä. Pääosa suurista yrityksistä sekä Suomessa että kansainvälisesti julkaisee vuosittain yhteiskuntavastuun tai kestävän kehityksen raportin, jossa kuvataan yrityksen toimintaa ympäristö- ja sosiaalisista näkökulmista. Tällaisen raportoinnin on ajateltu lisäävän yritystoiminnan läpinäkyvyyttä ja siten edistävän demokratiaa. Väitöskirjan johtopäätöksenä kuitenkin arvioidaan, että yritysten vapaaehtoisessa kestävän kehityksen raportoinnissa on sittenkin enemmän kyse reagoinnista ulkoisiin paineisiin kuin merkittävästä muutoksesta yritysten tilivelvollisuudessa tai läpinäkyvyydessä.

Väitöskirja koostuu johdantoluvusta sekä kolmesta kansainvälisissä referoiduissa aikakauskirjoissa julkaistusta artikkelista. Tutkimukset on tehty laadullisilla menetelmillä ja niissä tarkastellaan sitä, miten yritykset kuvaavat itseään ja toimintaansa julkaisemissaan raporteissa. Väitöskirja luo historiallisen katsauksen eräiden suomalaisten yritysten raportointiin ja siihen, miten ne ovat hyödyntäneet retoriikkaa kuvatessaan oman toimintansa ympäristövaikutuksia. Raportointi vaikuttaa myös laajemmin yhteiskunnassa. Se vahvistaa vaikutelmaa, jonka mukaan taloudellisesta kasvusta aiheutuneet ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat voidaan ratkaista jatkuvan taloudellisen kasvun avulla liike-elämän johdolla ilman merkittäviä talous- tai yhteiskuntajärjestykseen liittyviä muutoksia.

In today s globalized world large companies are vast organizations wielding major power in societies. Simultaneously, corporations operations and their operating policies have been linked to social problems and environmental degradation. Corporate social and environmental disclosures have been considered a medium which could help to alleviate such maladies by enhancing democracy through the provision of increased accountability and further transparency in corporate operations. Accordingly, this dissertation seeks to present a (critical) way of seeing corporate sustainability reporting and thereby to discuss the transformative and emancipatory potential of this contemporary practice.

This research contributes by providing interpretations of how the companies represent themselves in sustainability reporting. It furthermore discusses how these disclosures then impact on society more broadly by, for instance, constructing certain meanings for certain concepts in certain ways. The dissertation employs qualitative methods and discusses how a particular rhetoric of sustainability and of other environmental issues may be exploited to enhance corporate legitimacy. The dissertation consists of an introductory chapter and three studies previously published in refereed international scholarly accounting journals. The introductory part contextualizes the studies and discusses the implications of the work. The first article presents a longitudinal interpretation of how the environmental disclosures of a leading Finnish chemicals company developed over a 34-year period 1972-2005. The second article provides a cross-sectional view of how Finnish listed companies used sustainability-related concepts in their reporting during the period 2001-2002. Finally, the third article discusses how the corporate talk of sustainability employed by three major Finnish companies developed during the period 1987-2005. Taken together, the articles provide a historical perspective on how major Finnish corporations have used language to represent themselves with regard to environmental issues. Moreover, the studies deconstruct the business talk of sustainability and show how business has managed to appropriate the language of sustainability to suit its own purposes.

In sum, this dissertation suggests that corporate sustainability reporting appears to be more a matter of responding to external pressures than an ambition towards discharging accountability. The representations are used to legitimize the individual organizations in their micro-contexts, namely the societies they operate in. Simultaneously, these representations also work in the macro-context by legitimizing the social structures in general by (re)framing the current social order more broadly as one being on the environmentally right track. Indeed, the practices are seen to perpetuate present structural arrangements and socio-economic order. It is here therefore argued here that the transformative potential of social and environmental reporting is severely limited.