Characterization and optimization of in vitro culture conditions of adult stem cells for clinical cell therapy
Lindroos, Bettina (2009)
Lindroos, Bettina
Tampere University Press
2009
Kudosteknologia - Tissue Engineering
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-12-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7915-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7915-1
Tiivistelmä
Rasva- ja hammaskudos ovat mielenkiintoisia ja runsaita kantasolujen lähteitä, joilla on terapeuttisia sovellusmahdollisuuksia lääketieteen eri osa-alueilla kudosvaurioiden korjauksessa. Mesenkymaalisia kantasoluja esiintyy monissa eri kudoksissa, kuten esimerkiksi luuytimessä, rasvakudoksessa ja hampaan kudoksissa. Näillä kantasoluilla on kyky uusiutua kantasoluina ja erilaistua useiksi eri solutyypeiksi kudoksen signaalien ohjaamina. Toisin kuin luuytimen kantasolut, joiden esiintymistiheys luuytimessä on alhainen, rasvakudoksen kantasoluja saadaan eristettyä suurissa määrin joko rasvaimunäytteestä tai rasvakudosnäytteestä ja niitä voidaan vaivattomasti lisätä laboratoriossa. Myös hampaan kantasolupopulaatioita saadaan eristettyä runsaasti viisaudenhampaasta. Lisäksi viisaudenhampaat ovat ihmiselle useimmiten tarpeettomia, ja ne voidaan poistaa suhteellisen kivuttomasti. Rasvakudoksen ja hampaan kantasoluilla on samantyyppisiä ominaisuuksia kuin luuytimen kantasoluilla; ne erilaistuvat laboratorio-olosuhteissa vähintään luusolujen, rustosolujen ja rasvasolujen suuntaan. Lisäksi rasvakudoksen kantasolujen on todettu alentavan immunologista vastetta, estävän vakavaa käänteishyljintäreaktiota solu- ja eläinmalleissa, ja niiden on todettu olevan geneettisesti vakaampia pitkäaikaisviljelyssä kuin luuytimen kantasolujen.
Ennen kuin soluja voidaan hyödyntää kliinisissä kantasoluhoidoissa, niitä täytyy lisätä laboratoriossa. Tällä hetkellä yleisesti käytössä olevat soluviljelyreagenssit sisältävät eläinperäisiä ainesosia, joista turvallisuussyistä on päästävä eroon, sillä ne voivat kliinisessä käytössä aiheuttaa vakavan immuunivasteen soluterapiapotilaassa. Muihin eläinperäisten ainesosien tuomiin riskeihin kuuluu viruksien ja bakteerien aiheuttamat infektiot, prionit ja toistaiseksi tunnistamattomat eläintaudit.
Tässä työssä tutkittiin aikuisten eri kudoksista peräisin olevien kantasolujen uusiutumis- ja erilaistumiskykyä laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksissa käytettiin viisaudenhampaan kantasolupopulaatioita, kuten hammaspulpan, -follikkelin ja juurikalvon kantasoluja sekä rasvakudoksen kantasoluja. Lisäksi rasvakudoksen kantasolujen kasvatusolosuhteita kehitettiin vastaamaan Euroopan unionin edellyttämien hyvien tuotantotapojen (eng. Good Manufacturing Practice, GMP) vaatimuksia. Viimeisessä osatyössä arvioitiin rasvakudoksen kantasolujen kliinistä soveltuvuutta kokeellisessa kudosteknologisessa luunkudoksen rekonstruktiossa.
Tulokset osoittivat hampaan kantasolupopulaatioilla olevan mesenkymaalisille kantasoluille ominaisia piirteitä ja kyky erilaistua rusto- ja luusolujen suuntaan. Siten ne soveltuisivat käytettäviksi kovakudossovelluksissa kallon ja kasvojen alueella. Rasvakudoksen kantasolut ilmensivät eri kasvatusolosuhteissa mesenkymaalisille kantasoluille tyypillisiä pintamolekyylejä ja ne voitiin erilaistaa luu-, rusto- ja rasvasolujen suuntaan. Yhtäläisyyksistä huolimatta eri kasvatusolosuhteissa viljellyissä rasvakudoksen kantasoluissa esiintyi olennaisia eroja solusyklin etenemisen ja solujen erilaistumisen keskeisten geenien ilmentymisessä.
Rasvakudoksen kantasoluja hyödyntäviä kliinisiä soluterapiakokeita on paraikaa käynnissä, mikä edellyttää keskittymistä laboratorio-olosuhteissa lisättyjen solujen turvallisuuteen, menetelmien toistettavuuteen ja laatuun. Tämä työ osoittaa, että eri kudoksista lähtöisin olevilla kantasoluilla on samantapaiset ominaispiirteet, ja niitä voidaan hyödyntää kantasoluterapiassa. Tulokset osoittavat myös kasvatusolosuhteilla olevan huomattava vaikutus soluihin geenitasolla; muokkaamalla kasvatusolosuhteita voidaan vaikuttaa kliiniseen tarkoitukseen tähtäävän solutuotteen laatuun. Lisäksi solukasvatusolosuhteiden huolellinen arviointi erilaisilla, kuitenkin tarkoin määrätyillä analyysimenetelmillä on ensiarvoisen tärkeää, jotta solujen soveltuvuus voidaan määrittää. Täydentäviä prekliinisiä turvallisuus- ja tehokkuustutkimuksia tarvitaan vielä ennen kuin aikuisten kantasolujen kaikki hyödyntämismahdollisuudet voidaan toteuttaa.
Ennen kuin soluja voidaan hyödyntää kliinisissä kantasoluhoidoissa, niitä täytyy lisätä laboratoriossa. Tällä hetkellä yleisesti käytössä olevat soluviljelyreagenssit sisältävät eläinperäisiä ainesosia, joista turvallisuussyistä on päästävä eroon, sillä ne voivat kliinisessä käytössä aiheuttaa vakavan immuunivasteen soluterapiapotilaassa. Muihin eläinperäisten ainesosien tuomiin riskeihin kuuluu viruksien ja bakteerien aiheuttamat infektiot, prionit ja toistaiseksi tunnistamattomat eläintaudit.
Tässä työssä tutkittiin aikuisten eri kudoksista peräisin olevien kantasolujen uusiutumis- ja erilaistumiskykyä laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksissa käytettiin viisaudenhampaan kantasolupopulaatioita, kuten hammaspulpan, -follikkelin ja juurikalvon kantasoluja sekä rasvakudoksen kantasoluja. Lisäksi rasvakudoksen kantasolujen kasvatusolosuhteita kehitettiin vastaamaan Euroopan unionin edellyttämien hyvien tuotantotapojen (eng. Good Manufacturing Practice, GMP) vaatimuksia. Viimeisessä osatyössä arvioitiin rasvakudoksen kantasolujen kliinistä soveltuvuutta kokeellisessa kudosteknologisessa luunkudoksen rekonstruktiossa.
Tulokset osoittivat hampaan kantasolupopulaatioilla olevan mesenkymaalisille kantasoluille ominaisia piirteitä ja kyky erilaistua rusto- ja luusolujen suuntaan. Siten ne soveltuisivat käytettäviksi kovakudossovelluksissa kallon ja kasvojen alueella. Rasvakudoksen kantasolut ilmensivät eri kasvatusolosuhteissa mesenkymaalisille kantasoluille tyypillisiä pintamolekyylejä ja ne voitiin erilaistaa luu-, rusto- ja rasvasolujen suuntaan. Yhtäläisyyksistä huolimatta eri kasvatusolosuhteissa viljellyissä rasvakudoksen kantasoluissa esiintyi olennaisia eroja solusyklin etenemisen ja solujen erilaistumisen keskeisten geenien ilmentymisessä.
Rasvakudoksen kantasoluja hyödyntäviä kliinisiä soluterapiakokeita on paraikaa käynnissä, mikä edellyttää keskittymistä laboratorio-olosuhteissa lisättyjen solujen turvallisuuteen, menetelmien toistettavuuteen ja laatuun. Tämä työ osoittaa, että eri kudoksista lähtöisin olevilla kantasoluilla on samantapaiset ominaispiirteet, ja niitä voidaan hyödyntää kantasoluterapiassa. Tulokset osoittavat myös kasvatusolosuhteilla olevan huomattava vaikutus soluihin geenitasolla; muokkaamalla kasvatusolosuhteita voidaan vaikuttaa kliiniseen tarkoitukseen tähtäävän solutuotteen laatuun. Lisäksi solukasvatusolosuhteiden huolellinen arviointi erilaisilla, kuitenkin tarkoin määrätyillä analyysimenetelmillä on ensiarvoisen tärkeää, jotta solujen soveltuvuus voidaan määrittää. Täydentäviä prekliinisiä turvallisuus- ja tehokkuustutkimuksia tarvitaan vielä ennen kuin aikuisten kantasolujen kaikki hyödyntämismahdollisuudet voidaan toteuttaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]