Managerial Decision-Making Behavior and Impact of Culture. Experience from three Countries: India, Bangladesh and Finland
Kazi, Shaidul (2009)
Kazi, Shaidul
Tampere University Press
2009
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7933-5
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7933-5
Tiivistelmä
Kansainvälistyminen maapallon joka puolella on menossa kovaa vauhtia eteenpäin ja yritykset lähtevät omien rajojensa ulkopuolelle etsimään uusia liiketoiminta-alueita. Yrityksen menestyminen kansainvälisessä liiketoiminnassa on vahvasti riippuvainen, monien muiden tekijöiden lisäksi siitä, miten yritysjohtajat hallitsevat uutta ja tuntematonta kulttuuria. Jotta voitaisiin tehdä tarkoituksenmukaisia liiketoimintapäätöksiä kansainvälisessä liiketoiminnassa, on välttämätöntä ymmärtää toisia kulttuureita ja sitä, miten nämä kulttuurit vaikuttavat liiketoimintoihin. Kyseessä oleva tutkimus käsittelee liikkeenjohdon päätöksentekoa ja kulttuurin vaikutusta tähän prosessiin. Analyysin keskeisenä asiana tutkimus erittelee vertailevin lähtökohdin osallistumisen ydintä liikkeenjohdon päätöksentekoprosessissa. Osallistumisen merkitystä on analysoitu liikkeenjohdon näkökulmasta; tutkimalla miten yritysjohtajat varmistavat alaisten osallistumista päätöksentekoon. Yritysjohtajat tekevät organisaatiossa erityyppisiä päätöksiä erilaisissa tilanteissa eri tavoin voidakseen suorittaa organisatoriset toimintonsa menestyksellisesti. Tämä tutkimus on analysoinut alaisten osallistumista kolmella organisatorisella tasolla: organisaatiostrategian formulointi, organisaatiomuutos, ja henkilöstöpolitiikka.
Tutkimuksen keskeinen elementti on alaisten osallistuminen päätöksentekoprosessissa, joten vaihtoehtoisia osallistumisen menetelmiä (autocratic, pseudo consultative, consultative, participative ja delegatory) on käsitelty. Tutkimustulos näyttää sen, että jokaisessa esimerkkimaassa johtajat varmistavat alaisten osallistumisen päätöksentekoprosessissa, mutta osallistuminen vaihtelee maasta toiseen. Suomessa osallistuminen on suurempi kuin Intiassa ja Intiassa osallistuminen on suurempi kuin Bangladeshiissa verrattuna. Toisaalta jos asia selitetään osallistumisen menetelmän avulla näyttää siltä, että Suomessa tyypillinen päätöksentekoprosessi on alaisten osallistumisvahvuinen eli participative decision-making style. Intiassa ja Bangladeshissa päätöksentekoprosessi on johtajavahvuinen, mutta tilanne on muuttamassa päivästä toisen ja johtajat keskustelevat entistä enemmän alaistensa kanssa päätöksentekoaiheesta. Siksi tyypillinen päätöksentekotyyli Intiassa ja Bangladeshissa on johtaja -vahvuinen ja alaisten kanssa keskusteluperusteinen eli autocratic and consultative decision-making style.
Jokainen esimerkki maan johtajan päätöksentekotyylin taustalla on kulttuuri eli se vaikuttaa siihen minkälaista päätöksentekotyyliä johtajat käyttävät. Kolme eri kulttuuria vaikuttaa johtajan päätöksentekotyyliin; perhekulttuuri/käytännöt, kansankulttuuri ja lopuksi organisaatiokulttuuri. Perhekulttuuri on juuri se, josta synty kansankulttuuri ja kansankulttuuri on organisaatiokulttuurin vahva lähde. Kulttuurin kolme eri tasossa on syklinen suhde. Ne vahvistavat toisiaan, joten muutokset organisaatiokulttuurissa vaikuttavat käytäntöihin perhetasolla, jotka vuorostaan vaikuttavat kansalliseen kulttuuriin. Siitä johtuen liikkeenjohtajien, jotka tähtäävät kansainvälisiin operaatioihin, pitäisi ensisijaisesti tuntea isäntämaan perhekulttuuria. Toiseksi heidän pitäisi tuntea kansankulttuuri ja lopuksi organisaatio/yrityskulttuuri voidakseen tehdä menestyksellisiä liiketoimintapäätöksiä.
Tutkimuksen keskeinen elementti on alaisten osallistuminen päätöksentekoprosessissa, joten vaihtoehtoisia osallistumisen menetelmiä (autocratic, pseudo consultative, consultative, participative ja delegatory) on käsitelty. Tutkimustulos näyttää sen, että jokaisessa esimerkkimaassa johtajat varmistavat alaisten osallistumisen päätöksentekoprosessissa, mutta osallistuminen vaihtelee maasta toiseen. Suomessa osallistuminen on suurempi kuin Intiassa ja Intiassa osallistuminen on suurempi kuin Bangladeshiissa verrattuna. Toisaalta jos asia selitetään osallistumisen menetelmän avulla näyttää siltä, että Suomessa tyypillinen päätöksentekoprosessi on alaisten osallistumisvahvuinen eli participative decision-making style. Intiassa ja Bangladeshissa päätöksentekoprosessi on johtajavahvuinen, mutta tilanne on muuttamassa päivästä toisen ja johtajat keskustelevat entistä enemmän alaistensa kanssa päätöksentekoaiheesta. Siksi tyypillinen päätöksentekotyyli Intiassa ja Bangladeshissa on johtaja -vahvuinen ja alaisten kanssa keskusteluperusteinen eli autocratic and consultative decision-making style.
Jokainen esimerkki maan johtajan päätöksentekotyylin taustalla on kulttuuri eli se vaikuttaa siihen minkälaista päätöksentekotyyliä johtajat käyttävät. Kolme eri kulttuuria vaikuttaa johtajan päätöksentekotyyliin; perhekulttuuri/käytännöt, kansankulttuuri ja lopuksi organisaatiokulttuuri. Perhekulttuuri on juuri se, josta synty kansankulttuuri ja kansankulttuuri on organisaatiokulttuurin vahva lähde. Kulttuurin kolme eri tasossa on syklinen suhde. Ne vahvistavat toisiaan, joten muutokset organisaatiokulttuurissa vaikuttavat käytäntöihin perhetasolla, jotka vuorostaan vaikuttavat kansalliseen kulttuuriin. Siitä johtuen liikkeenjohtajien, jotka tähtäävät kansainvälisiin operaatioihin, pitäisi ensisijaisesti tuntea isäntämaan perhekulttuuria. Toiseksi heidän pitäisi tuntea kansankulttuuri ja lopuksi organisaatio/yrityskulttuuri voidakseen tehdä menestyksellisiä liiketoimintapäätöksiä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4908]