Kutsu dialogisuuteen - Diskurssianalyyttinen tapaustutkimus kasvattajan ja lapsen haasteellisesta vuorovaikutuksesta päiväkodissa
Lundán, Arja (2009)
Lundán, Arja
Tampere University Press
2009
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7874-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7874-1
Tiivistelmä
Väitöstutkimukseni kohdistuu päiväkodin arjessa tapahtuviin, haasteellisiin kasvatuskohtaamisiin. Tutkimus lähti tarpeesta vastata varhaiskasvatuksen haasteisiin ja pedagogiikan kehittämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää lapsen ja kasvattajan haasteellista, vuorovaikutuksellista toimintaa päiväkodin toimintakontekstissa sekä kasvattajien käsityksiä vuorovaikutuksesta ja toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa päiväkodin arjessa.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 2002-2003 aikana neljästä tamperelaisesta päiväkodista. Tutkimuksessa on kaksi aineistoa. Ensimmäinen koostui kolmenkymmenen haasteellisen vuorovaikutustilanteen havainnoinneista, joista analysoitiin ja kuvattiin tarkemmin yhdeksän episodia. Tutkimuksen toisena aineistona on yhdeksän kasvattajan haastattelua. Haastatteluotteissa kuvattiin kasvattajien käsityksiä sekä heidän käsityksiään omista toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa.
Vuorovaikutusta tulkittiin sosiaalisen konstruktionismin ja dialogisuuden näkökulmista. Nämä teoriat liittyvät kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että sosiaalinen todellisuus rakentuu kielessä ja vuorovaikutuksessa. Keskeisinä käsitteinä ovat positio ja identiteetti. Positioilla kuvattiin lasten ja kasvattajien nopeasti vaihtelevia asemia vuorovaikutustilanteissa. Identiteeteillä puolestaan kuvattiiin kasvattajien pidemmällä aikavälillä muotoutuneita toimintalinjoja. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä, jonka avulla on mahdollista analysoida vuorovaikutuksen yksityiskohtia ja kokonaisrakennetta.
Tutkimuksessa yhdistettiin vuorovaikutuksen mikrososiaalisten prosessien kuvaaminen ja kasvattajana toimiminen. Vuorovaikutustilanteiden yksityiskohtia tarkastelemalla oli mahdollista ymmärtää niiden merkitys eri osapuolille, lapsille ja kasvattajille.
Tutkimuksessa löydettiin hyödyllisiä resursseja, joita kasvattajan on mahdollista ottaa käyttöönsä haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa:
1) kahdenkeskinen tilanne (positiovaihtoehdoille)
2) aiempi yhteinen historia (myönteiselle palautteelle)
3) rinnakkainen toiminto (yhteisymmärrykselle).
Tutkimuksessa kuvattiin kasvatustapahtumaa yhteisenä neuvotteluna. Tähän neuvotteluun kietoutuivat lapsen ymmärrys itsestään ja kasvattajan tulkinta kasvatuksesta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että monet huomaamattomat vuorovaikutusvalinnat tehdään päiväkodin arjessa taidokkaasti. Tutkimuksessa todettiin, että kasvattajien on mahdollista tunnistaa lapsen tarpeet ja tarjota lapselle toimintavaihtoehtoja haasteellisessa tilanteessa, mikäli tilanne on kiireetön. Kahdenkeskinen tilanne edellytti, että henkilökuntaresursseja on riittävästi. Havainnointi- ja haastatteluaineiston perusteella todettiin, että kasvattajien positiot toimivat resursseina kasvatustyön haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa.
Kasvattajien haastatteluaineistossa kuvattiin kasvattajien käsityksiä ja kasvattajana toimimista. Kasvattajat tuottivat käsityksen toiminnastaan tavoitteidensa kautta, joita kuvattiin kasvattajien identiteetteinä. Tutkimuksessa ilmeni, että kasvattajana toimiminen edellyttää oman toiminnan jäsentämistä itselle muotoutuneiden toimintalinjojen kautta.
Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, mikä on tärkeää haasteellisessa vuorovaikutuksessa päiväkodin arjessa: sensitiivisyys ja ristiriidan ymmärtäminen. Dialogisuuden merkityksen ymmärtäminen ja tunnistaminen on tärkeää varhaiskasvatuksessa, ja se tulisi huomioida päivähoitohenkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa, jotta haasteellisissa tilanteissa voidaan löytää myönteisiä toimintavaihtoehtoja yhteisen neuvottelun kautta. Tutkimustulokset laajentavat tietoa haasteellisesta vuorovaikutuksesta, kasvattajien vuorovaikutuksen yksityiskohdista ja kasvattajien käsityksistä sekä heidän toimintamahdollisuuksistaan.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 2002-2003 aikana neljästä tamperelaisesta päiväkodista. Tutkimuksessa on kaksi aineistoa. Ensimmäinen koostui kolmenkymmenen haasteellisen vuorovaikutustilanteen havainnoinneista, joista analysoitiin ja kuvattiin tarkemmin yhdeksän episodia. Tutkimuksen toisena aineistona on yhdeksän kasvattajan haastattelua. Haastatteluotteissa kuvattiin kasvattajien käsityksiä sekä heidän käsityksiään omista toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa.
Vuorovaikutusta tulkittiin sosiaalisen konstruktionismin ja dialogisuuden näkökulmista. Nämä teoriat liittyvät kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että sosiaalinen todellisuus rakentuu kielessä ja vuorovaikutuksessa. Keskeisinä käsitteinä ovat positio ja identiteetti. Positioilla kuvattiin lasten ja kasvattajien nopeasti vaihtelevia asemia vuorovaikutustilanteissa. Identiteeteillä puolestaan kuvattiiin kasvattajien pidemmällä aikavälillä muotoutuneita toimintalinjoja. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä, jonka avulla on mahdollista analysoida vuorovaikutuksen yksityiskohtia ja kokonaisrakennetta.
Tutkimuksessa yhdistettiin vuorovaikutuksen mikrososiaalisten prosessien kuvaaminen ja kasvattajana toimiminen. Vuorovaikutustilanteiden yksityiskohtia tarkastelemalla oli mahdollista ymmärtää niiden merkitys eri osapuolille, lapsille ja kasvattajille.
Tutkimuksessa löydettiin hyödyllisiä resursseja, joita kasvattajan on mahdollista ottaa käyttöönsä haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa:
1) kahdenkeskinen tilanne (positiovaihtoehdoille)
2) aiempi yhteinen historia (myönteiselle palautteelle)
3) rinnakkainen toiminto (yhteisymmärrykselle).
Tutkimuksessa kuvattiin kasvatustapahtumaa yhteisenä neuvotteluna. Tähän neuvotteluun kietoutuivat lapsen ymmärrys itsestään ja kasvattajan tulkinta kasvatuksesta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että monet huomaamattomat vuorovaikutusvalinnat tehdään päiväkodin arjessa taidokkaasti. Tutkimuksessa todettiin, että kasvattajien on mahdollista tunnistaa lapsen tarpeet ja tarjota lapselle toimintavaihtoehtoja haasteellisessa tilanteessa, mikäli tilanne on kiireetön. Kahdenkeskinen tilanne edellytti, että henkilökuntaresursseja on riittävästi. Havainnointi- ja haastatteluaineiston perusteella todettiin, että kasvattajien positiot toimivat resursseina kasvatustyön haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa.
Kasvattajien haastatteluaineistossa kuvattiin kasvattajien käsityksiä ja kasvattajana toimimista. Kasvattajat tuottivat käsityksen toiminnastaan tavoitteidensa kautta, joita kuvattiin kasvattajien identiteetteinä. Tutkimuksessa ilmeni, että kasvattajana toimiminen edellyttää oman toiminnan jäsentämistä itselle muotoutuneiden toimintalinjojen kautta.
Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, mikä on tärkeää haasteellisessa vuorovaikutuksessa päiväkodin arjessa: sensitiivisyys ja ristiriidan ymmärtäminen. Dialogisuuden merkityksen ymmärtäminen ja tunnistaminen on tärkeää varhaiskasvatuksessa, ja se tulisi huomioida päivähoitohenkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa, jotta haasteellisissa tilanteissa voidaan löytää myönteisiä toimintavaihtoehtoja yhteisen neuvottelun kautta. Tutkimustulokset laajentavat tietoa haasteellisesta vuorovaikutuksesta, kasvattajien vuorovaikutuksen yksityiskohdista ja kasvattajien käsityksistä sekä heidän toimintamahdollisuuksistaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4991]