Humppaa! Uudelleentulkinta ja kiteytyminen Dallapén ja Humppa-Veikkojen sovituksissa
Vanhasalo, Mikko (2009)
Vanhasalo, Mikko
Tampere University Press
2009
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7939-7
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7939-7
Tiivistelmä
Suomalaisen tanssimusiikin tyylilaji humppa syntyi 1950-luvun lopulla, kun Dallapé-orkesterin 1930-luvun foxtroteja alettiin esittää uudestaan. Humpan synty oli hiukan sattuman varassa. Vuonna 1958 radion ajanvieteohjelmassa Kankkulan kaivolla esiintynyt humppa-pumppa-orkesteri Pumppu-Veikot muodostettiin pilailumielessä vain ohjelmaa varten, mutta sen esittämä musiikki saavuttikin odotettua suuremman suosion. Näin muodostettiin Humppa-Veikot ja alkunsa sai 1980-luvun alkuun kestänyt humppamusiikin kulta-aika, jonka kuluessa sävellettiin uusia humppakappaleita vanhojen suosikkien rinnalle.
Tutkimuksessa keskitytään vertailemaan Dallapén ja Humppa-Veikkojen levytyksiä. Kierrätyksessä vanhat foxtrotit sovitettiin uudestaan ja soittotyyli muotoutui aiempaaa pelkistetymmäksi. Kyse oli musiikin kiteytymisestä: sovituksiin jätettiin vain kaikkein olennaisin. Tanssiorkesterien historian avulla tutkimuksessa selvennetään sovitusten teon periaatteita, jotka rinnastetaan vaudeville-esitysten dramaturgiaan. Nämä periaatteet löytyvät yhtä lailla Dallapén kuin Humppa-Veikkojenkin tuotannosta, mutta jälkimmäisessä tapauksessa ne ilmenevät pelkistyneemmässä muodossa.
Tutkimuksessa keskitytään vertailemaan Dallapén ja Humppa-Veikkojen levytyksiä. Kierrätyksessä vanhat foxtrotit sovitettiin uudestaan ja soittotyyli muotoutui aiempaaa pelkistetymmäksi. Kyse oli musiikin kiteytymisestä: sovituksiin jätettiin vain kaikkein olennaisin. Tanssiorkesterien historian avulla tutkimuksessa selvennetään sovitusten teon periaatteita, jotka rinnastetaan vaudeville-esitysten dramaturgiaan. Nämä periaatteet löytyvät yhtä lailla Dallapén kuin Humppa-Veikkojenkin tuotannosta, mutta jälkimmäisessä tapauksessa ne ilmenevät pelkistyneemmässä muodossa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]