Unterbrechen in zielgerichteten Gesprächen. Eine gesprächsanalytische Untersuchung
Olbertz-Siitonen, Margarethe (2009)
Olbertz-Siitonen, Margarethe
Tampere University Press
2009
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7876-5
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7876-5
Tiivistelmä
Keskeyttämisen ilmiö keskusteluissa on ollut akateemisen tutkimuksen kohteena useiden vuosikymmenten ajan, ja sitä on lähestytty niin laadullisista kuin määrällisistä lähtökohdista. Esimerkiksi määrällisissä tutkimuksissa on tyypillisesti haluttu laskea keskeyttämistapaukset sen selvittämiseksi, kuinka usein keskeytyksiä tapahtuu tarkastelun kohteena olevissa keskusteluissa tai kuka keskeyttää eniten (esimerkiksi miehet vai naiset, lääkärit vai potilaat, jne.). Yllättävän usein itse ilmiön problematisointi on kuitenkin jäänyt ikään kuin puolitiehen. Tutkimuksissa on ajateltu esimerkiksi että kaikki päättymättömät lauseet ovat merkkejä keskeyttämisestä. Mutta onko näin keskustelun osapuolten kannalta? Se, mikä näyttää ulkopuoliselle keskeytykseltä, ei välttämättä vastaa keskustelun osallistujan tulkintaa.
Keskeyttäminen on lisäksi arkikielessä voimakkaasti värittynyt käsite, johon sisällytetään tunteita ja arvolatauksia. Tämä tarkoittaa, että käsitettä ei voi käyttää neutraalisti, mikä tekee siitä tieteellisestä näkökulmasta katsottuna epäluotettavan. Keskeyttämisen ilmiö itsessään on kuitenkin kiinnostava tutkimuksen kohde silloin, kun keskustelun osapuolet itse ilmaisevat, että keskeyttämistä tapahtuu.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan keskeyttämisen luonnetta osallistujien osoittamasta näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee keskeyttämisen ilmiötä keskustelunanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen aineisto koostui ammatillisessa kontekstissa käydyistä pienryhmäkeskusteluista.
Analyysin kohteena olivat erityisesti sellaiset tapaukset, joissa keskustelun osallistujat esittävät selvästi, että keskeytys oli meneillään tai on meneillään. Keskustelunanalyysin tulokset osoittavat, että keskeyttäminen on hyvin monitahoinen ilmiö eikä sellaisena sovellu määrälliseen laskemiseen. Toisin kuin aikaisemmin on oletettu, ei lauseiden valmista rakennetta voida pitää varmana merkkinä siitä, että puheenvuoro on osallistujien näkökulmasta viety loppuun. Esimerkiksi uuden puheenvuoron alku voi olla osallistujille ongelmallisempi, jos se osuu kesken pitemmän puheenvuoron, huolimatta siitä että yksittäiset lauseet on saatettu loppuun. Osallistujat näyttävätkin monin eri tavoin, että puheenvuoro on vielä meneillään tai toisaalta jo valmis. On esimerkiksi mahdollista, että puheenvuoro päätetään nonverbaalisesti, sanattoman viestinnän keinoin. Tällöin osapuolet eivät käsittele uuden puheenvuoron alkua keskeytyksenä.
Lisäksi analyysi osoittaa, että keskeyttäminen ei ole vain yhden osallistujan teko. Aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut vallalla käsitys siitä, että keskeytys on jotakin joka tehdään toisille. Tämä tutkimus osoittaa sen sijaan, että keskeyttämisen syntyyn tarvitaan ainakin kaksi osallistujaa. Keskeyttäminen tehdään yhteistoiminnassa.
Merkittävä osa uusista puheenvuoroista alkaa kesken vielä meneillään olevaa puheenvuoroa, mutta tutkimuksen aineistossa osallistujat käsittelevät näitä tapauksia vain harvoin ongelmina tai keskeytyksinä myös silloin kun ne tehdään aggressiivisesti tai kilpailuhenkisesti. On huomattava, että osapuolet korjaavat usein keskustelun kulkua näiden aloituksien avulla ja varmistavat näin keskustelun jatkumisen yhteisiä tavoitteita kohti niin nopeasti ja vaivattomasti kuin mahdollista. Tällainen keskeyttäminen on siis toiminnallinen teko. Jos keskustelussa on esimerkiksi tapahtunut väärinkäsitys tai siinä ilmenee jokin muu äkillinen ongelma, on paras vaihtoehto usein aloittaa korjaus heti, ennen kuin keskustelu kehittyy ongelmalliseen, turhaan tai ei-toivottuun suuntaan.
Keskeyttäminen on lisäksi arkikielessä voimakkaasti värittynyt käsite, johon sisällytetään tunteita ja arvolatauksia. Tämä tarkoittaa, että käsitettä ei voi käyttää neutraalisti, mikä tekee siitä tieteellisestä näkökulmasta katsottuna epäluotettavan. Keskeyttämisen ilmiö itsessään on kuitenkin kiinnostava tutkimuksen kohde silloin, kun keskustelun osapuolet itse ilmaisevat, että keskeyttämistä tapahtuu.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan keskeyttämisen luonnetta osallistujien osoittamasta näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee keskeyttämisen ilmiötä keskustelunanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen aineisto koostui ammatillisessa kontekstissa käydyistä pienryhmäkeskusteluista.
Analyysin kohteena olivat erityisesti sellaiset tapaukset, joissa keskustelun osallistujat esittävät selvästi, että keskeytys oli meneillään tai on meneillään. Keskustelunanalyysin tulokset osoittavat, että keskeyttäminen on hyvin monitahoinen ilmiö eikä sellaisena sovellu määrälliseen laskemiseen. Toisin kuin aikaisemmin on oletettu, ei lauseiden valmista rakennetta voida pitää varmana merkkinä siitä, että puheenvuoro on osallistujien näkökulmasta viety loppuun. Esimerkiksi uuden puheenvuoron alku voi olla osallistujille ongelmallisempi, jos se osuu kesken pitemmän puheenvuoron, huolimatta siitä että yksittäiset lauseet on saatettu loppuun. Osallistujat näyttävätkin monin eri tavoin, että puheenvuoro on vielä meneillään tai toisaalta jo valmis. On esimerkiksi mahdollista, että puheenvuoro päätetään nonverbaalisesti, sanattoman viestinnän keinoin. Tällöin osapuolet eivät käsittele uuden puheenvuoron alkua keskeytyksenä.
Lisäksi analyysi osoittaa, että keskeyttäminen ei ole vain yhden osallistujan teko. Aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut vallalla käsitys siitä, että keskeytys on jotakin joka tehdään toisille. Tämä tutkimus osoittaa sen sijaan, että keskeyttämisen syntyyn tarvitaan ainakin kaksi osallistujaa. Keskeyttäminen tehdään yhteistoiminnassa.
Merkittävä osa uusista puheenvuoroista alkaa kesken vielä meneillään olevaa puheenvuoroa, mutta tutkimuksen aineistossa osallistujat käsittelevät näitä tapauksia vain harvoin ongelmina tai keskeytyksinä myös silloin kun ne tehdään aggressiivisesti tai kilpailuhenkisesti. On huomattava, että osapuolet korjaavat usein keskustelun kulkua näiden aloituksien avulla ja varmistavat näin keskustelun jatkumisen yhteisiä tavoitteita kohti niin nopeasti ja vaivattomasti kuin mahdollista. Tällainen keskeyttäminen on siis toiminnallinen teko. Jos keskustelussa on esimerkiksi tapahtunut väärinkäsitys tai siinä ilmenee jokin muu äkillinen ongelma, on paras vaihtoehto usein aloittaa korjaus heti, ennen kuin keskustelu kehittyy ongelmalliseen, turhaan tai ei-toivottuun suuntaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4903]