Menneisyys ja historiakuva. Suomalainen kuusikymmentäluku muistelijoiden rakentamana ajanjaksona
Miettunen, Katja-Maria (2009)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Miettunen, Katja-Maria
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
2009
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Väitöspäivä
2009-11-28Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on historiakuva, jolla tarkoitetaan kokonaiskäsitystä siitä, millainen jokin menneisyyteen sijoittuva asia oli ja mikä on tuon asian merkitys nykyisyydessä. Lähtökohtana on ajatus, että historiakuvat ovat merkittäviä, koska ne muokkaavat ihmisten käsityksiä menneisyydestä ja sen merkityksestä ja se, miten ihminen käsittää menneisyyden, vaikuttaa siihen miten hän näkee nykyisyyden ja tulevaisuuden. Näin historiakuvat, muokatessaan käsityksiä menneisyydestä, vaikuttavat ihmisten ajatteluun kulloisessakin nykyisyydessä. Tutkimuksen toinen lähtökohta on, että historiakuvat eivät muotoudu sattumalta vaan niiden taustalla on aktiivisia toimijoita omine motiiveineen. Kolmantena lähtökohtana on näkemys siitä, että merkittävää ei ole vain se, mitä menneisyydessä oikeasti on tapahtunut vaan myös se, mitä uskotaan tapahtuneen. Peilatessaan nykyisyyttä menneisyyteen, ihminen ei peilaa nykyisyyttä menneisyyden todellisuuteen vaan siihen kuvaan, joka hänellä menneisyydestä on. Tämän vuoksi menneiden tapahtumien merkitys ei ole pelkästään noissa tapahtumissa vaan myös siinä, mitä merkityksiä niille kulloinkin annetaan.
Historiakuvia rakennetaan erilaisilla foorumeilla ja rakentamiseen osallistuvat sekä aikalaiset että historiantutkijat. Eräs keskeinen paikka, jossa historiakuva muotoutuu, ovat aikalaisten muistelut. Tutkimuksessa kohteena on aikalaisten muistelemalla rakentama historiakuva. Tutkimuksen käytännön kohteeksi on valittu suomalainen kuusikymmentäluku. Tutkimuksessa ei siis tutkita sitä, mitä 1960-luvulla tapahtui vaan tutkimuksen kohteena ovat kertomukset kuusikymmentäluvusta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisen kuusikymmentäluvun historiakuvan luonne, ja tehdä sitä kautta päätelmiä historiakuvan rakentumisesta yleensä. Tutkimuksen pääkysymys on, miten historiakuva rakentuu ja mikä on sen suhde menneisyyteen?
Suomalaisen kuusikymmentäluvun historiakuvaa rakentaneet muistelijat kuuluvat pääasiassa kolmeen ryhmään, joita tutkimuksessa nimitetään radikaaleiksi, poppareiksi ja kirjailijoiksi. Tutkimuksen lähdemateriaali koostuu näihin ryhmiin kuuluvien muistelijoiden kuusikymmentälukua koskevista julkisista muisteluista kuten muistelmista/omaelämäkerroista, omaelämäkerrallisista romaaneista ja heidän tiedostusvälineille sekä kuusikymmentälukua käsitteleviin teoksiin antamistaan haastatteluista. Tutkimuksen lähdemateriaali ulottuu vuodesta 1970 vuoteen 2008. Muistelijoita tutkimuksessa on 139.
Tutkimuksesta käy ilmi, että muistelijoiden rakentama historiakuva on usein näkökulmasidonnainen. Muistelija muistelee niitä asioita, jotka olivat merkityksellisiä hänelle itselleen menneisyydessä. Tämän valikoivuuden seurauksena muistelijoiden rakentaman historiakuvan ulkopuolelle jää asioita, jotka ehkä kuitenkin olivat merkittäviä menneisyyden todellisuudessa. Edelleen muistelussa asiat nivotaan yhteen kertomuksiksi ja näissä kertomuksissa ne saavat merkityksiä, joita niillä ei välttämättä ole alun perin ollut. Tutkimus osoittaakin, miten muistelijoiden kertomuksia ei määritä niinkään menneisyys jota ne koskevat kuin nykyisyys jossa ne esitetään.
Tutkimuksesta käy ilmi, että historiakuva ei avaa näkymää niinkään menneisyyteen kuin siihen, miten kertomukset menneisyydestä rakentuvat ja mikä on näiden kertomusten merkitys. Tutkimus osoittaa, että historiakuva on monimuotoinen kokonaisuus, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen. Se on pelikenttä, jossa käydään kamppailuja erilaisten menneisyystulkintojen välillä. Lisäksi menneisyyskertomusten tuloksena rakentuu ryhmiä sillä muistelijoiden kertomukset menneisyydestä rakentavat identiteettiä sekä muistelijalle että niille ryhmille, joihin muistelija identifioi itsensä ja joiden menneisyyttä hän kertoo muistelevansa. Viime kädessä historiakuvan rakentamisessa on kyse pyrkimyksestä vaikuttaa kollektiiviseen muistiin luomalla omasta menneisyydestä tai sitä koskevasta kertomuksesta osa yhteiseksi ymmärrettyä historiaa.
Historiakuvia rakennetaan erilaisilla foorumeilla ja rakentamiseen osallistuvat sekä aikalaiset että historiantutkijat. Eräs keskeinen paikka, jossa historiakuva muotoutuu, ovat aikalaisten muistelut. Tutkimuksessa kohteena on aikalaisten muistelemalla rakentama historiakuva. Tutkimuksen käytännön kohteeksi on valittu suomalainen kuusikymmentäluku. Tutkimuksessa ei siis tutkita sitä, mitä 1960-luvulla tapahtui vaan tutkimuksen kohteena ovat kertomukset kuusikymmentäluvusta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisen kuusikymmentäluvun historiakuvan luonne, ja tehdä sitä kautta päätelmiä historiakuvan rakentumisesta yleensä. Tutkimuksen pääkysymys on, miten historiakuva rakentuu ja mikä on sen suhde menneisyyteen?
Suomalaisen kuusikymmentäluvun historiakuvaa rakentaneet muistelijat kuuluvat pääasiassa kolmeen ryhmään, joita tutkimuksessa nimitetään radikaaleiksi, poppareiksi ja kirjailijoiksi. Tutkimuksen lähdemateriaali koostuu näihin ryhmiin kuuluvien muistelijoiden kuusikymmentälukua koskevista julkisista muisteluista kuten muistelmista/omaelämäkerroista, omaelämäkerrallisista romaaneista ja heidän tiedostusvälineille sekä kuusikymmentälukua käsitteleviin teoksiin antamistaan haastatteluista. Tutkimuksen lähdemateriaali ulottuu vuodesta 1970 vuoteen 2008. Muistelijoita tutkimuksessa on 139.
Tutkimuksesta käy ilmi, että muistelijoiden rakentama historiakuva on usein näkökulmasidonnainen. Muistelija muistelee niitä asioita, jotka olivat merkityksellisiä hänelle itselleen menneisyydessä. Tämän valikoivuuden seurauksena muistelijoiden rakentaman historiakuvan ulkopuolelle jää asioita, jotka ehkä kuitenkin olivat merkittäviä menneisyyden todellisuudessa. Edelleen muistelussa asiat nivotaan yhteen kertomuksiksi ja näissä kertomuksissa ne saavat merkityksiä, joita niillä ei välttämättä ole alun perin ollut. Tutkimus osoittaakin, miten muistelijoiden kertomuksia ei määritä niinkään menneisyys jota ne koskevat kuin nykyisyys jossa ne esitetään.
Tutkimuksesta käy ilmi, että historiakuva ei avaa näkymää niinkään menneisyyteen kuin siihen, miten kertomukset menneisyydestä rakentuvat ja mikä on näiden kertomusten merkitys. Tutkimus osoittaa, että historiakuva on monimuotoinen kokonaisuus, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen. Se on pelikenttä, jossa käydään kamppailuja erilaisten menneisyystulkintojen välillä. Lisäksi menneisyyskertomusten tuloksena rakentuu ryhmiä sillä muistelijoiden kertomukset menneisyydestä rakentavat identiteettiä sekä muistelijalle että niille ryhmille, joihin muistelija identifioi itsensä ja joiden menneisyyttä hän kertoo muistelevansa. Viime kädessä historiakuvan rakentamisessa on kyse pyrkimyksestä vaikuttaa kollektiiviseen muistiin luomalla omasta menneisyydestä tai sitä koskevasta kertomuksesta osa yhteiseksi ymmärrettyä historiaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]