Electroconvulsive Therapy: Association of genetic polymorphisms with treatment resistant depression and treatment response
Huuhka, Kaija (2009)
Huuhka, Kaija
Tampere University Press
2009
Psykiatria - Psychiatry
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-11-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7806-2
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7806-2
Tiivistelmä
Masennus on yleinen sairaus, joka aiheuttaa suurta kärsimystä yksilötasolla ja lisäksi suuria yhteiskunnallisia kustannuksia sairaslomien, kuolemien ja somaattisten sairauksien lisääntymisen kautta. Osa masennustiloista on vaikeasti hoidettavia. Kun masennustila pitkittyy, eikä hoitovastetta saavuteta toisella masennuslääkehoidolla, jota on käytetty myös riittävällä annoksella riittävän pitkän aikaa, puhutaan hoitoresistentistä masennuksesta. Hoitoresistentti masennus voi kroonistua ja kapeuttaa elämänpiiriä jolloin sen parantaminen vaikeutuu.
Psykiatrista sähköhoitoa on käytetty menestyksekkäästi masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden hoitoon jo 1930-luvulta lähtien. Tehokkaiden psyykenlääkkeiden kehittäminen vähensi psykiatrisen sähköhoidon käyttöä aikanaan, mutta sen teho vakavassa ja psykoottisessa masennuksessa on ylivertainen. Hoitoresistentissäkin masennuksessa hoidon teho on vielä hyvä, vaikka muilla hoitomenetelmillä (masennuslääkkeet, psykoterapiat) ei enää saada vastetta. Hoidon tarkkaa vaikutusmekanismia ei vieläkään tunneta.
Masennus on monitekijäisesti periytyvä sairaus. Sekä perimä että ympäristötekijät vaikuttavat sairastumisalttiuteen, eikä mikään yksittäinen geeni selitä sairastumista. Ihmisen perimässä esiintyy yhden nukleotidin, eli DNA-kirjaimen muutoksia, joita kutsutaan englanninkielisellä termillä single nucleotide polymorphism, SNP. Nämä geneettiset polymorfismit ovat työkaluja etsittäessä selitystä monitekijäisesti periytyville sairauksille.
Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin hoitoresistentin masennuksen ja sähköhoidon vasteen yhteyttä eri geneettisiin polymorfismeihin 119 potilaalla, verrokkeina oli 392 tervettä verenluovuttajaa. Tutkittaviksi polymorfismeiksi valittiin sellaisia, joilla arveltiin aiemman teoreettisen tiedon perusteella olevan yhteyttä masennukseen ja sen hoidon vasteeseen. Tämän tutkimussarjan perusteella voidaan olettaa, että serotoniinin säätelyyn aivoissa osallistuvilla geneettisillä polymorfismeilla voi olla yhteyttä hoitoresistenttiin masennukseen. Toisaalta dopamiinin säätelyyn aivoissa osallistuvat geneettiset polymorfismit saattavat olla yhteydessä sähköhoidon vasteeseen. Tämä tutkimussarja on ensimmäinen, joka käsittelee sähköhoidon vasteen ja geneettisten polymorfismien yhteyttä ja myös ainoa tähän mennessä, jossa potilaat ovat yhdenmukaisesti sairastaneet vaikeaa tavanomaiselle hoidolle resistenttiä masennusta ja saaneet sen vuoksi psykiatrisen sähköhoidon. Koska muita tutkimuksia tästä aihepiiristä ei juurikaan ole, jäävät tulokset varovaisesti tulkittaviksi.
Miksi ihminen sairastuu vaikeaan masennukseen ja toisaalta miksi joidenkin ihmisten masennus ei reagoi tavanomaisiin lääkehoitoihin tai terapioihin? Miksi toiset ihmiset saavat vasteen sähköhoidosta ja toiset eivät ja mikä onkaan sähköhoidon perimmäinen vaikutusmekanismi? Tutkimukset tähtäävät siihen, että tulevaisuudessa voitaisiin erotella geneettisten määritysten perusteella ihmiset, joiden masennus on todennäköisesti vaikeasti hoidettava tai herkästi johtaa kroonistumiseen. Toisaalta, jos pystyttäisiin erottelemaan potilaat, jotka hyötyvät erityisen hyvin sähköhoidosta, viive sen käyttämiselle olisi lyhyempi. Näin vältettäisiin useat turhat hoitoyritykset, jotka vain lisäävät ja pitkittävät kärsimystä ja heikentävät toivoa paranemisesta.
Psykiatrista sähköhoitoa on käytetty menestyksekkäästi masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden hoitoon jo 1930-luvulta lähtien. Tehokkaiden psyykenlääkkeiden kehittäminen vähensi psykiatrisen sähköhoidon käyttöä aikanaan, mutta sen teho vakavassa ja psykoottisessa masennuksessa on ylivertainen. Hoitoresistentissäkin masennuksessa hoidon teho on vielä hyvä, vaikka muilla hoitomenetelmillä (masennuslääkkeet, psykoterapiat) ei enää saada vastetta. Hoidon tarkkaa vaikutusmekanismia ei vieläkään tunneta.
Masennus on monitekijäisesti periytyvä sairaus. Sekä perimä että ympäristötekijät vaikuttavat sairastumisalttiuteen, eikä mikään yksittäinen geeni selitä sairastumista. Ihmisen perimässä esiintyy yhden nukleotidin, eli DNA-kirjaimen muutoksia, joita kutsutaan englanninkielisellä termillä single nucleotide polymorphism, SNP. Nämä geneettiset polymorfismit ovat työkaluja etsittäessä selitystä monitekijäisesti periytyville sairauksille.
Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin hoitoresistentin masennuksen ja sähköhoidon vasteen yhteyttä eri geneettisiin polymorfismeihin 119 potilaalla, verrokkeina oli 392 tervettä verenluovuttajaa. Tutkittaviksi polymorfismeiksi valittiin sellaisia, joilla arveltiin aiemman teoreettisen tiedon perusteella olevan yhteyttä masennukseen ja sen hoidon vasteeseen. Tämän tutkimussarjan perusteella voidaan olettaa, että serotoniinin säätelyyn aivoissa osallistuvilla geneettisillä polymorfismeilla voi olla yhteyttä hoitoresistenttiin masennukseen. Toisaalta dopamiinin säätelyyn aivoissa osallistuvat geneettiset polymorfismit saattavat olla yhteydessä sähköhoidon vasteeseen. Tämä tutkimussarja on ensimmäinen, joka käsittelee sähköhoidon vasteen ja geneettisten polymorfismien yhteyttä ja myös ainoa tähän mennessä, jossa potilaat ovat yhdenmukaisesti sairastaneet vaikeaa tavanomaiselle hoidolle resistenttiä masennusta ja saaneet sen vuoksi psykiatrisen sähköhoidon. Koska muita tutkimuksia tästä aihepiiristä ei juurikaan ole, jäävät tulokset varovaisesti tulkittaviksi.
Miksi ihminen sairastuu vaikeaan masennukseen ja toisaalta miksi joidenkin ihmisten masennus ei reagoi tavanomaisiin lääkehoitoihin tai terapioihin? Miksi toiset ihmiset saavat vasteen sähköhoidosta ja toiset eivät ja mikä onkaan sähköhoidon perimmäinen vaikutusmekanismi? Tutkimukset tähtäävät siihen, että tulevaisuudessa voitaisiin erotella geneettisten määritysten perusteella ihmiset, joiden masennus on todennäköisesti vaikeasti hoidettava tai herkästi johtaa kroonistumiseen. Toisaalta, jos pystyttäisiin erottelemaan potilaat, jotka hyötyvät erityisen hyvin sähköhoidosta, viive sen käyttämiselle olisi lyhyempi. Näin vältettäisiin useat turhat hoitoyritykset, jotka vain lisäävät ja pitkittävät kärsimystä ja heikentävät toivoa paranemisesta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]