Targeting the Growth of Ovarian Cancer Cells
Miettinen, Susanna (2009)
Miettinen, Susanna
Tampere University Press
2009
Syöpäbiologia - Cancer Biology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-11-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7870-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7870-3
Tiivistelmä
Gynekologisista syövistä suurin kuolleisuus on epiteliaalisella munasarjasyövällä. Vaikka hoidon tehokkuus on viime vuosina kasvanut, kuolleisuus on edelleen korkea; viiden vuoden elossaoloennuste on vain noin 50%. Siksi uusien hoitomuotojen kehittäminen ja testaaminen ovatkin ensiarvoisen tärkeitä. Tässä tutkimuksessa olemme testanneet soluviljelmissä D-vitamiinin, solunsalpaajien sekä p53-geeniterapian tehokkuutta munasarjasyöpäsolujen kasvun estossa.
D-vitamiinin tiedetään säätelevän syöpäsolujen kasvua. Tulostemme mukaan D-vitamiinianalogi EB1089 sekä korkea pitoisuus D-vitamiinin aktiivista muotoa, kalsitriolia, hillitsee munasarjasyöpäsolujen kasvua. Sen sijaan kalsitriolin esimuoto, matalat kalsitriolipitoisuudet sekä näiden aineenvaihduntatuotteet kiihdyttävät syöpäsolujen kasvua.
Solunsalpaajat doketakseli sekä irinotekaanin aktiivinen muoto SN-38 ovat tehokkaita munasarjasyöpäsolujen kasvun hidastajia. Yhdessä käytettyinä SN-38 kuitenkin estää doketakselin syöpäsolujen kasvua hidastavia vaikutuksia, esimerkiksi lisäämällä doketakselin ulosvirtausta syöpäsoluista.
Vaikka doketakseli sekä suuret kalsitriolipitoisuudet hidastavatkin munasarjasyöpäsolujen kasvua, näiden aineiden yhdistelmät eivät välttämättä ole tehokkaita. Kalsitriolin ja doketakselin yhteisvaikutus on riippuvainen kalsitriolivälitteisestä solusyklin salpauksesta G2M-vaiheeseen, sitä seuraavasta solukuolemaa säätelevän proteiinin, Bcl-2, fosforylaatiosta ja lopulta ohjelmoidusta solukuolemasta. Jos kalsitrioli salpaa solut solusyklin G1-vaiheeseen, Bcl-2 ei fosforyloidu ja doketakselin syöpäsolujen kasvua hidastava vaikutus estyy.
P53 on munasarjasoluissa yleisesti muuntunut geeni, jonka mutaatioiden vaikutuksesta solujen jakaantumisen säätely ei toimi tarkoituksenmukaisesti ja solujen herkkyys useille solunsalpaajille laskee. Kun munasarjasyöpäsolut altistetaan samanaikaisesti irinotekaanille tai SN-38:lle sekä p53-geeniterapialle, solujen p53-status on ratkaiseva tekijä soluvasteessa. Jos solujen p53 on muuntunut, p53-geeniterapia edesauttaa irinotekaanin ja SN-38:n syöpäsolujen kasvua hidastavia vaikutuksia. Lisäksi pelkkä p53-geeniterapia ehkäisee sellaisten solujen kasvua, joissa on muuntunut p53-geeni. Jos p53 toimii soluissa normaalisti, p53-geeniterapiasta ei ole hyötyä yksinään eikä irinotekaaniin tai SN-38:aan yhdistettynä. Tutkimustulostemme mukaan solukuolemaa edistävien ja ehkäisevien geenien ilmenemisen suhde voisi toimia soluvasteen ennusmerkkinä; korkeat Bax/Bcl-2 ja Bax/Bcl-XL suhdeluvut viittaisivat hoidon tehokkuuteen, kun taas matalat suhdeluvut ennakoisivat hoidon tehottomuutta. Doketakselin tehokkuus munasarjasyöpäsoluissa ei ole riippuvainen p53:sta, eikä p53-geeniterapia lisää doketakselin tehokkuutta.
Vaikka kukin testaamistamme hoidoista yksinään osoittautuikin tehokkaaksi syöpäsolujen kasvun estäjäksi, hoitojen yhteisvaikutukset eivät aina olleet ennakoitavissa, vaan hoidot saattoivat häiritä tai jopa estää toistensa toimintaa. Kaikki syöpäsolutyypit eivät myöskään reagoi samalla tavalla annettuun hoitoon. Solulinjakohtaiset erot metaboliassa, lääkeaineiden kuljetuksessa sekä solusyklin ja solukuoleman säätelyssä vaikuttavat ratkaisevasti hoitojen tehokkuuteen.
D-vitamiinin tiedetään säätelevän syöpäsolujen kasvua. Tulostemme mukaan D-vitamiinianalogi EB1089 sekä korkea pitoisuus D-vitamiinin aktiivista muotoa, kalsitriolia, hillitsee munasarjasyöpäsolujen kasvua. Sen sijaan kalsitriolin esimuoto, matalat kalsitriolipitoisuudet sekä näiden aineenvaihduntatuotteet kiihdyttävät syöpäsolujen kasvua.
Solunsalpaajat doketakseli sekä irinotekaanin aktiivinen muoto SN-38 ovat tehokkaita munasarjasyöpäsolujen kasvun hidastajia. Yhdessä käytettyinä SN-38 kuitenkin estää doketakselin syöpäsolujen kasvua hidastavia vaikutuksia, esimerkiksi lisäämällä doketakselin ulosvirtausta syöpäsoluista.
Vaikka doketakseli sekä suuret kalsitriolipitoisuudet hidastavatkin munasarjasyöpäsolujen kasvua, näiden aineiden yhdistelmät eivät välttämättä ole tehokkaita. Kalsitriolin ja doketakselin yhteisvaikutus on riippuvainen kalsitriolivälitteisestä solusyklin salpauksesta G2M-vaiheeseen, sitä seuraavasta solukuolemaa säätelevän proteiinin, Bcl-2, fosforylaatiosta ja lopulta ohjelmoidusta solukuolemasta. Jos kalsitrioli salpaa solut solusyklin G1-vaiheeseen, Bcl-2 ei fosforyloidu ja doketakselin syöpäsolujen kasvua hidastava vaikutus estyy.
P53 on munasarjasoluissa yleisesti muuntunut geeni, jonka mutaatioiden vaikutuksesta solujen jakaantumisen säätely ei toimi tarkoituksenmukaisesti ja solujen herkkyys useille solunsalpaajille laskee. Kun munasarjasyöpäsolut altistetaan samanaikaisesti irinotekaanille tai SN-38:lle sekä p53-geeniterapialle, solujen p53-status on ratkaiseva tekijä soluvasteessa. Jos solujen p53 on muuntunut, p53-geeniterapia edesauttaa irinotekaanin ja SN-38:n syöpäsolujen kasvua hidastavia vaikutuksia. Lisäksi pelkkä p53-geeniterapia ehkäisee sellaisten solujen kasvua, joissa on muuntunut p53-geeni. Jos p53 toimii soluissa normaalisti, p53-geeniterapiasta ei ole hyötyä yksinään eikä irinotekaaniin tai SN-38:aan yhdistettynä. Tutkimustulostemme mukaan solukuolemaa edistävien ja ehkäisevien geenien ilmenemisen suhde voisi toimia soluvasteen ennusmerkkinä; korkeat Bax/Bcl-2 ja Bax/Bcl-XL suhdeluvut viittaisivat hoidon tehokkuuteen, kun taas matalat suhdeluvut ennakoisivat hoidon tehottomuutta. Doketakselin tehokkuus munasarjasyöpäsoluissa ei ole riippuvainen p53:sta, eikä p53-geeniterapia lisää doketakselin tehokkuutta.
Vaikka kukin testaamistamme hoidoista yksinään osoittautuikin tehokkaaksi syöpäsolujen kasvun estäjäksi, hoitojen yhteisvaikutukset eivät aina olleet ennakoitavissa, vaan hoidot saattoivat häiritä tai jopa estää toistensa toimintaa. Kaikki syöpäsolutyypit eivät myöskään reagoi samalla tavalla annettuun hoitoon. Solulinjakohtaiset erot metaboliassa, lääkeaineiden kuljetuksessa sekä solusyklin ja solukuoleman säätelyssä vaikuttavat ratkaisevasti hoitojen tehokkuuteen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4906]