Merkityksen välittäminen kuvan avulla
Hatva, Anja (2009)
Hatva, Anja
Tampere University Press
2009
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-10-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7837-6
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7837-6
Tiivistelmä
Kuvitus ei automaattisesti paranna tiedon välittymistä, vaikka kuvaa käytetään yhä enenevässä määrin viestinnässä. Merkityksen siirtyminen lähettäjän tarkoittamalla tavalla riippuu monista tekijöistä. Tutkimus selvittää kuvallisen tiedon vastaanottamisen arkkitehtuuria, ihmisen ajattelun prosessia. Työssä kehitelty malli pohjaa kognitiotieteeseen ja kuvasemiotiikkaan.
Käyttökuvia todellisessa artikkelissa on tutkittu vähän, samoin kuin pitkän aikavälin vaikutusta kuvien muistamiseen. Tutkimus kartoittaa kuvan roolia tunnistamisessa, muistamisessa ja ymmärtämisessä, jotka sisältyvät ajattelun prosessiin. Mielikuvat ovat osa ajattelua.
Tutkimuksessa havainnollistetaan ilmiöitä empiiristen lukukokemusten pohjalta. Erilaisilla koeryhmillä luetettiin koeartikkeleita, sekä kuvitettuja että kuvittamattomia versioita ja muistamista testattiin myös pitkän aikavälin kuluttua. Myös kuvatyyppejä kokeiltiin useita. Vaikka yksilölliset erot olivat huomattavia, koeryhmien välillä keskiarvojen erot osoittautuivat pieniksi.
Tekstin sisällöstä muistettiin kymmenen viikon kuluttua vain noin viidennes. Termejä, nimiä ja vuosilukuja ei muistettu senkään vertaa. Kuvia muistettiin kolme kertaa enemmän (noin 60 %) kuin tekstiä vielä viimeisessäkin kokeessa. Muistikuvat olivat kuitenkin hauraita. Kuvitetun jutun lukeneista useimmat käyttivät mieleen palautuksessaan strategiaa, jossa he ikään kuin "katselivat" alkuperäisiä sivuja ja aukeamia. Kuvilla ja niiden sijoittelulla oli siis myös muistia jäsentävä vaikutus.
Tunnistustulokset tukivat "kuvan ylivoimateoriaa" eli ihmisen loistavaa kykyä tunnistaa näkemiään kuvia: vielä kymmenen viikon kuluttuakin keskimäärin noin 80 % kuvista tunnistettiin oikein, eikä koehenkilöiden yksilösuorituksissa ollut suurta vaihtelua. Parhaiten muistettiin yksinkertaistetut symbolit, sitten taustattomat, selkeät valokuvat kasvoista, akvarellipiirrokset ja viimeisenä abstraktit kuvat.
Kuvattoman tekstin lukeneet muistivat tekstin sisällöstä enemmän kuin kuvitetun artikkelin lukeneet. Kuvien käyttö ei siis lisännyt määrällistä muistamista. Mieleen palautuksen vihjeenä ainakaan testatut kuvat eivät toimineet hyvin. Toisaalta valtaosa kuvitettujen artikkelien huonoimmin muistetuista väittämistä oli kuvittamattomia.
Mielikuvat näyttivät käyttäytyvän muistissa samaan tapaan kuin teksti: ne unohtuivat, yksinkertaistuivat ja muuntuivat. Jos asia oli alunperin ymmärretty vajavaisesti tai virheellisesti, kuvaa täydennettiin ja muokattiin henkilön aikaisemman tiedon ja asenteiden mukaisiksi. Kuvan yksityiskohtia koskevista vastauksista vahvistui käsitys, että mielikuvat eivät ole valokuvamaisia, vaan aivojen luovan toiminnan tulosta: kuvaa ja aukeamaa omaksuttaessa näköjärjestelmä "ottaa näytteitä" sieltä, mihin tarkkaavuus suuntautuu, ja näistä fragmenteista täydennetään aivojen "visuaalisella luonnoslehtiöllä" mielikuva.
Suuret ja värilliset kuvat muistettiin parhaiten. Aktiivisesti muistettiin parhaiten voimakkaampia esteettisiä arvioita herättäneitä kuvia. Kuvatyypeistä mikään ei sinänsä erottunut erityisesti muistia tukevana.
Erittäin tärkeänä tekijänä ymmärtämiselle näyttäytyi kuvan ja tekstin välinen yhteys, joka muovaa semioottisia merkityksiä. Tekstillä voi ohjata kuvan katselua. Kuvat ikään kuin koodataan kahteen kertaan: ensin lukija poimii niistä itselleen merkityksellisiä osia, ja palauttaessaan niitä mieleen rakentaa osista loogisesti yhteensopivia mielikuvia. Tehdyt tulkintavirheet vahvistavat konstruktivistista oppimiskäsitystä: yksilön taustatiedot ja motivaatio vaikuttavat voimakkasti artikkelien kuvien ja tekstin omaksumiseen, ja yksityiskohdat muokkautuvat ja yleistyvät ajan myötä luonnosmaisiksi käsityksiksi, jotka sulautuvat aikaisempaan tietoon.
Tutkimuksen pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä hyvän kuvasuunnittelun osviitaksi. Katsojan emootiot on saatava myönteisiksi esteettisellä ulkoasulla, jolloin ylittyy ensimmäinen tiedonkäsittelyn kynnys. Katsetta voi ohjailla syntaktisilla piirteillä, esimerkiksi värillä ja koolla, jotka voivat johtaa asioiden sisällölliseen käsittelyyn. Yksinkertaistetut piirrokset ovat hyviä nopeaa tunnistamista vaativissa tehtävissä, mutta kuvan tehtävä riippuu monimutkaisista kuvan ja tekstin välisistä suhteista. Ne on tiedostettava ja kuvan katselua on ohjattava tekstin avulla. Kohderyhmän tuntemus auttaa tarjoamaan tietoa oikeassa kontekstissa.
Käyttökuvia todellisessa artikkelissa on tutkittu vähän, samoin kuin pitkän aikavälin vaikutusta kuvien muistamiseen. Tutkimus kartoittaa kuvan roolia tunnistamisessa, muistamisessa ja ymmärtämisessä, jotka sisältyvät ajattelun prosessiin. Mielikuvat ovat osa ajattelua.
Tutkimuksessa havainnollistetaan ilmiöitä empiiristen lukukokemusten pohjalta. Erilaisilla koeryhmillä luetettiin koeartikkeleita, sekä kuvitettuja että kuvittamattomia versioita ja muistamista testattiin myös pitkän aikavälin kuluttua. Myös kuvatyyppejä kokeiltiin useita. Vaikka yksilölliset erot olivat huomattavia, koeryhmien välillä keskiarvojen erot osoittautuivat pieniksi.
Tekstin sisällöstä muistettiin kymmenen viikon kuluttua vain noin viidennes. Termejä, nimiä ja vuosilukuja ei muistettu senkään vertaa. Kuvia muistettiin kolme kertaa enemmän (noin 60 %) kuin tekstiä vielä viimeisessäkin kokeessa. Muistikuvat olivat kuitenkin hauraita. Kuvitetun jutun lukeneista useimmat käyttivät mieleen palautuksessaan strategiaa, jossa he ikään kuin "katselivat" alkuperäisiä sivuja ja aukeamia. Kuvilla ja niiden sijoittelulla oli siis myös muistia jäsentävä vaikutus.
Tunnistustulokset tukivat "kuvan ylivoimateoriaa" eli ihmisen loistavaa kykyä tunnistaa näkemiään kuvia: vielä kymmenen viikon kuluttuakin keskimäärin noin 80 % kuvista tunnistettiin oikein, eikä koehenkilöiden yksilösuorituksissa ollut suurta vaihtelua. Parhaiten muistettiin yksinkertaistetut symbolit, sitten taustattomat, selkeät valokuvat kasvoista, akvarellipiirrokset ja viimeisenä abstraktit kuvat.
Kuvattoman tekstin lukeneet muistivat tekstin sisällöstä enemmän kuin kuvitetun artikkelin lukeneet. Kuvien käyttö ei siis lisännyt määrällistä muistamista. Mieleen palautuksen vihjeenä ainakaan testatut kuvat eivät toimineet hyvin. Toisaalta valtaosa kuvitettujen artikkelien huonoimmin muistetuista väittämistä oli kuvittamattomia.
Mielikuvat näyttivät käyttäytyvän muistissa samaan tapaan kuin teksti: ne unohtuivat, yksinkertaistuivat ja muuntuivat. Jos asia oli alunperin ymmärretty vajavaisesti tai virheellisesti, kuvaa täydennettiin ja muokattiin henkilön aikaisemman tiedon ja asenteiden mukaisiksi. Kuvan yksityiskohtia koskevista vastauksista vahvistui käsitys, että mielikuvat eivät ole valokuvamaisia, vaan aivojen luovan toiminnan tulosta: kuvaa ja aukeamaa omaksuttaessa näköjärjestelmä "ottaa näytteitä" sieltä, mihin tarkkaavuus suuntautuu, ja näistä fragmenteista täydennetään aivojen "visuaalisella luonnoslehtiöllä" mielikuva.
Suuret ja värilliset kuvat muistettiin parhaiten. Aktiivisesti muistettiin parhaiten voimakkaampia esteettisiä arvioita herättäneitä kuvia. Kuvatyypeistä mikään ei sinänsä erottunut erityisesti muistia tukevana.
Erittäin tärkeänä tekijänä ymmärtämiselle näyttäytyi kuvan ja tekstin välinen yhteys, joka muovaa semioottisia merkityksiä. Tekstillä voi ohjata kuvan katselua. Kuvat ikään kuin koodataan kahteen kertaan: ensin lukija poimii niistä itselleen merkityksellisiä osia, ja palauttaessaan niitä mieleen rakentaa osista loogisesti yhteensopivia mielikuvia. Tehdyt tulkintavirheet vahvistavat konstruktivistista oppimiskäsitystä: yksilön taustatiedot ja motivaatio vaikuttavat voimakkasti artikkelien kuvien ja tekstin omaksumiseen, ja yksityiskohdat muokkautuvat ja yleistyvät ajan myötä luonnosmaisiksi käsityksiksi, jotka sulautuvat aikaisempaan tietoon.
Tutkimuksen pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä hyvän kuvasuunnittelun osviitaksi. Katsojan emootiot on saatava myönteisiksi esteettisellä ulkoasulla, jolloin ylittyy ensimmäinen tiedonkäsittelyn kynnys. Katsetta voi ohjailla syntaktisilla piirteillä, esimerkiksi värillä ja koolla, jotka voivat johtaa asioiden sisällölliseen käsittelyyn. Yksinkertaistetut piirrokset ovat hyviä nopeaa tunnistamista vaativissa tehtävissä, mutta kuvan tehtävä riippuu monimutkaisista kuvan ja tekstin välisistä suhteista. Ne on tiedostettava ja kuvan katselua on ohjattava tekstin avulla. Kohderyhmän tuntemus auttaa tarjoamaan tietoa oikeassa kontekstissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]