Ohitusleikkauspotilaiden ja heidän läheistensä terveyteen liittyvä elämänlaatu ja sosiaalinen tuki

Abstract

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin sepelvaltimoiden ohitusleikkauksella hoidettujen potilaiden ja heidän läheistensä terveyteen liittyvää elämänlaatua ja saatua sosiaalista tukea. Aineistot kerättiin potilailta ja heidän läheisiltään kolmessa vaiheessa: yksi, kuusi ja 12 kuukautta potilaan ohitusleikkauksen jälkeen.

Potilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu oli heikompaa kuin keskimäärin samanikäisellä väestöllä kun ohitusleikkauksesta oli kulunut yksi kuukausi. Sen sijaan läheisten kohdalla vastaavaa eroa ei ollut, vaan läheisten elämänlaatu oli samansuuntainen kuin samanikäisen väestön elämänlaatu. Seuranta-aikana sekä potilaiden että läheisten terveyteen liittyvä elämänlaatu parani. Potilaiden elämänlaatu oli kuitenkin läheisten elämänlaatua heikompi kaikilla mittauskerroilla. Sosiaalista tukea potilaat saivat läheisiä enemmän sekä tukiverkoston jäseniltä että hoitajilta.

Potilailla keskeisiä elämänlaatua selittäviä tekijöitä olivat fyysisen rasituksen aiheuttamat sydänoireet ja lisäsairaudet. Mitä vähemmän fyysinen rasitus aiheutti potilaille sydänoireita, sitä paremmaksi he kokivat elämänlaatunsa. Potilaat, joilla ei ollut lisäsairauksia, arvioivat elämänlaatunsa muita paremmaksi. Läheisillä keskeinen elämänlaatua selittävä tekijä oli pitkäaikaissairaudet. Ne läheiset, joilla ei ollut pitkäaikaissairauksia, kokivat elämänlaatunsa muita paremmaksi. Lisäksi potilaiden ja läheisten elämänlaatua selitti alkutilanteen elämänlaatu.

Ensimmäisessä vaiheessa kyselylomake lähetettiin 367 potilaalle ja läheiselle. Tutkimuksella tuotettua tietoa voidaan hyödyntää ohitusleikkauspotilaiden hoidon laadun edelleen kehittämisessä sekä läheisten ohjauksessa ja tukemisessa potilaan ohitusleikkauksen jälkeen.

The purpose of this longitudinal study was to describe and compare the health related quality of life (HRQoL) of coronary artery bypass grafting (CABG) patients and significant others one, six and twelve months after surgery. A further concern was to describe patients and significant others access to social support and factors associated with HRQoL during the follow-up.

The data were collected in three stages using questionnaires. In the first stage, i.e. one month after surgery, questionnaires were sent out to 367 patients and their significant others (N = 367). In the second stage, six months after the bypass operation, questionnaires were mailed to 271 patients and significant others. Finally, in the third stage, 12 months after the operation, questionnaire were mailed to 266 patients and significant others. HRQoL was measured by the generic 15D instrument. Indicators for the measurement of social support received from preoperative group counselling, members of the support network and from nurses on the ward were specially developed for this research. Data analysis was based on statistical methods.

The results showed that one month after the bypass operation, patients HRQoL was lower than in the age and gender standardised normal population. Among significant others, no difference was seen in comparison with the normal population. Comparison of patients and significant others HRQoL indicated higher scores for significant others throughout the follow-up. Differences between dimensions were decreased, however. During the follow-up the HRQoL of both patients and significant others improved. Shortness of breath and sleeping difficulties decreased during the course of the follow-up in patients and significant others, and they had less difficulty coping with everyday activities. Symptoms of anxiety and depression also decreased, and both groups showed increased energy levels and had an improved sex life.

Patients received more social support than significant others from members of the support network, preoperative group counselling and from nurses while on the ward. The support network was primarily a source of emotional support for both patients and significant others. Support for decision-making was received primarily through preoperative group counselling. During their time on the ward, patients and significant others were kept reasonably well or very well informed by nurses about the illness and various questions related to the illness.

Among patients, key factors explaining HRQoL during the follow-up were cardiac symptoms caused by physical exertion, complicating illnesses and baseline HRQoL. Among significant others, the corresponding explanatory factors included chronic diseases and baseline HRQoL.

This research produced new results and confirmed existing knowledge. This information provides valuable clues for developing the quality of care of CABG patients and for counselling and supporting significant others during the various stages of the patient s rehabilitation.