Hyviä äitejä ja arjen pärjääjiä - yksinhuoltajia marginaalissa

Abstract

Tutkimuksessa tehdään näkyväksi 2000-luvulla lähiössä elävien yksinhuoltajaäitien arkea. Toisin sanoen kuvataan niitä merkityksiä, joita naiset antavat köyhyydelle, asioimiselle sosiaalitoimistossa ja työvoimatoimistossa, yhden vanhemman perheelle, äitiydelle ja lähiössä asumiselle. Heidän arkeaan analysoidaan heidän yhteiskunnassa olevan marginaalisen aseman sekä arjen toimijuuden avulla.

Tutkimus osoittaa sen, että yhteiskunnan marginaalissa eläminen vaatii taitavaa ja suunnitelmallista toimintaa, pyrkimystä hyveellisyyteen ja kykyä löytää mieli puutteelle ja kärsimykselle. Naisten toiminnan päämäärä ei ole muutos, esimerkiksi pois pääseminen köyhyydestä. Sen sijaan he pyrkivät pitämään arjen samanlaisena ja siten selviämään köyhyydestä ja vanhemmuudesta. Äitiys antaa naisille identiteetin sekä kokemuksen siitä, että heillä on paikka yhteiskunnassa. Tutkimukseen osallistuneet naiset kokevat olevansa ennen kaikkea äitejä eivätkä työttömiä, köyhiä tai yksinhuoltajia.

Tutkimuksen tulosten pohjalta tärkeäksi yhteiskuntapoliittiseksi kysymykseksi nousee marginaalissa olevien ihmisten oikeus täysvaltaiseen kansalaisuuteen. Usein yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa marginaalissa olevia ihmisiä kohdellaan tietyn kategorian edustajina. Näin myös julkisessa keskustelussa vähävaraiset yksinhuoltajaäidit ymmärretään helposti homogeeniseksi ryhmäksi vastinparinaan ydinperheet tai keskivertotulonsaajaperheet. Tutkimukseen osallistuneet naiset eivät toimi stereotyyppisten mallien mukaisesti. Ennen kaikkea tämä tulee esiin siinä, että naiset näkevät itsensä toimijoina, eivät passiivisina uhreina. Toiseksi naiset olemalla hyveellisiä saavuttavat sen yhteiskunnallisen kunnioituksen, jota he eivät saa luonnostaan taloudellisesta asemastaan johtuen.

The study is concerned with how low-income single mothers living on a suburban housing estate feel about everyday life. The data for the study comprise interviews with twelve women during the period 2002-2006. It was a condition for participation in the research that the subject should have a low income, sole responsibility for her children and residence on the suburban housing estate which was the subject of this study. Additional data consists of observations of the suburb and the suburban meeting point, interviews with workers at the meeting point and with social workers in the area. The women s experience is scrutinized through five themes: the themes motherhood, use single parenthood, poverty, clientship and suburb each constitute in themselves a research entity in which the women s experiences as related to the general way of discussing the phenomenon in society.

The main research finding is that the actions or coping of the women participating in the research or even the apparent absence of activity cannot be understood without first exploring the meanings which they attach to their activities. The aim of their activity is not change, but permanence of the everyday and similarity. The women participating in the research to not attach meaning to their everyday lives according to economic-rational thinking in which the essential is being a salaried worker. Their common way of attaching meaning to what they did and their everyday lives was based on habit as taken for granted and virtue. Although due to the nature of their families and on the one hand their poverty the women were in a socially marginalized position, they were able to make sense of their everyday lives by trying to be good and basing what they did on the habitual conditions of motherhood and poverty.

Motherhood serves to create a societal identity for the women. The women appear in the study as actors. As the only responsible adult in the single-parent family there were first and foremost actors who took care of the functionality of everyday life in spite of being poor. Poverty as a way of life emerged above all in the fact that the women were able to find some sense in the limiting factors of poverty; denial and doing without. By finding meaning for one s own sufferings the women could retain to their status as actors. Denial and doing without acquire a positive side in that they acquire meaning as something good not merely as weakness. Clientship of the benefits system occasioned by poverty acquire a meaning of ingenuity. The women participating in the study, by being ingenious, do a balancing act to make ends meet to ensure a minimal income for their families.

In light of the research findings the important social policy question arising concerns the right of people on the margin to full citizenship. It is easy for those people on the margin to be treated in the social debate and political decision-making as representatives of a certain category. Classifications make things easier and produce stereotypes. So also in the public debate it is easy for low-income single mothers to be conceived of as a homogenous group as the opposite of the nuclear family or middle-income families. The women participating in the research do not act according to the stereotypical models. Above all they emerged in the way in which the perceive themselves as actors and not as passive victims. Secondly, by being good the women assume that respect which their position in society would not otherwise confer.