Refractory focal epilepsy: Aetiology and immunological markers in adult patients
Liimatainen, Suvi (2009)
Liimatainen, Suvi
Tampere University Press
2009
Neurologia - Neurology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-08-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7746-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7746-1
Tiivistelmä
Asianmukaisesta lääkityksestä huolimatta 25-30%:lla epilepsiapotilaista esiintyy kohtauksia, mikä aiheuttaa merkittävää inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia menetyksiä. Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavien potilaiden epilepsioiden syistä on kuitenkin ollut vain vähän tutkimustietoa. Aikaisempien tutkimusten perusteella osalla epilepsiapotilaista on viitteitä elimistön immuunijärjestelmän aktivoitumisesta, mutta tietämys hyvin tutkituista vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavista potilaista on ollut riittämätöntä. Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia vaikeahoitoisen epilepsian kliinisiä piirteitä hyvin tutkituilla potilailla. Tarkoituksena oli arvioida vaikeahoitoisen epilepsian syyn vaikutusta ennusteeseen. Toisena keskeisenä tavoitteena oli tutkia vaikeahoitoisen epilepsian immunologisia merkkiaineita, joiden avulla voitaisiin löytää potilaat, joiden epilepsiassa immunologisilla tekijöillä saattaa olla kliinistä merkitystä.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin vaikeahoitoisen paikallisalkuisen epilepsian syitä. Merkittävä osa vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavista potilaista tuli seuranta-aikana kohtauksettomiksi. Kohtauksettomuuden saavuttaminen oli todennäköisempää potilailla, joiden epilepsian syy oli tuntematon (kryptogeeninen) verrattuna symptomaattista epilepsiaa sairastaviin potilaisiin. Osalla potilaista oli ollut kohtauksia hyvin pitkään ennen kohtauksettomuuden saavuttamista, mikä viittaisi siihen, että vaikeahoitoisen epilepsian ennuste ei ole yhtä huono kuin aikaisemmin on ajateltu. Jatkuvat lääkeponnistelut saattavat olla hyödyksi erityisesti kryptogeenistä epilepsiaa sairastavien potilaiden hoidossa.
Kolmessa muussa osatyössä tarkasteltiin vaikeahoitoisen epilepsian immunologisia merkkiaineita [fosfolipidi- ja tumavasta-aineet, interleukiini-(IL)-6, IL-1-reseptoriantagonisti, glutamaattidekarboksylaasi(GAD)-vasta-aineet]. IgG-luokan antikardiolipiinivasta-aineet olivat koholla osalla niistä potilaista, joilla on jatkuvasti kohtauksia verrattuna terveisiin kontrolleihin ja potilaisiin, joilla kohtauksia ei ole jatkuvasti. IL-6-pitoisuus oli koholla osalla temporaaliepilepsiaa sairastavista potilaista verrattuna muita epilepsiatyyppejä sairastaviin potilaisiin ja terveisiin kontrolleihin. Lähes 90%:llä niistä potilaista, joilla todettiin korkea GAD-vasta-ainetiitteri, oli temporaaliepilepsia. Niillä epilepsiapotilailla, joilla todettiin korkea GAD-vasta-ainetiitteri, todettiin myös runsaasti autovasta-aineita ja autoimmuunisairauksia, ja osalla havaittiin myös intratekaalista vasta-ainetuotantoa merkkinä epilepsian immuunivälitteisestä taustasta.
Tulosten perusteella immunologisia mittareita, kuten fosfolipidivasta-aineita, sytokiineja ja GAD-vasta-aineita, voitaisiin jatkossa käyttää vaikeahoitoisen epilepsian immunologisina biomarkkereina. Löydöksiä voitaisiin hyödyntää tunnistamalla ne epilepsiapotilaat, joille immunoterapeuttisista hoidoista saattaisi olla apua. Autovasta-aineiden ja sytokiinien patogeneettinen merkitys epilepsiassa on silti vielä avoin. Jatkossa on tarpeen kartoittaa immunologisten tekijöiden syy-seuraussuhteita erityisesti vastasairastuneilla epilepsiapotilailla.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin vaikeahoitoisen paikallisalkuisen epilepsian syitä. Merkittävä osa vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavista potilaista tuli seuranta-aikana kohtauksettomiksi. Kohtauksettomuuden saavuttaminen oli todennäköisempää potilailla, joiden epilepsian syy oli tuntematon (kryptogeeninen) verrattuna symptomaattista epilepsiaa sairastaviin potilaisiin. Osalla potilaista oli ollut kohtauksia hyvin pitkään ennen kohtauksettomuuden saavuttamista, mikä viittaisi siihen, että vaikeahoitoisen epilepsian ennuste ei ole yhtä huono kuin aikaisemmin on ajateltu. Jatkuvat lääkeponnistelut saattavat olla hyödyksi erityisesti kryptogeenistä epilepsiaa sairastavien potilaiden hoidossa.
Kolmessa muussa osatyössä tarkasteltiin vaikeahoitoisen epilepsian immunologisia merkkiaineita [fosfolipidi- ja tumavasta-aineet, interleukiini-(IL)-6, IL-1-reseptoriantagonisti, glutamaattidekarboksylaasi(GAD)-vasta-aineet]. IgG-luokan antikardiolipiinivasta-aineet olivat koholla osalla niistä potilaista, joilla on jatkuvasti kohtauksia verrattuna terveisiin kontrolleihin ja potilaisiin, joilla kohtauksia ei ole jatkuvasti. IL-6-pitoisuus oli koholla osalla temporaaliepilepsiaa sairastavista potilaista verrattuna muita epilepsiatyyppejä sairastaviin potilaisiin ja terveisiin kontrolleihin. Lähes 90%:llä niistä potilaista, joilla todettiin korkea GAD-vasta-ainetiitteri, oli temporaaliepilepsia. Niillä epilepsiapotilailla, joilla todettiin korkea GAD-vasta-ainetiitteri, todettiin myös runsaasti autovasta-aineita ja autoimmuunisairauksia, ja osalla havaittiin myös intratekaalista vasta-ainetuotantoa merkkinä epilepsian immuunivälitteisestä taustasta.
Tulosten perusteella immunologisia mittareita, kuten fosfolipidivasta-aineita, sytokiineja ja GAD-vasta-aineita, voitaisiin jatkossa käyttää vaikeahoitoisen epilepsian immunologisina biomarkkereina. Löydöksiä voitaisiin hyödyntää tunnistamalla ne epilepsiapotilaat, joille immunoterapeuttisista hoidoista saattaisi olla apua. Autovasta-aineiden ja sytokiinien patogeneettinen merkitys epilepsiassa on silti vielä avoin. Jatkossa on tarpeen kartoittaa immunologisten tekijöiden syy-seuraussuhteita erityisesti vastasairastuneilla epilepsiapotilailla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4843]