Aikuinen ja lapsi vuorovaikutusta rakentamassa. Diskurssianalyyttinen tutkimus päiväkodin arjesta

Abstract

Tutkimuksessa on tarkasteltu yksityiskohtaisesti ja sävyjä hävittämättä aikuisten ja lasten välistä vuorovaikutusta päiväkodissa. Aineistona on yhdestä 3 6-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmästä kerätty videomateriaali. Selvitettäviä kysymyksiä ovat olleet, millaisia asetelmia vuorovaikutus sisältää ja millaisia identiteettejä asetelmissa puheen avulla rakentuu aikuisille ja lapsille. Edelleen vastausta on haettu kysymykseen, millaisia seurauksia näillä asetelmilla ja niissä rakentuvalla puheella on. Aikuiset on rajattu tarkoittamaan päiväkodissa kasvatustehtävissä työskenteleviä henkilöitä.

Tutkimus osoittaa, että elämä päiväkodissa on hyvin monimuotoista ja rikasta. Menoa on ja ajoittain melkoista melskettäkin, mutta tilanteet ovat tästä huolimatta siinä mielessä seesteisiä, että mitään hallitsematonta kaaosta ei pääse syntymään. Liki parinkymmenen lapsen ja kolmen aikuisen olemassaolo ryhmässä mahdollistaa runsaan sosiaalisen kanssakäymisen verkoston. Lapsi kaipaa rinnalleen kavereita, vertaisiaan, ja lähelleen turvallisia ja sensitiivisiä aikuisia. Yhteydenpito aikuiseen on suuressa ryhmässä kuitenkin monasti vaikeaa. On hyvin harvinaista, että aikuisia olisi yhtaikaisesti ja pitkäkestoisesti paikalla kaikki mainitut kolme. Luku on paremminkin laskennallinen.

Kilpailu huomatuksi tulemisesta on aika ajoin kovaa. Oman asian perille saaminen vaatii tällöin lapselta sitkeyttä ja useita aloiteyrityksiä. Tietynlaisella peräänantamattomalla ponnekkuudella oma ääni ehkä sitten lopulta tavoittaa päämääränsä, aikuisen huomion. Tällaista työkalua ei joka lapsen pakista kuitenkaan löydy. Hieman hiljaisemmilla ja aremmilla lapsilla on taipumusta mieluummin luovuttaa ja vetäytyä kuin ryhtyä asiassa kilpasille äänekkäämpien ja rohkeampien kavereidensa kanssa. Eritoten ensin mainittuja ajatellen olisikin suotavaa, ettei kuulluksi tuleminen olisi liiaksi riippuvainen lapsen sosiaalisesta kyvykkyydestä tai hänen temperamenttiinsa liittyvistä seikoista.

Lapset pitävät leikistä, leikillisyydestä ja huumorista, ja heidät on helppo saada mukaan erilaiseen hassutteluun. Tämä on resurssi, jota hyväksikäyttäen aikuisten on mahdollista saada jopa määräys kuulostamaan kaikkea muuta kuin autoritaariselta. Myös raskaaksi tai painostavaksi käynyt ilmapiiri voidaan sopivalla huumorilla saada muuttumaan leppoisampaan suuntaan. Vaatii kuitenkin suurta ammattitaitoa osata käyttää leikillisyyttä tällaisiin tarkoituksiin. Erityistä sensitiivisyyttä tarvitaan myös siinä, mistä asioista ja missä yhteyksissä lasten kanssa milloinkin leikkiä lasketaan. Useiden lasten samanaikainen paikallaolo mahdollistaa joskus jopa hyvinkin lennokkaan kielellisen kanssakäymisen mutta tarkoittaa yksittäistä lasta ajatellen samalla aina myös herkkäkorvaisen raadin läsnäoloa.

Aikuisen lapselle muiden kuullen antamalla palautteella, niin määrällisellä kuin laadullisellakin, on merkitystä siinä, millaisena lapsi muiden silmissä näyttäytyy. Ystävällinen ja tahdikas puhe on omiaan suojelemaan lapsen kasvoja sekä ylläpitämään häneen sellaista suhdetta, jossa myös turvallisuuden ja luottamuksen on mahdollista säilyä. Päiväkodin arjessa toteutuva arvostava suhtautuminen lapseen yhtä lailla sanallisten kuin sanattomienkin tekojen tasolla on myös työntekijöiden ja lapsen vanhempien välisen kasvatuskumppanuuden kantava kivijalka.

Adult and child constructing interaction A discourse analytic study of day to day life in a day-care centre

The purpose of this study was to observe, in detail, the interaction between adults and children in a day-care centre. Questions to resolve were what sort of situations the interaction involves and what sort of identities are created in these situations, with the help of vocal expression, for the adults and the children, and what consequence these situations and the vocal expressions have. The adults in this study refer only to people working in a day-care centre in a pedagogical commission.

Social constructionism served as the theoretical frame of reference in this study. In this, the language is of fundamental importance. Social reality is both constructed and remodelled during the day to day interactive situations between people. The fundamental methodological concepts in this study were: interactive situations, frame and identity. The material has been analysed using a discourse analytic method.

The material used in this study consists of 15 hours of video tapes. The videos portrait the activity in a middle sized day-care centre in the south of Finland. The age group of the children filmed is from three to six years. The material was obtained in autumn 2003. Part of this material was transcribed from the tapes to text, and these transcripts have been subjected to a more detailed analysis.

To verify interpretations and conclusions made from this material, a more detailed analysis has been made of the material extracts, in connection with their presentation. The analysis describes both the interaction situations where the initiator was an adult, as well as the interaction situation where the initiator was a child. In the first case observations were focused on the finding of a mutual understanding between the two parties, and the different interaction styles of the adult. In the case of the child being the initiator, observation was focused on getting the adults attention, seeking security and inviting the adult to play. The analysis also describes identities created by verbal expressions. The study shows that life in a day-care centre is very eventful. There was a lot of interaction between adults and children, with lots of different functions. The characteristic feature of the activities was namely their multi functionality. The same sentence could, in relati! on to a different context, serve many different purposes. The activities were not only consecutive, but also parallel and placed one inside the other.

The challenge for the children seemed to be, to make themselves heard, and be noticed, in one way or the other. The demanding challenge for the adults was to manage several, and often simultaneous, rapidly following activities, so that things were done without creating any form of chaos. Choices that on the surface seemed very small were often very significant to the continuation of interaction, activities and the atmosphere in the situation. Typically the adult was the partner who developed and controlled the interaction. Playing, however, turned out to be an activity where the child was in control. She or he had the knowledge of how things should evolve in play. In these situations the adult was mainly supporting the child. However the adult, by his own actions, also kept the play alive, and brought new ingredient to it. In play the child and the adult create shared meanings and a collective social reality.

The verbal expressions by adults were characterized by kindness and courtesy. There was a lot of talk containing different urgings, but urging was also mainly done in a friendly spirit. The children were listened to and they were allowed to take initiative. The attitude to the so called children's own things was tactful and thus respectful both to the child and in most cases her or his parents. Mutual conversations gave the adults information that they could use in later interaction situations to enrich conversations. Observing the identities created by the verbal expressions of the adults showed that the same expressions can produce very different identities, depending on one`s point of observation. Also, the manner in which a sentence is used is of importance for the identity created from there. An adult could be not only an authority, but a kind or a gentle authority.

It is an important challenge for the early childhood education to realize how on many different levels of verbal expressions are used, and how many different meanings they can create. The fact that one partner in this interaction is a feeling and experiencing child, who tries, with a sensitive ear, to interpret the adult, makes the interaction even more challenging. It is essential not only to ask what was done with the children during the day, but how it all was done.