Surviving the Soviet Meat Grinder: The Politics of the Finnish Gulag Memoirs

Abstract

Tutkimukseni keskittyy suomalaisten Gulag-muistelmien antamaan neuvostotietouteen, toisin sanoen lahestyn niita poliittisina teksteina. Gulag, Neuvostoliiton vankileirijärestelmä nieli miljoonia ihmisiä, niiden joukossa tuhansia suomalaisia. Monet heistä olivat inkerinsuomalaisia, osa oli loikkareita, ja loput vangittiin mita erikoisemmista syista. Julkaistujen muistelmien kertomukset neuvostovallan pakkotoimista kattavat niin vankilat, vankileirit, joukkokarkotukset kuin psykiatrisen pakkohoidon. Ajallinen jänne ulottuu vuoden 1918 Punaisesta terrorista aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Suomalaista Gulag-kirjallisuutta ei ole aikaisemmin tutkittu. Se on kuitenkin ollut erittain suosittu kirjallisuuden laji ja muokannut suomalaisten neuvostokuvaa arvaamattoman paljon; parhaita esimerkkejä tästä ovat menekkiteokset Berijan tarhat ja Laps Suomen. Entisten vankien näkokulma neuvostoyhteiskuntaan on tietysti rajallinen, mutta samalla on muistettava etta useimmat heistä viettivat myös siviilielämää Neuvostoliitossa. Muistelmakirjallisuuden Neuvostoliittoa jäsentää ja pitää koossa terrori sekä pakkotoimien alituinen uhka. Tämä ei vielä merkitse sitä, että teoksia luonnehtisi avoin venäläisvastaisuus tai edes neuvostovihamielisyys. Päinvastoin kuin joskus on epäilty, vankileirimuistelmien johtopäätöksiä ei vääristä katkeruus tai ideologinen epäily neuvostokommunismia kohtaan. Tässä suhteessa ei ole merkitystä edes sillä, onko muistelmateos julkaistu sotien valisinä vuosina tai suomettumisen aikakaudella. Oman ryhmänsä muodostavat 90-luvulla ilmestyneet teokset joiden joukossa on runsaasti inkeriläismuistelmia, mutta ajallinen etäisyys vankeusvuosiin on merkinnyt särmien hioutumista. Huomattavan moni Gulag-muistelija pyrkii puhumaan vain omasta puolestaan. Nämä tekijät haluavat siis välttää todistajan roolia, johon polittiset vangit määritelmän mukaisesti asettuvat haluten sen sijaan vain kertoa oman tarinansa. Joukossa on myös muutamia kiihkeitä ja kantaaottavia teoksia, joissa punnitaan neuvostojarjestelmä ja havaitaan se kevyeksi. Nämä muistelmat asettuvat vankilakirjallisuuden parhaiden perinteiden kantajiksi: ne kertovat yksilön ja diktatuurin kohtaamisesta, josta edellinen selviytyy voittajana.

Thousands of Finnish prisoners served time in the Soviet penal system known as the Gulag. Most of them were Ingrian Finns, others had left Finland in hope of a better life, and the rest were victims of circumstances. When they were released, many turned to writing. In this study, the Finnish Gulag memoirs are considered as testimonies on Soviet communism. More than thirty memoirs have been published from the early 1920s to the late 1990s. Thus, the entire Soviet era can be taken into consideration. So, what do their memoirs tell us about Soviet society? Does one gain added insight into the Russian soul and Homo sovieticus from an inmate's standpoint? Furthermore, was terror the only means for the regime to stay in power? Finally, some testimonies hold that forced labour in the Gulag camps was meant to provide corpses only. By what means can one survive the ordeal? Erkki Vettenniemi has studied at the University of Tampere and at the School of Slavonic and East European Studies, University of London. He has written a biography of Aleksandr Solzhenitsyn and published in the fields of Russian studies, African and sports studies.