Structural and functional characterization of rhizavidin, bradavidin II and xenavidin; new members of the avidin family and the Calycin superfamily
Helppolainen, Satu (2009)
Helppolainen, Satu
Tampere University Press
2009
Lääketieteellinen teknologia ja bioteknologia - Medical technology and biotechnology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7686-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7686-0
Tiivistelmä
Uudet uljaat avidiinit
Kananmunan valkuaisesta eristetty avidiini ja sen bakteerista löydetty vastine, streptavidiini, ovat biotiinia (tunnetaan myös H-vitamiinina) erittäin tiukasti sitovia valkuaisaineita eli proteiineja. Tämä on tiukin luonnossa tunnettu heikkoihin kemiallisiin vuorovaikutuksiin perustuva sitoutuminen. Avidiini ja streptavidiini [lyhennettynä (strept)avidiini] kestävät erittäin happamia ja emäksisiä oloja sekä korkeita lämpötiloja, mikä on useimmille proteiineille epätavallista. Biotiinin sitoutuminen (strept)avidiiniin parantaa kestävyyttä entisestään. Ne koostuvat neljästä samanlaisesta alayksiköstä, jotka ovat tynnyrimallisia ja joista jokainen voi sitoa yhden biotiini molekyylin.
(Strept)avidiinit säilyttävät rakenteensa ja toimintansa hyvin geneettisessä muokkauksessa. Kaikki nämä ominaisuudet ovat johtaneet (strept)avidiinien laajaan käyttöön erilaisissa käytännön sovelluksissa bioteknologiassa ja lääketieteessä. (Strept)avidiinien käyttöön liittyy myös haittapuolia. Ne ovat osaan sovelluksista melko suuria koostuessaan neljästä alayksiköstä ja biotiinin irrottaminen niistä on käytännössä lähes mahdotonta. (Strept)avidiineja on käytetty syöpähoidoissa kuljettamaan terapeuttisia aineita syöpäsoluihin. Vaikka erittäin lupaavia tuloksia on saatu, ne aiheuttavat vakavia immunologisia reaktioita potilaille, mikä rajoittaa niiden tehokasta uudelleenkäyttöä.
Väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia kolmea uutta avidiinin kaltaista proteiinia, niiden rakennetta ja toimintaa sekä niiden mahdollista bioteknologista käyttöä. Kaksi uusista proteiineista on peräisin bakteereista (Rhizobium etli ja Bradyrhizobium japonicum) ja yksi sammakosta (Xenopus tropicalis). Proteiinit tuotettiin joko bakteerissa (E. coli) tai hyönteissoluissa (S. frugiperda) ja eristettiin affiniteettikromatografialla. Niiden biotiinin ja biotiinivastineiden sitomista ja irtoamista sekä lämmön ja proteaasin kestävyysominaisuuksia tutkittiin käyttäen laajasti biokemian ja biofysiikan menetelmiä. Lisäksi tutkittiin niiden immunologisia ominaisuuksia potilasvasta-aineiden avulla.
Uudet avidiinit, jotka nimettiin alkuperänsä mukaan rhizavidiiniksi, bradavidiini II:ksi ja xenavidiiniksi, ovat rakenteeltaan avidiinin kaltaisia ja sitovat tiukasti biotiinia. Yksi tärkeimmistä havainnoista on se, että rhizavidiini muodostuu vain kahdesta samanlaisesta alayksiköstä neljän sijaan. Se onkin ensimmäinen dimeerinen proteiini avidiinien joukossa. Toinen merkittävä löydös on se, että rhizavidiinilta ja bradavidiini II:lta puuttuu eräs aminohappo (tryptofaani), joka on tiukan biotiinin sitomisen kannalta yksi tärkeimmistä. Vaikka uusien avidiinien biotiinin sitomiskyky on hieman heikompi kuin (strept)avidiinin, on se riittävä useimpia bioteknologisia sovelluksia ajatellen. Uudet avidiinit ovat myös hyvin kestäviä (strept)avidiinien tavoin, vaikka niiden lämmönsietokyky onkin hieman heikentynyt.
Tärkeää on, että uudet avidiinit ovat immunologisesti erilaisia, eivätkä potilasvasta-aineet avidiinia tai streptavidiinia vastaan tunnista niitä. Tästä syystä uudet avidiinit tarjoavat uusia käyttömahdollisuuksia esimerkiksi kohdennetussa lääkehoidossa. Dimeerisenä proteiinina rhizavidiinia voitaisiin käyttää niissä sovelluksissa, missä tetrameerinen avidiini on liian suuri, mutta tarvitaan kuitenkin tiukkaa biotiinin sitoutumista. Uusia avidiineja voitaisiin käyttää myös silloin, kun biotiini tai biotiinianalogi pitää irrottaa proteiinista.
Väitöskirjatutkimuksessa löydetyt uudet avidiinit luovat mahdollisuuksia jo olemassa olevien sovellusten parantamiseen ja aivan uuden tyyppisten bio- ja nanoteknologisten sovelluksien kehittämiseen. Ne auttavat meitä ymmärtämään paremmin avidiinien tiukkaa biotiinin sitomista ja sen tarkoitusta.
Kananmunan valkuaisesta eristetty avidiini ja sen bakteerista löydetty vastine, streptavidiini, ovat biotiinia (tunnetaan myös H-vitamiinina) erittäin tiukasti sitovia valkuaisaineita eli proteiineja. Tämä on tiukin luonnossa tunnettu heikkoihin kemiallisiin vuorovaikutuksiin perustuva sitoutuminen. Avidiini ja streptavidiini [lyhennettynä (strept)avidiini] kestävät erittäin happamia ja emäksisiä oloja sekä korkeita lämpötiloja, mikä on useimmille proteiineille epätavallista. Biotiinin sitoutuminen (strept)avidiiniin parantaa kestävyyttä entisestään. Ne koostuvat neljästä samanlaisesta alayksiköstä, jotka ovat tynnyrimallisia ja joista jokainen voi sitoa yhden biotiini molekyylin.
(Strept)avidiinit säilyttävät rakenteensa ja toimintansa hyvin geneettisessä muokkauksessa. Kaikki nämä ominaisuudet ovat johtaneet (strept)avidiinien laajaan käyttöön erilaisissa käytännön sovelluksissa bioteknologiassa ja lääketieteessä. (Strept)avidiinien käyttöön liittyy myös haittapuolia. Ne ovat osaan sovelluksista melko suuria koostuessaan neljästä alayksiköstä ja biotiinin irrottaminen niistä on käytännössä lähes mahdotonta. (Strept)avidiineja on käytetty syöpähoidoissa kuljettamaan terapeuttisia aineita syöpäsoluihin. Vaikka erittäin lupaavia tuloksia on saatu, ne aiheuttavat vakavia immunologisia reaktioita potilaille, mikä rajoittaa niiden tehokasta uudelleenkäyttöä.
Väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia kolmea uutta avidiinin kaltaista proteiinia, niiden rakennetta ja toimintaa sekä niiden mahdollista bioteknologista käyttöä. Kaksi uusista proteiineista on peräisin bakteereista (Rhizobium etli ja Bradyrhizobium japonicum) ja yksi sammakosta (Xenopus tropicalis). Proteiinit tuotettiin joko bakteerissa (E. coli) tai hyönteissoluissa (S. frugiperda) ja eristettiin affiniteettikromatografialla. Niiden biotiinin ja biotiinivastineiden sitomista ja irtoamista sekä lämmön ja proteaasin kestävyysominaisuuksia tutkittiin käyttäen laajasti biokemian ja biofysiikan menetelmiä. Lisäksi tutkittiin niiden immunologisia ominaisuuksia potilasvasta-aineiden avulla.
Uudet avidiinit, jotka nimettiin alkuperänsä mukaan rhizavidiiniksi, bradavidiini II:ksi ja xenavidiiniksi, ovat rakenteeltaan avidiinin kaltaisia ja sitovat tiukasti biotiinia. Yksi tärkeimmistä havainnoista on se, että rhizavidiini muodostuu vain kahdesta samanlaisesta alayksiköstä neljän sijaan. Se onkin ensimmäinen dimeerinen proteiini avidiinien joukossa. Toinen merkittävä löydös on se, että rhizavidiinilta ja bradavidiini II:lta puuttuu eräs aminohappo (tryptofaani), joka on tiukan biotiinin sitomisen kannalta yksi tärkeimmistä. Vaikka uusien avidiinien biotiinin sitomiskyky on hieman heikompi kuin (strept)avidiinin, on se riittävä useimpia bioteknologisia sovelluksia ajatellen. Uudet avidiinit ovat myös hyvin kestäviä (strept)avidiinien tavoin, vaikka niiden lämmönsietokyky onkin hieman heikentynyt.
Tärkeää on, että uudet avidiinit ovat immunologisesti erilaisia, eivätkä potilasvasta-aineet avidiinia tai streptavidiinia vastaan tunnista niitä. Tästä syystä uudet avidiinit tarjoavat uusia käyttömahdollisuuksia esimerkiksi kohdennetussa lääkehoidossa. Dimeerisenä proteiinina rhizavidiinia voitaisiin käyttää niissä sovelluksissa, missä tetrameerinen avidiini on liian suuri, mutta tarvitaan kuitenkin tiukkaa biotiinin sitoutumista. Uusia avidiineja voitaisiin käyttää myös silloin, kun biotiini tai biotiinianalogi pitää irrottaa proteiinista.
Väitöskirjatutkimuksessa löydetyt uudet avidiinit luovat mahdollisuuksia jo olemassa olevien sovellusten parantamiseen ja aivan uuden tyyppisten bio- ja nanoteknologisten sovelluksien kehittämiseen. Ne auttavat meitä ymmärtämään paremmin avidiinien tiukkaa biotiinin sitomista ja sen tarkoitusta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]