Personality and posttraumatic adjustment: The role of representations, adult attachment, coping, and treatment types

Abstract

Ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu nykypäivänä edelleen joka puolella maailmaa: Amnesty International raportoi vuonna 2008 tapahtuneen systemaattista kidutusta ja kaltoinkohtelua 81:ssä maassa. Kidutus on traumattinen kokemus, jonka fyysiset ja psyykkiset seuraukset ovat erittäin vakavia. Kidutuksen uskotaan hajottavan uhrin minäkuvan ja luottamuksen läheisiin ihmisiin niin täydellisesti, että pidätyksen jälkeen paluu tavalliseen arkeen on liki mahdotonta. Kuitenkin kokemus on osoittanut, että toiset ihmiset sopeutuvat traumaattisen kokemuksen jälkeen normaaliin elämään nopeammin ja helpommin kuin toiset.

Kidutustrauman seurausten psykologisia prosesseja ei tunneta vielä riittävän hyvin, jotta voitaisiin tunnistaa erityistä tukea ja hoitoa tarvitsevat henkilöt. Tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin miten tietyt persoonallisuuden ominaisuudet vaikuttavat trauman jälkeisten oireiden määrään ja niistä toipumiseen sekä kuinka vaikuttavia hoitomenetelmiä yksilö- ja ryhmäterapiat ovat kidutustraumasta toipumisessa. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat poliittisista syistä pidätettyjä ja kidutettuja palestiinalaisia miehiä Gazan kaistaleen alueelta.

Tutkimuksen päätulos osoittaa, että jopa näin rankkojen kidutuskokemusten jälkeen osalla uhreista on positiivinen ja toiveikas mielikuva eli representaatio niin itsestään kuin läheisistä ihmisistään. Tulosten mukaan niillä kidutetuilla, joilla oli positiiviset mielikuvat itsestä ja läheisistä ihmisistä sekä nk. turvallinen kiintymyssuhde heille tärkeisiin ihmisiin oli sekä selvästi vähemmän trauman jälkeisiä psyykkisiä oireita että jopa myönteisiä trauman jälkeisiä kokemuksia. He esimerkiksi saattoivat kokea pidätyskokemuksen antaneen heidän elämälleen uuden suunnan ja sisällön.

Tarkasteltaessa yksilö- ja ryhmäterapioiden vaikuttavuutta todettiin, että vuoden kestänyt yksilömuotoinen hoito auttoi kidutuksen uhreja sekä vähentämällä psyykkistä oireilua että lisämäällä trauman jälkeisiä myönteisiä kokemuksia. Vertaisryhmämuotoisesta hoidosta puolestaan hyöytyivät ainoastaan ne kidutetut, joilla oli edellämainitun kaltaiset positiiviset representaatiot itsestä ja läheisistä ihmisistä. Osalla negatiivisen representaation omaavista miehistä psyykkiset oireet jopa lisääntyivät vuoden hoitojakson aikana.

Tämän väitöstutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että sisäisten mielikuvien eli representaatioiden selkeä yhteys kidutustrauman jälkeiseen oirehtimiseen ja toipumiseen olisi tärkeä huomioida kidutettujen hoitomuotojen ja hoitoonohjauksen suunnittelussa. Ne kidutuksen uhrit, joiden representaatiot itsestä ja muista ovat negatiivisia, tarvitsevat intensiivistä ja henkilökohtaista hoitoa. Positiiviset representaatiot omaavat uhrit puolestaan hyötyvät kevyemmästä vertaistuki-muotoisesta ryhmähoidostakin. Työkalu representaatioiden laadun arvioinniksi olisi mahdollista kehittää tutkimuksessa käytetystä arviointimenetelmästä.

This study focuses on psychological processes and mental health of Palestinian former political prisoners who have faced severe traumatic experiences in forms of torture and other ill-treatment. The main aim of the present study was to examine why other political trauma victims survive from their traumatic experience quite well while others continue to suffer extensively. Consequently, first, the role of central personality structures, i.e., self- and other representations and working models of adult attachment, was examined in relation to posttraumatic adjustment (articles I, II). Second, the use and compatibility of dispositional and situational coping strategies and their association to mental health was studied (article III). Third, the role of self- and other representations in predicting successfulness of individual and group treatment was examined (article IV). The participants were Palestinian men from the Gaza Strip who had been imprisoned during the first Intifada, the national uprising for independence in 1987-1993.

The main results suggest, that even among these of highly traumatized men, there was a group of individuals whose internal view of self and others was worthy, capable and benevolent and that these positive internal representations or secure attachment working models acted as protective factors in terms of recovering trauma, both in terms of lesser amount of PTSD symptoms and more posttraumatic growth. Furthermore, active and constructive dispositional coping style was related to better mental health. Finally, the protective importance of these personality structures was reversely true in that the men with shattered representations needed most intensive, individually tailored treatment in order to recover and heal. More dramatically, men with negative mental representations did not recover at all when they participated in less intensive group treatment. Thus, the findings of this study strongly suggest that assessing central personality structures and processes, i.e. self- and other representations, attachment styles and coping strategies, provides significant understanding in helping the victims of torture and ill-treatment.