Academic Cultures in the Finnish Mass Research University: Change and continuity
Hakala, Johanna (2009)
Hakala, Johanna
Tampere University Press
2009
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7670-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7670-9
Tiivistelmä
Keskustelu uudesta yliopistolaista ja sen vaikutuksista yliopistojen toimintaan käy vilkkaana. Monissa puheenvuoroissa korostuu pelko tutkimuksen vapauden ja itsehallinnon menettämisestä. Johanna Hakalan väitöstutkimus Academic Cultures in the Finnish Mass Research University: Change and continuity (Akateemiset kulttuurit suomalaisessa massatutkimusyliopistossa: muutos ja pysyvyys) tarkastelee suomalaisten yliopistojen tutkimustoiminnan vahvistumista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tutkimus osoittaa, että yliopisto ja tutkijat ovat verkottuneet yhteiskuntaan monin tavoin jo nykyisellään ja että akateemisen vapauden merkitys vaihtelee erilaisissa akateemisissa konteksteissa.
Väitöskirjassa tarkastellaan muutoksen ja pysyvyyden dynamiikkaa akateemisten kulttuurien arvoissa ja käytännöissä. Erityisinä teemoina ovat tutkimustoiminnan kansainvälistyminen, tutkijoiden käsitykset tutkimuksen yleisöistä ja motivaatiostaan sekä jatkokoulutuksen muutos. Tutkimuksen kontekstina on suomalainen massatutkimusyliopisto , joka on syntynyt 1990-luvun puolivälissä alkaneen, lähinnä julkisen tutkimusrahoituksen kasvun myötä. Lisärahoitus on jaettu yliopistoille lähes yksinomaan kilpailtujen tutkimushankkeiden muodossa, millä on pyritty lisäämään tutkimuksen kansainvälisyyttä, tehokkuutta ja yhteiskunnallista merkitystä. Samaan aikaan jatkokoulutettavien määrää on kasvatettu huomattavasti. Näiden valintojen seurauksena suuri osa akateemisesta tutkimuksesta tehdään nykyisin ulkopuolisesti rahoitetuissa määräaikaisissa tutkimushankkeissa, joissa työskentelee pääasiassa jatko-opiskelijoita. Samaan aikaan tutkimuksen on odotettu kansainvälistyvän monin eri tavoin.
Väitöskirjassa osoitetaan, että viime vuosien tiede- ja korkeakoulupoliittiset linjaukset näkyvät akateemisissa yhteisöissä eri muodoissa ja erilaisina yhdistelminä. Vastaavasti eri-ikäiset ja erilaisissa akateemisissa ympäristöissä työskentelevät tutkijat hahmottavat tutkimuksensä merkityksen ja yleisöt eri tavoin. Yhteistä kaikille on se, että tutkimuksen halutaan palvelevan useita yleisöjä. Yhteistä on myös huoli siitä, että lyhyet rahoituskaudet, epätasapaino yliopistojen henkilöstörakenteessa sekä paine yhdenmukaiseen kansainvälistymiseen tekevät tämän mahdottomaksi.
Väitöskirjassa tarkastellaan myös nuoria projektitutkijoita, joita on aiemmin tutkittu lähinnä opiskelijoina vaikka he muodostavat merkittävän osan massatutkimusyliopiston henkilökunnasta. Väitöskirja osoittaa, että jatkokoulutuksessa ja nuorten tutkijoiden sosialisaatiossa on ongelmia, joita tutkijakoulut eivät voi ratkaista. Jotta uransa eri vaiheissa olevat tutkijat pitäisivät massatutkimusyliopistoa mielekkäänä työskentely-ympäristönä, on eri tieteenalojen erityispiirteiden säilyttäminen ja vakaampien tutkimusympäristöjen tarjoaminen välttämätöntä.
Väitöskirjassa tarkastellaan muutoksen ja pysyvyyden dynamiikkaa akateemisten kulttuurien arvoissa ja käytännöissä. Erityisinä teemoina ovat tutkimustoiminnan kansainvälistyminen, tutkijoiden käsitykset tutkimuksen yleisöistä ja motivaatiostaan sekä jatkokoulutuksen muutos. Tutkimuksen kontekstina on suomalainen massatutkimusyliopisto , joka on syntynyt 1990-luvun puolivälissä alkaneen, lähinnä julkisen tutkimusrahoituksen kasvun myötä. Lisärahoitus on jaettu yliopistoille lähes yksinomaan kilpailtujen tutkimushankkeiden muodossa, millä on pyritty lisäämään tutkimuksen kansainvälisyyttä, tehokkuutta ja yhteiskunnallista merkitystä. Samaan aikaan jatkokoulutettavien määrää on kasvatettu huomattavasti. Näiden valintojen seurauksena suuri osa akateemisesta tutkimuksesta tehdään nykyisin ulkopuolisesti rahoitetuissa määräaikaisissa tutkimushankkeissa, joissa työskentelee pääasiassa jatko-opiskelijoita. Samaan aikaan tutkimuksen on odotettu kansainvälistyvän monin eri tavoin.
Väitöskirjassa osoitetaan, että viime vuosien tiede- ja korkeakoulupoliittiset linjaukset näkyvät akateemisissa yhteisöissä eri muodoissa ja erilaisina yhdistelminä. Vastaavasti eri-ikäiset ja erilaisissa akateemisissa ympäristöissä työskentelevät tutkijat hahmottavat tutkimuksensä merkityksen ja yleisöt eri tavoin. Yhteistä kaikille on se, että tutkimuksen halutaan palvelevan useita yleisöjä. Yhteistä on myös huoli siitä, että lyhyet rahoituskaudet, epätasapaino yliopistojen henkilöstörakenteessa sekä paine yhdenmukaiseen kansainvälistymiseen tekevät tämän mahdottomaksi.
Väitöskirjassa tarkastellaan myös nuoria projektitutkijoita, joita on aiemmin tutkittu lähinnä opiskelijoina vaikka he muodostavat merkittävän osan massatutkimusyliopiston henkilökunnasta. Väitöskirja osoittaa, että jatkokoulutuksessa ja nuorten tutkijoiden sosialisaatiossa on ongelmia, joita tutkijakoulut eivät voi ratkaista. Jotta uransa eri vaiheissa olevat tutkijat pitäisivät massatutkimusyliopistoa mielekkäänä työskentely-ympäristönä, on eri tieteenalojen erityispiirteiden säilyttäminen ja vakaampien tutkimusympäristöjen tarjoaminen välttämätöntä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]