PBL-tutoriaali ja kollaboratiivinen tiedon tuottaminen
Kaksonen, Henriikka (2009)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kaksonen, Henriikka
Omakustanne
2009
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Väitöspäivä
2009-04-24Tiivistelmä
Väitöskirjatutkimuksessani analysoin kollaboratiivista tiedon tuottamista ongelmaperustaisessa (Problem-Based Learning, PBL) tutoriaalikeskustelussa. Tutkimuskontekstina oli yliopistollinen lastentarhanopettajakoulutus ja erityisesti opiskelijoiden työssäoppimisen opintojaksot. Vuosina 2004 2006 kerätty tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä videonauhoitetusta ongelmaperustaisesta tutoriaalikeskustelusta viidessä eri tutoriaaliryhmässä.
Opiskelijoiden tutoriaalikeskustelusta oli tunnistettavissa yhdeksän erilaista repertuaaria: teksti-, havainto-, muistelu-, toimijuus-, kritiikki-, vaikeus-, tulkinta-, pohdinta- ja tavoite-keinorepertuaari. Repertuaarien käytön perusteella voitiin kiteyttää neljä erilaista puhetapaa: kuvaileva, soveltava, tutkiva ja kehittävä. Tutkivassa ja kehittävässä puheessa oli havaittavissa myös eettisiä näkökulmia. Kehittävästä puheesta voitiin tunnistaa kaksi erilaista mallia. Toinen kohdistui toimintaympäristön kehittämiseen ja toinen yksilön oman toiminnan kehittämiseen. Reflektio oli oleellinen osa kehittävää puhetta. Repertuaareissa tuotetut tiedon lajit ja tasot voitiin nimetä mitä-, millainen-, miten-, miksi- ja mihin-tiedon lajien ja tasojen kategorioiksi.
Monipuolisinta tiedonmuodostusta tuotettiin silloin, kun keskustelun lähtökohtana oli jokin ongelmallinen tapaus tai ilmiö. Tutoriaalikeskustelussa oli mahdollista nousta yksittäisistä tapauksista ja tilanteista yleisten ilmiöiden tasolle ja rakentaa näin yhteistä ymmärrystä tiedonmuodostuksen kohteena olevista asioista. Kollaboraatiossa tuotettiin myös hypoteettista tietovarantoa, joka voidaan ottaa käyttöön tulevissa tilanteissa. Tutorin merkitys pohdintojen, selitysten sekä tavoitteiden ja keinojen käynnistäjänä nousi esille.
Opiskelijoiden tutoriaalikeskustelusta oli tunnistettavissa yhdeksän erilaista repertuaaria: teksti-, havainto-, muistelu-, toimijuus-, kritiikki-, vaikeus-, tulkinta-, pohdinta- ja tavoite-keinorepertuaari. Repertuaarien käytön perusteella voitiin kiteyttää neljä erilaista puhetapaa: kuvaileva, soveltava, tutkiva ja kehittävä. Tutkivassa ja kehittävässä puheessa oli havaittavissa myös eettisiä näkökulmia. Kehittävästä puheesta voitiin tunnistaa kaksi erilaista mallia. Toinen kohdistui toimintaympäristön kehittämiseen ja toinen yksilön oman toiminnan kehittämiseen. Reflektio oli oleellinen osa kehittävää puhetta. Repertuaareissa tuotetut tiedon lajit ja tasot voitiin nimetä mitä-, millainen-, miten-, miksi- ja mihin-tiedon lajien ja tasojen kategorioiksi.
Monipuolisinta tiedonmuodostusta tuotettiin silloin, kun keskustelun lähtökohtana oli jokin ongelmallinen tapaus tai ilmiö. Tutoriaalikeskustelussa oli mahdollista nousta yksittäisistä tapauksista ja tilanteista yleisten ilmiöiden tasolle ja rakentaa näin yhteistä ymmärrystä tiedonmuodostuksen kohteena olevista asioista. Kollaboraatiossa tuotettiin myös hypoteettista tietovarantoa, joka voidaan ottaa käyttöön tulevissa tilanteissa. Tutorin merkitys pohdintojen, selitysten sekä tavoitteiden ja keinojen käynnistäjänä nousi esille.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]