Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään digitaalista voimistumista kansalaisten osallistuvaa roolia edistävänä prosessina. Työn taustalla on huoli tietoyhteiskunnan eriarvoisuuden lisääntymisestä, mikä ilmenee sekä hyvinvointieroina että eriarvoisuutena suhteessa kansalaisten osallistumiseen ja vaikuttamiseen.

Tutkimuksessa käytetään käsitettä digitaalinen voimistuminen kuvaamaan mahdollistavaa kehitystä, jossa digitaalisia välineitä kuten uutta viestintäteknologiaa sovelletaan voimistumiskehityksen tukena.

Tutkimuksessa keskeisinä ovat toimintamallit, joilla lisätään osallisuuden mahdollisuuksia. Tämän tyyppisinä toimintamalleina käsitellään yhteisöllisiä uuden viestintäteknologian hankkeita, joilla pyritään yhteisöjä voimistaviin vaikutuksiin. Analysoinnin kohteiksi nostetaan paikallisyhteisöissä toteutettuja viestintäteknologian hankkeita, joita on toteutettu vuosina 1998 2008. Näille hankkeille yhteistä on yhteisöjen osallistava kehittäminen sekä julkaisutoiminta uutta viestintäteknologiaa soveltaen. Esimerkkeinä tarkastellaan tamperelaista Mansetori-konseptin verkkohanketta, brasilialaista köyhien kaupunginosien Viva Favela -verkkojulkaisuhanketta sekä Keniassa toteutettua ICT-hanketta.

Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on toimintatutkimus.Työn lähtökohtana on muutokseen pyrkivä toiminta, ja työ myös johtaa uuden teorian toiminnalliseen soveltamiseen.

Tutkimuksen mukaan yhteisöllisillä uuden viestintäteknologian hankkeilla on voitu lisätä kansalaisten ja yhteisöjen osallisuutta tietoyhteiskunnassa. Erityisesti marginaalisten yhteisöjen tapauksessa vuorovaikutusta ja ilmaisunmahdollisuuksia kehittävät hankkeet ovat voimistavia. Tähänastisen tutkimuksen ja kehitystyön painotus on ollut liiaksi teknologian siirrossa sekä ns. parhaiden käytäntöjen kehittämisessä, jolloin projektien seurausten arviointi yhteisöjen kannalta on jäänyt vähäiselle huomiolle. Tutkimus pyrkii osaltaan aktivoimaan keskustelua hankkeiden vaikutuksista.

The dissertation concerns digital empowerment as a process to improve participatory citizenship in information society. Growing inequalities both in economic welfare and in participation and exerting influence are its background concerns. The aim of this work is to analyse the processes of promoting more competent and active citizens; how it happens and how it can be supported.

The participatory action and development models are the main focus of this study. ICT for community development initiatives is introduced as such working methods, intended to have empowering consequences in communities. Empowerment is defined as an enabling process, which leads to growing competence in acting as independent and cooperative members of society. The processes of empowerment can be related both to having more control over one s life and to becoming a more involved member of the information society. The term digital empowerment is used to describe the empowering process, which utilises digital tools such as new information technology to promote empowerment.

The study is composed of three thematic stages: 1) the discussion about the roles and inequalities of citizens in the context of information society, 2) the development of the model of digital empowerment based on the empirical data and empowerment theory, and 3) the application and assessment of the model.

The dissertation analyses local ICT projects, practised during the period 1998-2008. Community based working methods, participatory development, and publishing activities with new information technology are the common factors in all projects. The first cases in focus are local communities and a group of Roma, which are part of the Mansetori-concept in Tampere city. Mansetori was a research and development project of the Journalism and Research and Development Centre, University of Tampere in 1998-2004. The second case is the online magazine Viva Favela, which has been published since 2001 in poor neighbourhoods called favelas in Brazil.

The empirical data is an essential part of theory building. The work combines the perspectives of social sciences and communication studies with empirical research projects. Empowerment studies in the fields of pedagogics and psychology are also used as theoretical support. The spiralling model of digital empowerment is a synthesis derived from qualitative data analysis and theoretical conseptualization. The dissertation proposes the model to be utilized as a tool for planning, analysing and evaluating ICT programs in communities.

Action research is the main method of the study, and builds a circular structure for this work. The starting point is action, which aspires to change; and the study comes full circle to applying new theory to action. In the last part of the study the empowerment model is applied in practice in a community communication development project Mapya in Kenya (2007-2008). The model was used in the planning phase and in the evaluation phase. The empowerment model is then considered and critically pondered as an optional tool for analysing comparable ICT projects. Thus the study is also self-reflecting.

The dissertation suggests that the new communication technology projects in communities represent types of working methods which can be used to enhance the participatory roles of residents and communities in the information society. Particularly in the cases of marginal communities, the projects for developing interaction and self-expression are building empowerment. However the focus of research and development work has been mainly on transferring technology and developing best practices, and hardly any attention has been paid to evaluating the outcomes of the projects. This study for its part aims to activate discussions about the impacts of the ICT projects, and to invest in monitoring and evaluating them.