Tukkiliikkeestä kommunismiin. Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918

Abstract

Väitöskirja käsittelee työväenliikkeen radikalisoitumista ennen vuotta 1918 ja sen jälkeen lappilaisen työväenliikkeen näkökulmasta. Työväenliike juurtui metsäteollisuuden myötä Lappiin 1800-1900 lukujen vaihteessa. Se oli alusta alkaen kiinteä osa Suomen työväenliikettä itse asiassa Kemin Työväenseura oli ensimmäisiä työväenyhdistyksiä Suomessa. Työväenliike laajeni yhtä aikaa metsäteollisuuden raaka-ainehankinnan myötä Kemistä Kuolajärvelle (Salla) ja Simosta Kittilään 1910-luvun loppuun mennessä. Liikkeen lappilainen jäsenistö koostui maattomista ja metsätyöntekijöistä perheineen, ja se osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen työhön nivoen yhteiskunnallisten murrosten tapahtumat, kuten suurlakon ja kansalaissodan, paikallistason toiminnaksi. Vaaleissa Suomen Sosialidemokraattiselle Puolueelle muodostui ydinkannatusalueita Lappiin jo autonomian ajalla. Vuosien 1917-1918 tapahtumien jälkeen Lapin työväenliike siirtyi miltei kokonaisuudessaan kommunistisen suuntauksen, Suomen Sosialistisen Työväenpuoleen ja sen seuraajien, kannattajaksi. Väitöskirjassa pohditaan, miten ja miksi Lapin työväenliikkeestä tuli kommunistinen.

Työväenliikkeen poliittisen historian ohella väitöskirjassa haetaan selitystä Lapin työväestön poliittiselle käyttäytymiselle ja poliittisille arvovalinnoille analysoimalla tutkimusalueen pitkän aikavälin taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia suhteita sekä niissä tapahtuneita muutoksia. Ihmisten arjen elinehtojen - miten ihmiset hankkivat elantonsa, millainen asema heillä oli paikallisessa yhteisössä ja millaiset kulttuuriset tekijät määrittelivät heidän käyttäytymistään vaikutus alueiden poliittiseen ilmastoon oli selkeä: taloudellinen epävarmuus ja sosiaalinen eriarvoisuus yhdistettynä syrjäytymiseen yhteiskunnallisesta, erityisesti paikallisesta, päätöksenteosta, radikalisoivat työväestöä jo ennen vuotta 1918, mutta erityisesti vuonna 1917 ja sen jälkeen. Lapin työväenliikkeen erikoisuus oli siinä, että sen toiminta, tavoitteet ja yleinen poliittinen linja kumpusivat selkeästi työelämään, ei maanomistukseen liittyvistä suhteista. Lapissa, ei ollut laajaa torppariliikettä eikä samankaltaisia tilallisten ja palkollisten välisiä ristiriitoja kuin oli eteläisessä Suomessa. Tällä oli myös vaikutuksensa liikkeen poliittiseen luonteeseen siinä ei ollut harmaan eri sävyjä.

Itä- ja Pohjois-Suomen työväenliikkeen radikalismia on luonnehdittu sosiologi Erik Allardtin solidaarisuusteorian mukaisesti korpikommunismiksi, jolla tarkoitetaan lyhyen aikavälin taloudellisia etuja tavoittelevaa työväenliikettä, jolla ei ole organisatorista historiaa eikä vahvaa poliittista perinnettä. Monipuoliseen ja laajaan empiiriseen aineistoon nojautuen väitöstutkimus osoittaa, että Lapin työväenliikkeen kuvaaminen korpikommunismina ei ole perusteltua, sillä työläisradikalismia esiintyi kaikkialla siellä, missä oli taloudellista epävarmuutta ja sosiaalista eriarvoisuutta, mutta myös työläisten aktiivista, omaehtoista toimintaa. Lapissa näitä laadullisia tekijöitä oli alueen periferisen sijainnin ja aseman vuoksi enemmän kuin eteläisessä Suomessa, mikä heijastui voimakkaana kommunismin kannatuksena alueella. Lapin työväenliikkeellä oli myös vahvat perinteet, ja ne säilyivät elinvoimaisina vuoden 1918 jälkeenkin, sillä huolimatta valkoisten langettamista teloitus- ja vankeusrangaistuksista, valtaosa Lapin työväenliikkeen aktiiveista onnistui pakenemaan naapurimaihin, erityisesti Neuvosto-Venäjälle, ja ylläpitämään sieltä käsin radikaalia toimintaa. Muuttumaton sosio-ekonominen elinympäristö puolsi työläisradikalismin jatkuvuutta, mutta sitä vahvistivat myös valkoisen Suomen työväestöön kohdistama poliittinen kontrolli, tunne keskenjääneestä vallankumouksesta sekä vahvat siteet rajan yli toimiviin punapakolaisiin.

From the Lumberjacks´ Movement to Communism.Radicalisation of the Labour Movement in Lapland before and after 1918

Political radicalism is a part of the political gamut. Radicalism is always pointed towards establishment, expressing dissatisfaction related to social, political and economic values and circumstances. Radicalism can show in many different ways: It can be a functional part of a democratic system such as public party activity, demonstrations or voting behaviour or a counterforce against legal autocracy then radicalism is illegal in character. In political radicalism the question is how to challenge the establishment and to bring out minority/ignored points into the public discussion. It should be kept in mind, however, that at the same time radicalism refl ects the current political system, reveals its functionality and vitality the character of the radicalism is actually defi ned by the ruling group. Radicalism always has roots, it is not born from scratch. Usually the process is slow and takes several years, even decades before it arises. However current radicalism often seems to be a surprise for politicians.

This study focuses on political radicalism in the Northern Finland, in Lapland, before and after 1918. Political radicalism was manifested there through the labour movement (The Social Democratic Party, unions) and it was a similar part of the modernization and democratization process industrialization, immigration and civic activity - which was going on in Finland at that time. But in contrast to Southern Finland, the labour movement of Lapland turned almost completely into more radical policy, communism, instead of social democracy after the Civil War (1918). There were several municipalities in Lapland where workers voted only for the communist option, and it gathered 25-50 % of the given votes.

The main issue of this dissertation thesis is why this happened; why the labour movement turned into communism in Lapland. This study also analyzes the development and the origins of radicalism, such as the establishment of socialist organisations in Lapland. This research examines the factors that had an infl uence on the support of the socialist movement in the area and describes the building of a labour society and the change of political atmosphere in the periphery. A politically radical climate began to increase in Finland in 1917 after the Russian February Revolution. Political confl icts due to lack of offi cial power structure culminated in the Civil War in January in 1918. The Civil War, and especially its consequences, had a radicalising effect on the labour movement. There were many radical phenomena like local political activity, strikes, organisation of the Red Guardians and fi ghts in 1917-1918 that were implemented in Lapland, and they had a similar effect on the labour movement there as they had in the South. Also consequences of the war were similar: politically active workers were punished by Whites and Civil Guards. Hundreds of Reds managed to avoid executions and prisons by escaping abroad, mostly to the Soviet States but also to Sweden and Norway. They continued their revolutionary activity, and partly due to this the communist underground movement became popular in Lapland in 1918-1922. Red emigrants´ families, relatives and friends in Finland offered facilities to create a secret, illegal network.

The radicalisation of this political tendency and its basis are explained by social, economic and cultural factors. This study contemplates this tendency in the context of the industrialization and modernization process in the northern society, and verifi es that Lapland was tied to the modernisation process as early as at the turn of the 20th century, and that the social and political consequences of this process were quite similar to that found in Southern Finland. Especially, the forest industry that expanded rapidly changed local economical and social relations and patterns. It created paid employment, immigration and new working class societies in the traditional agrarian municipalities. Changes were also effected on the habitants social and political behaviour in Lapland.

Furthermore this work examines the general mechanism of political infl uence from the regional viewpoint: one of the hypotheses is that the core-periphery -confi guration had an effect on peoples´ political behaviour in marginal areas. Finnish sociologist Erik Allardt has an interpretation relating to the above mentioned hypothesis. He has developed the theory of solidarity, in which he divides communism as a political phenomenon into two parts: industrial (traditional) communism and backwood (emerging) communism. These concepts are still largely used in the Finnish academic and public debates. In the earlier historical and sociological studies, Lapland has been viewed as a stable area, both economically and politically, until the end of the 50 s, when large projects, such as power stations, infrastructure and rebuilding projects, were started in Lapland. These projects brought along economic, social and political changes (e.g. they increased migration and mobility). Political radicalism (communism) has been seen as a result of this process. The emergence of communism in Lapland has been integrated closely to the post-war period and it has been explained, according to Allardt s theory, by rapid social changes, rootlessness and alienation. This dissertation proves that the factors of communism were similar every where in Finland. That communism was more popular in Lapland than in the Southern Finland was based on other reasons, mostly on economic, political and social marginalisation of Lapland or from the other perspective; communism was a policy of marginalized people in Finland.

During the second World War, archives of Lappish municipalities, organisations and private people were destroyed, so tracing the factors of communism and their effects has been a quite industrious task. This study is based on large empirical data of the newspapers and documents of main archives in Finland, but also in Russian. Given the perspective of the study workers in Lapland the most important sources have been the documents of the labour movement s grassroots level, such as information of local organisations activity in newspapers, autobiographies of Red emigrants in the Soviet Union and documents of the Northernmost Red Guardian. Some important sources have been produced by authorities like the foodstuff administration, the Detective Central Police, rural police chief, local vicars and Civil Guards.