Prevention of Excessive Pregnancy-Related Weight Gain

Abstract

Suomalaisten odottavien äitien paino nousi raskauden aikana 1980-luvun puolivälissä keskimäärin kilon enemmän kuin 60-luvulla. Liiallinen raskauden aikainen painonnousu voi hankaloittaa äidin palautumista entiseen painoonsa synnytyksen jälkeen ja lisätä myöhemmän ylipainon riskiä sekä äidillä että lapsella. Tarja Kinnusen UKK-instituutissa tekemästä tutkimuksesta Raskauteen liittyvän liiallisen painonnousun ehkäisy ilmenee, että keskimääräinen raskauden aikainen painonnousu suurentui 60-luvulta 80-luvun puoliväliin mennessä 13,2 kilosta 14,3 kiloon. 80-luvun puolivälin jälkeen keskimääräinen raskauden aikainen painonnousu on pysynyt samalla tasolla.

UKK-instituutissa tutkittiin, voidaanko äitiys- ja lastenneuvoloissa toteutettavalla tehostetulla elintapaneuvonnalla ehkäistä liiallista painonnousua raskauden aikana ja heti sen jälkeen. Interventiotutkimus toteutettiin vuosina 2004 05 Tampereella ja Hämeenlinnassa kuudessa äitiys- ja lastenneuvolassa, joista kolme toimi koeneuvolana ja kolme vertailuneuvolana. Mukana oli 132 raskaana olevaa ja 92 synnyttänyttä ensisynnyttäjää.

Tutkimuksen koeneuvoloissa äidit osallistuivat tehostettuun ravitsemus- ja liikuntaneuvontaan viidellä tavanomaisella käynnillä terveydenhoitajan vastaanotolla. Heillä oli myös mahdollisuus osallistua ohjattuun ryhmäliikuntaan kerran viikossa. Vertailuneuvoloissa neuvolakäynnit toteutuivat entiseen tapaan.

Raskausaikana tehostettuun elintapaneuvontaan osallistuneet äidit lisäsivät kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiä sekä söivät runsaskuituisempaa leipää kuin vertailuryhmään kuuluvat. Neuvontaan osallistuneille ei syntynyt yhtään suuripainoista (?4000 g) lasta, vaikka vertailuneuvoloissa heitä syntyi 8 (15 %). Raskauden aikaiseen painonnousuun tai vapaa-ajan liikunnan kokonaismäärään neuvonnalla ei ollut vaikutusta. Kuitenkin neuvonta auttoi jatkamaan vähintään kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa raskauden loppuun, kun taas vertailuryhmä siirtyi kevyempään liikuntaan.

Synnyttäneistä neuvontaan osallistuneista äideistä puolet palautui raskautta edeltävään painoonsa 10 kuukautta synnytyksen jälkeen, mutta vertailuryhmästä vain 30 %. Lisäksi he siirtyivät käyttämään runsaskuituisempaa leipää kuin vertailuneuvoloiden äidit.

Tämän tutkimuksen perusteella elintapaneuvontaa on aiheellista tehostaa, jotta voidaan ehkäistä liiallista painonnousua raskauden aikana ja heti sen jälkeen. Tähän pyrkivä tutkimus oli enimmäkseen hyvin toteuttavissa perusterveydenhuollossa. Neuvonnan hyödylliset vaikutukset kannustavat jatkamaan käynnissä olevaa laajempaa raskausdiabeteksen ehkäisyyn tähtäävää tutkimusta.

Excessive weight gain during pregnancy predisposes women to higher postpartum weight retention and possibly to long-term overweight and associated health problems. Little has been published on gestational weight gain among Finnish women. Studies from other countries have reported that some of the women gain weight excessively during pregnancy and retain substantial amounts of weight after pregnancy, which may partly be due to unhealthy diet and low level of physical activity. Few studies have aimed at preventing excessive pregnancy-related weight gain by counselling women on diet and physical activity during or after pregnancy. The aim of this dissertation was to study trends in mean gestational weight gain in Finland since the 1960s and to evaluate the feasibility and the effects of implementing a lifestyle intervention designed to prevent excessive pregnancy-related weight gain in a primary health care setting.

Data on three population based samples of pregnant women were used to study trends in gestational weight gain. The women were pregnant in Helsinki 1954-1963 (n=2,262) or in the city of Tampere 1985-1986 (n=1,771) or 2000-2001 (n=371). The intervention study was a controlled trial conducted in three intervention and three control maternity and child health clinics in Tampere and in the town of Hämeenlinna. The participants were pregnant women with no earlier deliveries (n=132) and postpartum primiparas (n=92). The intervention consisted of individual counselling on diet and physical activity at five routine visits to a public health nurse (PHN) and an option for supervised group exercise once a week until 37 weeks gestation or 10 months postpartum. In the control clinics, the PHNs continued their usual dietary and physical activity counselling practices.

Pregnancy data were obtained from maternity cards. Pre-pregnancy weight was self-reported, but the other weight data were based on measurements. In the intervention study, information on diet and physical activity was collected by questionnaire and the pregnant participants also kept food records. The components of the feasibility evaluation of the study protocol of the intervention study were 1) recruitment and participation, 2) completion of data collection, 3) realization of the intervention and 4) PHNs experiences.

The comparison of the three samples of pregnant women showed that the mean gestational weight gain, adjusted for age, prepregnancy body mass index (BMI) and parity, increased from 13.2 (95% confidence interval (CI) 13.0-13.4) kg in the 1960s to 14.3 (95% CI 14.1-14.5) kg in the mid-1980s (p Among the pregnant participants, the intervention group increased the intake of vegetables, fruit and berries by 0.8 (95% CI 0.3-1.4) portions/d (p=0.004) on average and maintained the proportion of high-fibre bread of the total amount of bread (a difference of 11.8 (95% CI 0.6-23.1) %-units between the groups, p=0.04) compared to the control group when adjusted for confounders. No significant effects were observed regarding the intake of high-sugar snacks, total LTPA or proportion of participants exceeding the recommendations for gestational weight gain. However, there were no high birth weight (≥4000 g) infants in the intervention group, but eight (15%) of them in the control group (p=0.006). Among the postpartum participants, the intervention group increased the proportion of high-fibre bread of the total amount of bread (a difference of 16.1 (95% CI 4.3-27.9) %-units between the groups, p=0.008) and returned to their pre-pregnancy weight by 10 months postpartum mor! e often than the control group (odds ratio 3.89 (95% CI 1.16-13.04, p=0.028)), when adjusted for confounders. On the other hand, the intervention had no effect on the intake of vegetables, fruit and berries or high-sugar snacks or on the total LTPA.

In conclusion, the mean gestational weight gain has increased after the 1960s, which may increase the risk of pregnant women for postpartum weight retention and subsequent overweight. These data warrant intensified health promotion actions to prevent excessive weight gain during and immediately after pregnancy. The study protocol designed to prevent excessive pregnancy-related weight gain was mostly feasible to implement in a primary health care setting. As some beneficial effects of the intervention were also observed, the results of this study encourage conducting larger trials in comparable settings.