The development, implementation and use of e-learning: critical realism and design science perspectives
Koponen, Erkki (2009)
Koponen, Erkki
Tampere University Press Tampereen yliopisto
2009
Tietojenkäsittelyoppi - Computer Science
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2009-01-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7590-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7590-0
Tiivistelmä
Tietoyhteiskunnassa tietointensiivisyys ja koulutus korostuvat. Informaatio- ja kommunikaatioteknologia (ICT) ja internet tarjoavat uusia mahdollisuuksia oppimiselle. Käsite e-oppiminen on yleistynyt käyttöön eri koulutuksen aloilla.
Käsillä olevassa tutkimuksessa e-oppimisella tarkoitetaan ICT:n hyödyntämistä oppimisessa. Yksilön oppiminen, mikäli sitä tapahtuu, nähdään oppijan tietojen, taitojen ja asenteiden muutoksena. E-oppimisjärjestelmän kehittäminen, toteuttaminen ja käyttö vaativat yksilön, organisaation ja yhteiskunnan toimia. Tietojärjestelmätieteen näkökulmasta tutkimuksen tulokset osoittavat, että e-oppimisjärjestelmän kehittäminen, toteuttaminen ja käyttö ovat kokonaisvaltaisia prosesseja, joihin liittyy mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Tutkimuksessa luodun e-oppimisen kokonaisvaltaisen viitekehyksen mukaan e-oppimisjärjestelmän kehittäminen, toteuttaminen ja käyttö käsittävät pedagogisen, yhteisöllisen, organisaation ja järjestelmän hallinnoinnin sekä ICT näkökulmat yksilön, ryhmän, organisaation ja yhteiskunnan tasoilla. Nämä näkökulmat ja tasot eivät ole erillisiä, vaan muodostavat toisiinsa kietoutuneen monimutkaisen teknis-sosiaalisen kokonaisuuden.
E-oppimisessa ICT ja internet voivat tukea koulutusohjelmiin perustuvan tavoitteellisen oppimisen lisäksi koulutusohjelmien ulkopuolista ja tahatontakin oppimista. Tavoitteellisen oppimisen lisäksi ICT ja internet mahdollistavat oppimisympäristön, jossa tavoitteisiin sitoutumaton niin eettinen kuin epäeettinenkin oppiminen on mahdollista. Voidaan puhua joustavasta oppimisympäristöstä, jossa yksilöllinen kokemuksellinen oppiminen ja yhteisöllinen oppiminen voivat laajentua niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Käytännössä joustava e-oppimisympäristö tarkoittaa tavoitteellisessakin oppimisessa sitä, että erilaisia oppimistyylejä omaavat opiskelijat voivat opiskella eri tavalla. Oppijoilla on mahdollisuus hyödyntää erilaisia oppimateriaaleja ja erilaista asiantuntemusta globaalistikin ja heillä on myös itsellä mahdollisuus muokata omaa oppimisympäristöään esimerkiksi luomalla oman kiinnostuksensa mukaisia verkkoyhteisöjä tai liittymällä olemassa oleviin verkkoyhteisöihin.
Tutkimuksessa luodun e-oppimisen kokonaisvaltaisen viitekehyksen mukaan ihmis-, tieto- ja ICT resurssien koordinoiminen voi olla haaste muodostaen työnsuunnitteluongelman, koska oppijoiden, opettajien, ICT- ja hallintohenkilöiden ammatillinen kulttuuri, työn luonne ja työtavat eroavat merkittävästi toisistaan. Työnsuunnitteluongelman ratkaisemiseksi tarvitaan eri ammattiryhmien välistä käytännön yhteistyötä. Yhteistyö taas vaatii, että eri ammattiryhmät oppivat ymmärtämään toistensa työn tavoitteita ja luonnetta sekä oppivat käyttämään yhteistä kieltä. Tarvitaan sellaisia e-oppimiseen ja sen kehittämiseen liittyviä osaamisen yhteisöjä, joissa yhdistyvät pedagoginen, yhteisöllinen, organisatorinen, hallinnollinen ja ICT osaaminen yhteiseksi ymmärrykseksi e-oppimisen kehittämisestä, toteuttamisesta ja käytöstä. Tällaisiin käytännön yhteisöihin voidaan päästä vähitellen, kun eri ammattiryhmät työskentelevät yhdessä e-oppimisen kansallisissa ja kansainvälisissä kehittämisprojekteissa oppien käyttämään samaa kieltä ja oppivat ymmärtämään e-oppimisen tavoitteet ja luonteen samalla tavalla.
Käsillä olevassa tutkimuksessa e-oppimisella tarkoitetaan ICT:n hyödyntämistä oppimisessa. Yksilön oppiminen, mikäli sitä tapahtuu, nähdään oppijan tietojen, taitojen ja asenteiden muutoksena. E-oppimisjärjestelmän kehittäminen, toteuttaminen ja käyttö vaativat yksilön, organisaation ja yhteiskunnan toimia. Tietojärjestelmätieteen näkökulmasta tutkimuksen tulokset osoittavat, että e-oppimisjärjestelmän kehittäminen, toteuttaminen ja käyttö ovat kokonaisvaltaisia prosesseja, joihin liittyy mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Tutkimuksessa luodun e-oppimisen kokonaisvaltaisen viitekehyksen mukaan e-oppimisjärjestelmän kehittäminen, toteuttaminen ja käyttö käsittävät pedagogisen, yhteisöllisen, organisaation ja järjestelmän hallinnoinnin sekä ICT näkökulmat yksilön, ryhmän, organisaation ja yhteiskunnan tasoilla. Nämä näkökulmat ja tasot eivät ole erillisiä, vaan muodostavat toisiinsa kietoutuneen monimutkaisen teknis-sosiaalisen kokonaisuuden.
E-oppimisessa ICT ja internet voivat tukea koulutusohjelmiin perustuvan tavoitteellisen oppimisen lisäksi koulutusohjelmien ulkopuolista ja tahatontakin oppimista. Tavoitteellisen oppimisen lisäksi ICT ja internet mahdollistavat oppimisympäristön, jossa tavoitteisiin sitoutumaton niin eettinen kuin epäeettinenkin oppiminen on mahdollista. Voidaan puhua joustavasta oppimisympäristöstä, jossa yksilöllinen kokemuksellinen oppiminen ja yhteisöllinen oppiminen voivat laajentua niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Käytännössä joustava e-oppimisympäristö tarkoittaa tavoitteellisessakin oppimisessa sitä, että erilaisia oppimistyylejä omaavat opiskelijat voivat opiskella eri tavalla. Oppijoilla on mahdollisuus hyödyntää erilaisia oppimateriaaleja ja erilaista asiantuntemusta globaalistikin ja heillä on myös itsellä mahdollisuus muokata omaa oppimisympäristöään esimerkiksi luomalla oman kiinnostuksensa mukaisia verkkoyhteisöjä tai liittymällä olemassa oleviin verkkoyhteisöihin.
Tutkimuksessa luodun e-oppimisen kokonaisvaltaisen viitekehyksen mukaan ihmis-, tieto- ja ICT resurssien koordinoiminen voi olla haaste muodostaen työnsuunnitteluongelman, koska oppijoiden, opettajien, ICT- ja hallintohenkilöiden ammatillinen kulttuuri, työn luonne ja työtavat eroavat merkittävästi toisistaan. Työnsuunnitteluongelman ratkaisemiseksi tarvitaan eri ammattiryhmien välistä käytännön yhteistyötä. Yhteistyö taas vaatii, että eri ammattiryhmät oppivat ymmärtämään toistensa työn tavoitteita ja luonnetta sekä oppivat käyttämään yhteistä kieltä. Tarvitaan sellaisia e-oppimiseen ja sen kehittämiseen liittyviä osaamisen yhteisöjä, joissa yhdistyvät pedagoginen, yhteisöllinen, organisatorinen, hallinnollinen ja ICT osaaminen yhteiseksi ymmärrykseksi e-oppimisen kehittämisestä, toteuttamisesta ja käytöstä. Tällaisiin käytännön yhteisöihin voidaan päästä vähitellen, kun eri ammattiryhmät työskentelevät yhdessä e-oppimisen kansallisissa ja kansainvälisissä kehittämisprojekteissa oppien käyttämään samaa kieltä ja oppivat ymmärtämään e-oppimisen tavoitteet ja luonteen samalla tavalla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]