Palvelujen yhteensovittaminen kotihoidossa ja kotiutumisessa - Kotihoidon asiakkaiden avun tarve ja palvelujen käyttö sekä PALKO-mallin vaikuttavuus ja kustannus-vaikuttavuus
Hammar, Teija (2008)
Hammar, Teija
Tampere University Press Stakes
2008
Terveystaloustiede - Health economics
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7522-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7522-1
Tiivistelmä
Palveluja yhteen sovittamalla etuja asiakkaille ja kunnille
Usein kukaan ei vastaa asiakkaan kotihoidon ja kotiutumisen palvelukokonaisuudesta. Epäselvistä yhteistyökäytännöistä ja puutteellisesta tai viivästyneestä tiedosta syntyy hoitokatkoksia, päällekkäisyyttä ja tehottomuutta sekä huonoa hoitoa ja palveluita. Kun asiakkaat ja läheiset kokevat saavansa tietoa liian vähän, he tuntevat jäävänsä palvelujen suunnittelun ulkopuolelle ja pitävät järjestelmää monimutkaisena. Toimintaprosesseja tehostamalla palveluihin saadaan laatua ja kustannussäästöjä, toteaa Stakesin tutkija Teija Hammar terveydenhuoltotutkimuksen, terveystaloustieteen ja hoitotieteen alaan kuuluvan väitöstutkimuksensa tuloksista.
Toimintaprosesseja tehostamalla voidaan vähentää iäkkäiden kotihoitoasiakkaiden palveluiden käyttöä ja saada aikaan kustannussäästöjä. Tämä käy ilmi väitöstutkimuksesta, jossa tutkittiin kotihoidon asiakkaiden avun tarvetta ja palveluiden käyttöä sekä palveluja yhteen sovittavan kotihoidon ja kotiutumiskäytännön (PALKO-malli) vaikuttavuutta ja kustannus-vaikuttavuutta 22 kunnassa. Kotisairaanhoito-, lääkäri-, laboratorio-, ateria-, siivous-, kylvetys- ja sauna- sekä turvapuhelinpalveluiden käynnit ja käynneistä aiheutuvat kustannukset vähenivät koekunnissa kuuden kuukauden kuluttua kotiutumisesta. Eroja koe- ja kontrollikuntien välillä ei havaittu asiakkaiden fyysisessä toimintakyvyssä tai terveydentilassa. Eroja ei myöskään ollut sairaala- ja laitospäivien määrässä tai kuolleisuudessa. Sen sijaan saatiin aikaan kustannussäästöjä, kun samankuntoisia asiakkaita voitiin hoitaa käyttämällä vähemmän avohoidon palveluita kuin vertailukunnissa.
Väitöskirja toi esille myös asiakkaiden avun tarpeen arvioinnin haasteellisuuden. Asiakkaat ja työntekijät arvioivat asiakkaan suoriutumisen päivittäisissä toiminnoissa samansuuntaisesti, mutta työntekijät arvioivat asiakkailla olevan enemmän avun tarvetta kaikilla fyysisen toimintakyvyn osa-alueilla.
Asiakkaan näkökulmasta onnistunut kotiutuminen ja kotihoito edellyttävät riittävää apua ja oikea-aikaisia palveluja, jotka tukevat asiakkaan arkea. Erilaiset näkemykset hoidon ja palveluiden tarpeesta niin työntekijöiden ja asiakkaiden välillä tai työntekijöiden kesken vaikeuttavat sopivien palvelukokonaisuuksien löytämistä ja heikentävät palvelujen laatua. Tulevaisuudessa myös ikääntyneiden uskotaan olevan entistä aktiivisempia omaa hoitoaan koskevassa päätöksenteossa. Tämä vaati työntekijöiden asenteiden muutosta ja asiakkaan mukaan ottamista aidosti häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Dementiaa ja muita kognitiivisia sairauksia sairastavien asiakkaiden avun tarpeen arviointi on vieläkin haastavampaa.
Vaikka intervention vaikutukset jäivät heikoksi, niin työntekijät pitivät uutta käytäntöä toimivana: tiedonkulku parantui, vastuut eri tahojen kesken selkeytyivät, käytännöt yhtenäistyivät ja palvelujen yhteensovittaminen helpottui. Uusien toimintakäytäntöjen juurruttamiseksi tarvitaan aikaa, jotta todellisia vaikutuksia pystytään arvioimaan. Myös yhteisen kielen ja kulttuurin löytäminen ei tapahdu hetkessä. Tutkimuksessa oli mukana 22 erilaista kuntaa ympäri Suomea. Tutkimuskuntien kotihoidon asiakkaat edustivat 14 prosenttia kaikista kotihoidon iäkkäistä asiakkaista. Tutkimuksessa ei ollut mukana asiakkaita, joiden päädiagnoosi oli syöpä, psykiatrinen tai dementia diagnoosi.
Usein kukaan ei vastaa asiakkaan kotihoidon ja kotiutumisen palvelukokonaisuudesta. Epäselvistä yhteistyökäytännöistä ja puutteellisesta tai viivästyneestä tiedosta syntyy hoitokatkoksia, päällekkäisyyttä ja tehottomuutta sekä huonoa hoitoa ja palveluita. Kun asiakkaat ja läheiset kokevat saavansa tietoa liian vähän, he tuntevat jäävänsä palvelujen suunnittelun ulkopuolelle ja pitävät järjestelmää monimutkaisena. Toimintaprosesseja tehostamalla palveluihin saadaan laatua ja kustannussäästöjä, toteaa Stakesin tutkija Teija Hammar terveydenhuoltotutkimuksen, terveystaloustieteen ja hoitotieteen alaan kuuluvan väitöstutkimuksensa tuloksista.
Toimintaprosesseja tehostamalla voidaan vähentää iäkkäiden kotihoitoasiakkaiden palveluiden käyttöä ja saada aikaan kustannussäästöjä. Tämä käy ilmi väitöstutkimuksesta, jossa tutkittiin kotihoidon asiakkaiden avun tarvetta ja palveluiden käyttöä sekä palveluja yhteen sovittavan kotihoidon ja kotiutumiskäytännön (PALKO-malli) vaikuttavuutta ja kustannus-vaikuttavuutta 22 kunnassa. Kotisairaanhoito-, lääkäri-, laboratorio-, ateria-, siivous-, kylvetys- ja sauna- sekä turvapuhelinpalveluiden käynnit ja käynneistä aiheutuvat kustannukset vähenivät koekunnissa kuuden kuukauden kuluttua kotiutumisesta. Eroja koe- ja kontrollikuntien välillä ei havaittu asiakkaiden fyysisessä toimintakyvyssä tai terveydentilassa. Eroja ei myöskään ollut sairaala- ja laitospäivien määrässä tai kuolleisuudessa. Sen sijaan saatiin aikaan kustannussäästöjä, kun samankuntoisia asiakkaita voitiin hoitaa käyttämällä vähemmän avohoidon palveluita kuin vertailukunnissa.
Väitöskirja toi esille myös asiakkaiden avun tarpeen arvioinnin haasteellisuuden. Asiakkaat ja työntekijät arvioivat asiakkaan suoriutumisen päivittäisissä toiminnoissa samansuuntaisesti, mutta työntekijät arvioivat asiakkailla olevan enemmän avun tarvetta kaikilla fyysisen toimintakyvyn osa-alueilla.
Asiakkaan näkökulmasta onnistunut kotiutuminen ja kotihoito edellyttävät riittävää apua ja oikea-aikaisia palveluja, jotka tukevat asiakkaan arkea. Erilaiset näkemykset hoidon ja palveluiden tarpeesta niin työntekijöiden ja asiakkaiden välillä tai työntekijöiden kesken vaikeuttavat sopivien palvelukokonaisuuksien löytämistä ja heikentävät palvelujen laatua. Tulevaisuudessa myös ikääntyneiden uskotaan olevan entistä aktiivisempia omaa hoitoaan koskevassa päätöksenteossa. Tämä vaati työntekijöiden asenteiden muutosta ja asiakkaan mukaan ottamista aidosti häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Dementiaa ja muita kognitiivisia sairauksia sairastavien asiakkaiden avun tarpeen arviointi on vieläkin haastavampaa.
Vaikka intervention vaikutukset jäivät heikoksi, niin työntekijät pitivät uutta käytäntöä toimivana: tiedonkulku parantui, vastuut eri tahojen kesken selkeytyivät, käytännöt yhtenäistyivät ja palvelujen yhteensovittaminen helpottui. Uusien toimintakäytäntöjen juurruttamiseksi tarvitaan aikaa, jotta todellisia vaikutuksia pystytään arvioimaan. Myös yhteisen kielen ja kulttuurin löytäminen ei tapahdu hetkessä. Tutkimuksessa oli mukana 22 erilaista kuntaa ympäri Suomea. Tutkimuskuntien kotihoidon asiakkaat edustivat 14 prosenttia kaikista kotihoidon iäkkäistä asiakkaista. Tutkimuksessa ei ollut mukana asiakkaita, joiden päädiagnoosi oli syöpä, psykiatrinen tai dementia diagnoosi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]