Yhteinen ja erillinen lapsuus. Sisarusten sosiaalistava merkitys
Rannikko, Ulla (2008)
Rannikko, Ulla
Tampere University Press
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2008-11-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7510-8
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7510-8
Tiivistelmä
Suurimmalla osalla ihmisistä on ainakin yksi sisarus. Harvoin kuitenkin tulemme ajatelleeksi, että sisarussuhde on usein myös elämän pisin ihmissuhde. Sisarusten merkitystä ei siis voi väheksyä. Sisarussuhde on aina erityislaatuinen eivätkä vanhemmat voi koskaan täysin korvata sisarusta.
Yhteinen ja erillinen lapsuus -väitöstutkimus kartoittaa vanhemman sisaruksen merkitystä pienen lapsen sosiaalisessa kehityksessä. Tutkimus antaa merkittävää lisäarvoa suomalaiselle lapsitutkimukselle, koska tämänkaltaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty Suomessa. Tutkimuskysymyksistä keskeisimpiä olivat, miten sosiaalistuminen tapahtuu sisarusten välillä ja millainen sosiaalistaja on vanhempi sisarus. Tutkimus koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen aineisto rakentaa kuvaa siitä, millaista prososiaalista toimintaa (sääntöjen oppimista, auttamista ja empatiaa) ja jäljittelyä esiintyy sisarusten välillä. Toisen ja kolmannen osatutkimuksen avulla kartoitetaan sisarussuhdetta, jossa ikäero on suuri (vähintään 14 vuotta). Näissä kahdessa osatutkimuksissa näkökulmana on paitsi sosialisaatio myös kiintymyksen kehittyminen.
Tutkimustulosten mukaan jo 1,5-vuotias lapsi, joka ei osaa vielä puhua, pystyy rakentamaan elekieleen perustuvan kommunikointijärjestelmän yhdessä vanhemman sisaruksensa kanssa. Näin sisarukset rakentavat oman pienoiskulttuurinsa, jossa on tarkat säännöt ja rutiinit. Toinen mielenkiintoinen tulos on kiintymyssuhteen syntyminen ja siihen vaikuttavat tekijät. Kun sisarusten ikäero on suuri, kiintymystä ei synny automaattisesti vaan se on rakennettava molempien osapuolten halukkuudesta. Kun kiintymys on syntynyt, se kestää aikuisuuteen saakka, mikäli suhdetta vaalitaan. Yhteisen arkielämän jakaminen ja päivittäinen yhdessäolo eivät siis takaa sitä, että sisarussuhteesta muotoutuu läheinen ja lämmin. Vanhemman sisaruksen halukkuus pienen sisaruksen hoivaamiseen on ratkaisevaa sisarussuhteen syvyyden kannalta ja vastaavasti torjuva suhtautuminen saattaa lamaannuttaa sisarussuhteen vuosikausiksi. Läheinen sisarussuhde ei myöskään ole riippuvainen ikäerosta. Oleellista on se, mitä sisarusten välillä tapahtuu silloin kun nuorempi on vielä pieni lapsi.
Tulokset kumoavat aiemmat tutkimustulokset, joiden mukaan veljesten välit ovat sitä lämpimämmät, mitä pienempi on heidän ikäeronsa. Samoin tutkimukseni osoitti, että biologisuus ei vaikuta sisarussuhteen laatuun. Ikäeroltaan lähes eri sukupolvea oleva velipuoli voi olla pienelle pojalle elämän kantava voima ja paljon tärkeämpi henkilö kuin biologinen täysveli, johon ikäero on pieni.
Kauhajoen tragedian yhteydessä on myös puhuttu sisaruuden merkityksestä. Läheisten mukaan Matti Saaren elämässä tapahtui suuri murros ja menetys kesällä 2003, kun hänen vanhempi veljensä kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. Saari oli saanut veljeltään suojelua ja hoivaa. Olisiko ampumatragedia vältetty, jos veli olisi saanut elää? Sitä emme koskaan saa tietää. Voimme kuitenkin tukea ja vahvistaa omien lastemme sisarussuhdetta. Suomessa on turvattu poikkeuksellisen hyvin lapsen oikeus kotihoitoon aina 3-vuotiaaksi saakka. Silti esim. pääkaupunkiseudulla hoitopaikkoja kysellään jopa 6 kuukauden ikäisille lapsille. Mikäli lapsella on sisaruksia, joutuu suhteen kehittyminen kovalle koetukselle, jos suurin osa valveillaoloajasta vietetään kodin ulkopuolisessa hoidossa.
Yhteinen ja erillinen lapsuus -väitöstutkimus kartoittaa vanhemman sisaruksen merkitystä pienen lapsen sosiaalisessa kehityksessä. Tutkimus antaa merkittävää lisäarvoa suomalaiselle lapsitutkimukselle, koska tämänkaltaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty Suomessa. Tutkimuskysymyksistä keskeisimpiä olivat, miten sosiaalistuminen tapahtuu sisarusten välillä ja millainen sosiaalistaja on vanhempi sisarus. Tutkimus koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen aineisto rakentaa kuvaa siitä, millaista prososiaalista toimintaa (sääntöjen oppimista, auttamista ja empatiaa) ja jäljittelyä esiintyy sisarusten välillä. Toisen ja kolmannen osatutkimuksen avulla kartoitetaan sisarussuhdetta, jossa ikäero on suuri (vähintään 14 vuotta). Näissä kahdessa osatutkimuksissa näkökulmana on paitsi sosialisaatio myös kiintymyksen kehittyminen.
Tutkimustulosten mukaan jo 1,5-vuotias lapsi, joka ei osaa vielä puhua, pystyy rakentamaan elekieleen perustuvan kommunikointijärjestelmän yhdessä vanhemman sisaruksensa kanssa. Näin sisarukset rakentavat oman pienoiskulttuurinsa, jossa on tarkat säännöt ja rutiinit. Toinen mielenkiintoinen tulos on kiintymyssuhteen syntyminen ja siihen vaikuttavat tekijät. Kun sisarusten ikäero on suuri, kiintymystä ei synny automaattisesti vaan se on rakennettava molempien osapuolten halukkuudesta. Kun kiintymys on syntynyt, se kestää aikuisuuteen saakka, mikäli suhdetta vaalitaan. Yhteisen arkielämän jakaminen ja päivittäinen yhdessäolo eivät siis takaa sitä, että sisarussuhteesta muotoutuu läheinen ja lämmin. Vanhemman sisaruksen halukkuus pienen sisaruksen hoivaamiseen on ratkaisevaa sisarussuhteen syvyyden kannalta ja vastaavasti torjuva suhtautuminen saattaa lamaannuttaa sisarussuhteen vuosikausiksi. Läheinen sisarussuhde ei myöskään ole riippuvainen ikäerosta. Oleellista on se, mitä sisarusten välillä tapahtuu silloin kun nuorempi on vielä pieni lapsi.
Tulokset kumoavat aiemmat tutkimustulokset, joiden mukaan veljesten välit ovat sitä lämpimämmät, mitä pienempi on heidän ikäeronsa. Samoin tutkimukseni osoitti, että biologisuus ei vaikuta sisarussuhteen laatuun. Ikäeroltaan lähes eri sukupolvea oleva velipuoli voi olla pienelle pojalle elämän kantava voima ja paljon tärkeämpi henkilö kuin biologinen täysveli, johon ikäero on pieni.
Kauhajoen tragedian yhteydessä on myös puhuttu sisaruuden merkityksestä. Läheisten mukaan Matti Saaren elämässä tapahtui suuri murros ja menetys kesällä 2003, kun hänen vanhempi veljensä kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. Saari oli saanut veljeltään suojelua ja hoivaa. Olisiko ampumatragedia vältetty, jos veli olisi saanut elää? Sitä emme koskaan saa tietää. Voimme kuitenkin tukea ja vahvistaa omien lastemme sisarussuhdetta. Suomessa on turvattu poikkeuksellisen hyvin lapsen oikeus kotihoitoon aina 3-vuotiaaksi saakka. Silti esim. pääkaupunkiseudulla hoitopaikkoja kysellään jopa 6 kuukauden ikäisille lapsille. Mikäli lapsella on sisaruksia, joutuu suhteen kehittyminen kovalle koetukselle, jos suurin osa valveillaoloajasta vietetään kodin ulkopuolisessa hoidossa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]