Ongelmaperustainen pedagogiikka ja tutorin osaaminen

Abstract

Ongelmaperustainen oppiminen, problem-based learning (PBL), on maailmanlaajuisesti, erityisesti ammatillisessa korkeakoulutuksessa sovellettu opetussuunnitelmallinen lähestymistapa, jonka suomalaiset sovellukset käynnistyivät ensimmäisenä Tampereella lääkärien ja fysioterapeuttien koulutuksessa 1990-luvun puolivälissä. Tutkimus on ensimmäinen suomalainen aihetta käsittelevä kasvatusalan väitöskirja. Se on etnografinen tapaustutkimus, joka tarkastelee opettajan työn, opetussuunnitelman ja organisaation oppimiskulttuurin muutosta lääkärien ja fysioterapeuttien opettajien kokemusten kautta.

Tutkimusraportin alku jäsentää ongelmaperustaisen oppimisen teoreettista taustaa. Empiirinen aineisto on kerätty kahdessa vaiheessa vuosina 1996-1997 ja 2001. Ongelmaperustaisen oppimisen perusidea on oppimisen käynnistyminen autenttisten, ammatillisesta käytännöstä nousevien ongelmien kautta ja sen myötä työn ja koulutuksen maailmojen lähentäminen. Ongelmaperustaista oppimista on tutkittu useimmin opiskelijan näkökulmasta. Opettajuuden muutosta on tutkittu kansainvälisestikin huomattavasti vähemmän. Opettajan työn näkökulmasta on osuvaa käyttää termiä ongelmaperustainen pedagogiikka. Hyvän oppimisen tae on juuri opettajan, eli tässä yhteydessä tutorin henkilökohtainen ja yhteisöllinen, jaettu ammatillinen osaaminen. Tutorin osaamiseen liittyy vuorottelu erilaisissa tehtävissä oppimisen ohjaajana, asiantuntijana ja suunnittelijana. Tutor-opettaja on myös itse oppija, joka joutuu tarkistamaan omia arvojaan ja pedagogisia käsityksiään sekä suuntaamaan niitä uudelleen. Tutor ohjaa sekä ryhmän että sen jäsenten oppimista.

Tutkimus erittelee ongelmaperustaisen oppimisen soveltamisen käynnistymistä kohdeorganisaatioissa sekä tutorien osaamisen kehittymistä ja heidän työtään tieto- ja oppimisympäristönä. Tutkimusongelmat ovat: 1. Miten tutorin osaaminen kehittyy ongelmaperustaisen oppimisen kontekstissa? 2. Mitkä ovat tutorin työn keskeiset elementit?

Tulokset osoittivat tutoreiden prosessoivan työssään moniulotteista tietoa, jossa liikutaan yksilöiden, työyhteisön ja koko organisaation toimintojen vaikuttamana. Siten tuloksilla on merkitystä myös yleisemmin tarkasteltaessa työssä ja organisaatiossa oppimista. Tutkitut tutorit onnistuivat suunnistamaan yksin työskentelyn kulttuurista kollegiaaliseen vastuun jakamiseen ja aitoon, luottamusta edellyttävään yhteistyön kulttuuriin. Ongelmaperustainen pedagogiikka luo ammatillisen kasvun ja osaamisen uuden kehyksen, jossa opettajat oppivat työssään ja työyhteisössään aivan eri tavalla verrattuna aikaisempaan yksintyöskentelyn traditioon.

Tutkija kuuluu ongelmaperustaista oppimista koulutuksessa ja työssä tutkivaan ProBell-ryhmään (Problem based learning in Finnish higher education). Tutkimustuloksia sovelletaan parhaillaan välittömästi käytäntöön Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Eduta-instituutin toteuttamassa 40 opintoviikon laajuisessa opettajien täydennyskoulutusohjelmassa Ongelmaperustaisen oppimisen PD-opinnot , jota osarahoittavat EU ja Etelä-Suomen lääninhallitus. Suomalaisen koulutuksen kentälle työskentee jo paljon ongelmaperustaisen pedagogiikan ja oppimisen parissa toimivia sekä niitä, joiden kiinnostus asiaan on herännyt. Tutkimustuloksia voivat hyödyntää paitsi erilaisten oppilaitosten opettajat myös työelämän koulutuksen kehittäjät erilaisissa organisaatioissa.

This study considers the development of the tutor s knowledge and expertise in the context of problem based pedagogy. Problem-Based Learning (PBL) is a pedagogical and curricular innovation used globally in various fields of higher education and it is based on the premise that learning starts with authentic problems created from professional practice. So far, problem-based learning has been studied mainly from point of view of students and their experiences, while the changing nature of teachership, the special nature of tutors work and tutors own experiences have received much less attention. This is the reason why it is more appropriate to use the term problem-based pedagogy to emphasise the perspective of the tutor s work. The guarantee for effective learning is the teachers /tutors individual and commonly-shared professional knowledge. The theoretical part of the study clarifies the epistemological and theoretical basis of PBL and sheds light on the complexity of the tutor s work environment. The tutor s knowledge involves adequate expertise regarding the content studied and also the ability to adopt the roles of facilitator, expert and designer of learning. The tutor-teacher is also a learner him/herself in the process of problem-based learning, continuously having to check and adjust his/her own values and pedagogical ideas. The tutor facilitates the learning of both the group and its individual members.

Constructive and experiential ideas about learning form the basis of PBL theory. The problem-solving process and work in tutorial sessions are described using a number of models which emphasize slightly different phases of the problem-solving process. However, the comparison of these models has been done only a little. Because problem-solving and its facilitation are complex processes, understanding them requires both recognition of the epistemological basis of knowledge and awareness of the different phases of learning process. Knowledge that is based on various scientific disciplines rests on beliefs and arguments that are assumed to be true. However, this kind of technical rationality alone is not an adequate basis for the formation of professional knowledge. It is essential to learn to recognise the way expertise is linked both to content and process where experiential and tacit knowledge play an important role. This highlights the importance of experiential knowledge as an integrating force between theory and practice.

This study is an ethnographic case study conducted within two educational organizations. The knowledge creation of the research process is abductive in nature which means that the borderlines between ideas and logic are not always distinguishable. The study proceeds flexibly between the known and unknown, between theory creation and testing. The data gathered during 1995-1997 is based on the observation of a number of tutorials (n=18) facilitated by five different tutors and also on tutor interviews. In addition, three tutors wrote journals about facilitating tutorials (n=30) during the academic year of 1996-1997. During the year 2001, I interviewed six tutors who had been implementing PBL for several years. However, the case specific analysis of actions of students and tutors at tutorial sessions begins with the implementation of PBL in both organizations. The cross-case analysis of the data from both organizations is focused on the application of PBL curriculum and on the development of tutors knowing. Tutor s work as a multidimensional knowledge and learning environment was the primary target of the analysis of the interview data gathered during the year 2001. The results of the study show that tutors process complex information which is influenced by actions of individuals, the work community and the whole organization. Tutors succeeded in moving from a culture of working alone to a culture of cooperation, shared responsibility and genuine trust. Set alongside the tradition of working in isolation, problem-based pedagogy offers a new framework for professional growth, knowing and competence in which teachers learn at work in a radically different way.