Ernomane vesitehras
Juuti, Petri; Katko, Tapio (1998)
1998
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-8919-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-8919-8
Tiivistelmä
Kokonaisuutena Tampereen vedenhankinnan ja viemäröinnin kehitys mukaan luettuna kaupunki ja sitä aiemmin ympäröineet maaseututaajamat, nykyiset kaupunginosat, haja-asutusalueet sekä teollisuuden veden käyttö ja vesiensuojelu muodostavat kokonaisuuden, joka on kuin koko Suomen vesihuollon kehitys pienoiskoossa.
Teoksen nimellä “Ernomane vesitehras” haluamme korostaa Tampereen luonnetta Suomen huomattavimpana teollisuuskeskuksena: monilla teollisuuslaitoksilla oli jo varhain omat vesilaitokset ja viemäröintijärjestelmät. Myös vesilaitoksen jo eläkkeellä olevat sekä vanhemmat henkilöt käyttävät sanaa “vesitehdas” vesilaitosta kuvatessaan. Englannin kielessä on vastaavasti yleistynyt käsite Water industry, vesiteollisuus, jolla tarkoitetaan lyhyesti koko vesi- ja viemärilaitostoimintaa ja sen teollista luonnetta.
Jo vuonna 1835 Tammerkosken yläjuoksulta yritettiin pumpata vettä saksalaisvalmisteisella pumpulla, ja muutamissa kaupunkia 1840-luvulla kuvaavissa kartoissa tämä pumppu esiintyy nimellä “stadens pumpverk”. Ensimmäinen varsinainen vesilaitos rakennettiin vuosina 1882-84, ja se toimi ns. matalapainelaitoksena: vesi johdettiin omalla paineellaan takorautaputkea pitkin kosken yläjuoksulta Kaupungin keskustaan. Laajimmillaan tämä verkosto käsitti noin sata liittymää ja sisälsi useita vapaaposteja. Myös viemärilaitos rakennettiin jo tuossa vaiheessa. Vesilaitos on kuitenkin aiemmin laskenut varsinaiset vuosipäivänsä vuodesta 1898, jolloin valmistui pumppaukseen perustuva korkeapainelaitos. Tällöin käyttöönotettu painetaso valittiin mm. palolaitoksen ja uusien korkeiden kerrostalojen tarpeet huomioon ottaen. Vesilaitos ja palolaitos syntyivätkin Tampereella lähes samanaikaisesti. Tämä ei ole sattumaa, sillä vesijohtoa on tarvittu sammutusveden ja juomaveden saamiseksi paikasta riippumatta aina, kun kaupunki on kasvanut tiettyyn kokoon.
Teoksen nimellä “Ernomane vesitehras” haluamme korostaa Tampereen luonnetta Suomen huomattavimpana teollisuuskeskuksena: monilla teollisuuslaitoksilla oli jo varhain omat vesilaitokset ja viemäröintijärjestelmät. Myös vesilaitoksen jo eläkkeellä olevat sekä vanhemmat henkilöt käyttävät sanaa “vesitehdas” vesilaitosta kuvatessaan. Englannin kielessä on vastaavasti yleistynyt käsite Water industry, vesiteollisuus, jolla tarkoitetaan lyhyesti koko vesi- ja viemärilaitostoimintaa ja sen teollista luonnetta.
Jo vuonna 1835 Tammerkosken yläjuoksulta yritettiin pumpata vettä saksalaisvalmisteisella pumpulla, ja muutamissa kaupunkia 1840-luvulla kuvaavissa kartoissa tämä pumppu esiintyy nimellä “stadens pumpverk”. Ensimmäinen varsinainen vesilaitos rakennettiin vuosina 1882-84, ja se toimi ns. matalapainelaitoksena: vesi johdettiin omalla paineellaan takorautaputkea pitkin kosken yläjuoksulta Kaupungin keskustaan. Laajimmillaan tämä verkosto käsitti noin sata liittymää ja sisälsi useita vapaaposteja. Myös viemärilaitos rakennettiin jo tuossa vaiheessa. Vesilaitos on kuitenkin aiemmin laskenut varsinaiset vuosipäivänsä vuodesta 1898, jolloin valmistui pumppaukseen perustuva korkeapainelaitos. Tällöin käyttöönotettu painetaso valittiin mm. palolaitoksen ja uusien korkeiden kerrostalojen tarpeet huomioon ottaen. Vesilaitos ja palolaitos syntyivätkin Tampereella lähes samanaikaisesti. Tämä ei ole sattumaa, sillä vesijohtoa on tarvittu sammutusveden ja juomaveden saamiseksi paikasta riippumatta aina, kun kaupunki on kasvanut tiettyyn kokoon.