Gradun hyvät käytännöt : johdatus gradun tekemiseen

Abstract

Maisteritutkinnon suorittamiseen kuuluu keskeisesti hyväksyttävän pro gradu-tutkielman tekeminen. Gradututkielman keskeistä merkitystä korostaa se, että uudessa tutkintojärjestelmässä maisteritutkinto kostuu etupäässä pääaineen syventävistä opinnoista, johon varatuista opintopisteistä gradu haukkaa huomattavan osan. Gradututkielmaa on totuttu pitämään erityisen vaativana muihin opintosuorituksiin nähden. Gradun vaativuus on paitsi määrällistä myös laadullista; gradu edellyttää opiskelijalta monenlaista osaamista ja kykyä kasvaa tutkivaksi asiantuntijaksi ja uuden tieteellisen tiedon tuottajaksi.

Käsitys gradun vaativuudesta opintosuorituksena on poikinut lukuisia gradun tekemistä helpottavia oppaita. Pelkästään kaupallisesti kustannettujen oppaiden tarjonta on hämmästyttävän laajaa, puhumattakaan internetistä löytyvistä monenkirjavista esityksistä. Opiskelijan ensimmäinen opastaja gradun tekemiseen on kuitenkin omalla laitoksella tai omassa oppiaineessa laadittu suppea, mutta tiivis johdatus gradun tekemiselle olennaisiin seikkoihin. Suppeassa esityksessä joudutaan käsittelemään monia gradun tekemiselle keskeisiä asioita niukasti tai jättämään käsittelemättä.

Tässä gradujohdatuksessa käsitellään samoja asioita kuin laitosten ja oppiaineiden graduoppaissa, mutta perusteellisemmin ja monipuolisemmin. Lisäksi tehdään tunnetuksi ja otetaan kantaa asioihin, joita laitosten ja oppiaineiden virallisissa graduoppaissa ei yleensä käsitellä. Käsiteltäviin asioihin on vaikuttanut paitsi aiheen kirjallisuuden lukemisen myötä syntynyt käsitys gradun tekemiselle keskeisistä seikoista, myös pitkäaikainen kokemus gradujen ohjaajana ja tarkastajana. Huomio kohdistetaan sellaisiin seikkoihin, joista oletettavasti on eniten hyötyä gradun tekemisen pulmien kanssa painivalle opiskelijalle. Käsiteltävinä ovat gradun tavoitteet ja edellytykset, laajuus ja työmäärä, aiheen valinta ja aihetta käsitteleviin tutkimuksiin perehtyminen, gradun muodollinen toteutus, julkaiseminen verkossa ja arviointi sekä gradun tekemiseen opastava kirjallisuus. Lisäksi käsitellään tutkielmaseminaaria.

Gradun tekemistä käsitellään hyvien käytäntöjen näkökulmasta. Tavoitteena on edesauttaa gradun tekemisen hyvien käytäntöjen omaksumista. Tavoitteeseen pyritään paitsi selvittämällä mitä gradun hyvät käytännöt ovat ja miten ne toteutetaan, myös perustelemalla miksi tietyt käytännöt ovat hyviä. Kun perustellaan jonkin käytännön hyvyyttä, perusteellaan itse asiassa sitä, miksi jokin käytäntö on parempi kuin jokin toinen käytäntö. Hyvien käytäntöjen synonyyminä puhutaan usein parhaista käytännöistä. Parhaat käytännöt näyttävät sisältävän näkemyksen tietynlaisista käytännöistä ehdottomasti muita parempina. Tieteellisessä tutkimuksessa voidaan harvemmin osoittaa tällaisia käytäntöjä. Silti on ilmeistä, että kaikki gradun tekemisen käytännöt eivät ole yhtä hyviä, varsinkaan kun käytäntöjen hyvyyden kriteereinä pidetään informatiivisuuden ohella yksinkertaisuutta ja taloudellisuutta.

Hyvien käytäntöjen katsotaan usein merkitsevän sellaisten keinojen kuvaamista, joiden avulla päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Lisäksi hyvät käytännöt ymmärretään yleispätevän standardin mukaisiksi. Gradun tekemiseen sovellettuna kyse on yleispätevistä menettelytavoista, joita seuraamalla graduntekijä pääsee hyvään lopputulokseen. Tällainen näkemys hyvistä käytännöistä ei tarkoita, että kaikkien gradujen tulee olla samasta puusta veistettyjä tai että gradu syntyy mekaanisesti sääntöjä seuraamalla. Gradu syntyy aina tekijän omintakeisen ajatustyön tuloksena. Hyvien käytäntöjen noudattaminen ei tukahduta graduntekijän omintakeista ajattelua tai yksilöllistä luovuutta, vaan mahdollistaa sen oikeanlaisen esilletulon.

Gradun tekemisen hyvät käytännöt ovat yleisiä, mutta tietylle yliopistolle ja laitokselle tai oppiaineelle ominaiset käytännöt tuovat näihin omat piirteensä. Tämän gradujohdatuksen kirjoittamisen kontekstina on ollut Tampereen yliopisto ja sosiaalityön oppiaine. Erityinen konteksti luonnollisesti näkyy asioiden käsittelyssä, mutta gradun tekemisen hyviä käytäntöjä on pyritty käsittelemään siten, että niiden kiinnostavuus ei rajoitu tamperelaisiin sosiaalityön opiskelijoihin.

Tampereen yliopistossa on siirrytty vuoden 2011 alusta uuteen rakenteeseen, jossa yliopiston hallituksen päättämän strategian mukaisesti "tiedekunta- ja laitosrakenteet korvataan tieteenalakohtaisilla yksiköillä (school-malli)". Graduun liittyvät käytännöt eivät kuitenkaan tule uuteen rakenteeseen siirtymisen myötä muuttumaan dramaattisesti. Muutokset ovat lähinnä teknisiä. Tässä gradujohdatuksessa on otettu huomioon uuteen yksikkörakenteeseen siirtyminen.