Tuovi 4: Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2006 -konferenssin tutkijatapaamisen artikkelit
Teoksen toimittaja(t)
Viteli, Jarmo
Kaupinmäki, Simo
Tampereen yliopisto
2006
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6822-8
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6822-8
Tiivistelmä
Tämän artikkelikokoelman sato on kuudennesta Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa konferenssin yhteydessä pidetystä tutkijatapaamisesta. Keskeisenä tavoitteena on ollut luoda erityisesti nuorille tutkijoille foorumi, jossa voi kertoa omaa tutkimustarinaansa ja saada palautetta ja ideoita niin vertaistutkijoilta kuin kokeneemmilta.
Nuoret tutkijat ovat kiinnostuneita verkkotekniikan mahdollisuuksista oppimisessa ja laajemminkin verkosta osana yksilön ja yhteisöjen elämää. Kuluva vuosi on ollut sosiaalisen median ja Web 2.0:n läpimurtoa: YouTube, Wikipedia ja Flickr ovat jo osa arkea, ja yhä enemmän myös koulutusmaailma tutkii ja kokeilee yhteisöllisen tiedontuottamisen malleja ja käytänteitä.
Toinen tutkimuskentällä ja myös tässä kokoelmassa näkyvä piirre on monitieteisyys. Tutkijat tuovat hankkeisiin oman tieteenalansa menetelmällisiä lähestymistapoja ja teorioita, mikä haastaa vanhat käsitykset tutkimuksesta ja sen ohjaamisesta. Monet oppimiseen ja tekniikkaan liittyvät oivallukset näyttävätkin syntyvän perinteisen kasvatustieteen ja oppimispsykologian reuna-alueilla ja irrallaan tieteen tuottamisen instituutioista. Yliopistoille tämä on paitsi haaste myös mahdollisuus.
Nuoret tutkijat ovat kiinnostuneita verkkotekniikan mahdollisuuksista oppimisessa ja laajemminkin verkosta osana yksilön ja yhteisöjen elämää. Kuluva vuosi on ollut sosiaalisen median ja Web 2.0:n läpimurtoa: YouTube, Wikipedia ja Flickr ovat jo osa arkea, ja yhä enemmän myös koulutusmaailma tutkii ja kokeilee yhteisöllisen tiedontuottamisen malleja ja käytänteitä.
Toinen tutkimuskentällä ja myös tässä kokoelmassa näkyvä piirre on monitieteisyys. Tutkijat tuovat hankkeisiin oman tieteenalansa menetelmällisiä lähestymistapoja ja teorioita, mikä haastaa vanhat käsitykset tutkimuksesta ja sen ohjaamisesta. Monet oppimiseen ja tekniikkaan liittyvät oivallukset näyttävätkin syntyvän perinteisen kasvatustieteen ja oppimispsykologian reuna-alueilla ja irrallaan tieteen tuottamisen instituutioista. Yliopistoille tämä on paitsi haaste myös mahdollisuus.