Tilauksessa Naispäätoimittaja? Nais- ja miespäälliköiden näkemykset ja kokemukset sukupuolen vaikutuksesta uraan
Torkkola, Sinikka; Ruoho, Iiris (2009)
Torkkola, Sinikka
Ruoho, Iiris
Tampereen yliopisto
2009
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7609-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7609-9
Tiivistelmä
Toimittajien ammattikunta on ollut jo 1980-luvun loppupuolelta lähtien niin sanottu tasapainoala: naisia ja miehiä on toimittajina ollut suurin piirtein yhtä paljon. Naisten määrä toimitusten alemmissa ja keskijohdon päällikkötehtävissä on myös lisääntynyt. Sen sijaan sanomalehtien huippujohtoon, päätoimittajiksi naiset eivät näytä yltävän. Tilauksessa Naispäätoimittaja on Tasa-arvo, journalismi ja suomalaisten naistoimittajien urakehitys -projektin väliraportti. Raportti erittelee niitä rakenteellisia, kulttuurisia ja yksilöllisiä tekijöitä, jotka selittävät, miksi naistoimittajat eivät etene urallaan samalla tavoin kuin miehet.
Tutkimuksessa haastatellut 43 nais- ja miespäällikköä luovat näkymiä johtajuuteen ja journalismiin monelta suunnalta. Yhtäältä pintansa pitävät perinteiset käsitykset journalismin vahvasta ytimestä ja siihen kytkeytyvistä sukupuolieroista. Toisaalta yhä ankarammaksi muuttuva kilpailu pakottaa mediataloja etsimään uusia keinoja tuottaa yleisöjä kiinnostavaa journalismia.
Naistoimittajien uraesteet näyttävät madaltuvan, sillä naisia tarvitaan toimitusten johtoon nykyisin myös sisällöllisistä syistä. Naistoimittajien oletetaan tuottavan naisia kiinnostavia sisältöjä, joita ilman ei kilpailussa (nais)yleisöstä voi pärjätä. Samasta syystä naisia tarvitaan toimitusten johtoonkin. Naisten määrän lisääntyminen toimituksissa ei välttämättä johda journalismin sukupuolittuneiden rakenteiden purkautumiseen. Naisten määrän kasvu toimituksissa ei myöskään automaattisesti muuta mediayritysten ja toimitusten kulttuuria ja toimintatapoja nykyistä tasa-arvoisemmaksi.
Naisten ja miesten työurien vertailu osoittaa, miesten edenneen urallaan rivakammin. Vertailu antaa viitteitä siitä, että heitä rekrytoidaan toimituksen ulkopuolelta useammin kuin naisia. Rekrytointiprosessissa on mukana paljon johtajuuteen ja journalismiinkin liittyvää hiljaista tietoa, joka ohjaa niin päälliköiden etsijöiden kuin etsittävienkin toimintaa. Miespäälliköille tarjoutuu edelleenkin yhteiskunnallisina vaikuttajina ja linjojen vetäjinä toimitusten isännän rooleja. Kun isännän rinnalla tarvitaan arjen pyörittäjää, paikka tarjoutuu helposti sukupuolen mukaisesti naiselle.
Päällikkötoimittajien haastatteluista nousee esiin neljänlaisia tyyppipiirteitä, joista voi kärjistää neljä karikatyyristä uratyyppiä: nuori lupaus, sankaritoimittaja, ahkera osaaja ja uraloikkaaja. Uratyypit kertovat paitsi yksilöllisistä valinnoista myös mediatalojen ja toimitusten kulttuurisista ehdoista ja käytännöistä, jotka luovat paikkoja yksilöiden toiminnalle.
Tutkimuksessa haastatellut 43 nais- ja miespäällikköä luovat näkymiä johtajuuteen ja journalismiin monelta suunnalta. Yhtäältä pintansa pitävät perinteiset käsitykset journalismin vahvasta ytimestä ja siihen kytkeytyvistä sukupuolieroista. Toisaalta yhä ankarammaksi muuttuva kilpailu pakottaa mediataloja etsimään uusia keinoja tuottaa yleisöjä kiinnostavaa journalismia.
Naistoimittajien uraesteet näyttävät madaltuvan, sillä naisia tarvitaan toimitusten johtoon nykyisin myös sisällöllisistä syistä. Naistoimittajien oletetaan tuottavan naisia kiinnostavia sisältöjä, joita ilman ei kilpailussa (nais)yleisöstä voi pärjätä. Samasta syystä naisia tarvitaan toimitusten johtoonkin. Naisten määrän lisääntyminen toimituksissa ei välttämättä johda journalismin sukupuolittuneiden rakenteiden purkautumiseen. Naisten määrän kasvu toimituksissa ei myöskään automaattisesti muuta mediayritysten ja toimitusten kulttuuria ja toimintatapoja nykyistä tasa-arvoisemmaksi.
Naisten ja miesten työurien vertailu osoittaa, miesten edenneen urallaan rivakammin. Vertailu antaa viitteitä siitä, että heitä rekrytoidaan toimituksen ulkopuolelta useammin kuin naisia. Rekrytointiprosessissa on mukana paljon johtajuuteen ja journalismiinkin liittyvää hiljaista tietoa, joka ohjaa niin päälliköiden etsijöiden kuin etsittävienkin toimintaa. Miespäälliköille tarjoutuu edelleenkin yhteiskunnallisina vaikuttajina ja linjojen vetäjinä toimitusten isännän rooleja. Kun isännän rinnalla tarvitaan arjen pyörittäjää, paikka tarjoutuu helposti sukupuolen mukaisesti naiselle.
Päällikkötoimittajien haastatteluista nousee esiin neljänlaisia tyyppipiirteitä, joista voi kärjistää neljä karikatyyristä uratyyppiä: nuori lupaus, sankaritoimittaja, ahkera osaaja ja uraloikkaaja. Uratyypit kertovat paitsi yksilöllisistä valinnoista myös mediatalojen ja toimitusten kulttuurisista ehdoista ja käytännöistä, jotka luovat paikkoja yksilöiden toiminnalle.