Tieto- ja viestintätekniikka peruskoulun ja lukion opettajien työssä. Tapaustutkimus Tampereelta.
Franssila, Heljä; Pehkonen, Marika (2004)
2004
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6074-X
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6074-X
Tiivistelmä
Julkaisu "Tieto- ja viestintätekniikka peruskoulun ja lukion opettajien työssä Tapaustutkimus Tampereelta" on loppuraportti Tampereen yliopiston Hypermedialaboratorion keväällä 2004 toteuttamasta tutkimushankkeesta "Opettajan työn tukeminen Tutkimus tietotekniikan hyödyntämisestä peruskoulun ja lukion opetuksessa Tampereella". Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käytön rooli ja luonne opettajan työssä sekä henkilökohtaisessa käytössä että opetustilannekäytössä. TVT:n käyttöä analysoitiin sekä määrän että laadun osalta. Käytön analyysin pohjalta muodostettiin eri opettajaryhmiä kuvaavat tieto- ja viestintätekniikan käyttöprofiilit. Tarkasteltuja opettajaryhmiä olivat luokanopettajat, äidinkielenopettajat, vieraiden kielten opettajat, matemaattisten aineiden opettajat sekä kuvataiteen opettajat. Tutkimuksessa selvitettiin opettajien näkemyksiä TVT:n opetuskäytön pedagogisesta mielekkyydestä sekä asemasta koulujen opetussuunnitelmassa.
Opettajien kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edellytyksistä ja esteistä selvitettiin analysoimalla opettajien kokemuksia TVT:n käytön erilaisista tukimuodoista, laitteistoihin ja opetustilanteen suunnitteluun ja toteutettavuuteen liittyvistä estetekijöistä sekä koulutus- ja kehitystarpeista. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena yhdessätoista Tampereen koulussa, jotka oli valittu harkinnanvaraisesti tutkimukseen. Mukana oli viisi 1-6luokkien koulua, neljä 7-9 luokkien koulua ja kaksi lukiota. Tutkimusaineiston muodostivat 38 opettajan teemahaastattelut sekä tieto- ja viestintätekniikan käytön kartoituskysely, joka lähetettiin verkkolomakkeena koulujen kaikille opettajille.
Tietokone on jokapäiväinen henkilökohtainen työväline suurimmalle osalle tutkimuksen kyselyyn vastanneista opettajista. Luokanopettajista 66% ja aineenopettajista 71% käyttää tieto-konetta päivittäin. Vähintään viikoittain tietokonetta käyttävät lähes kaikki opettajat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Opettajia, jotka eivät käyttäisi tietokonetta lainkaan, ei enää juurikaan ole. Suurimmalla osalla opettajista on kotona oma kone (91%) ja Internet-yhteys (82%) käytössään. Opettajan henkilökohtainen tietokoneen työkäyttö tapahtuu sekä kotona että koulussa. Jos kotona on Internet-yhteys, sitä käytetään myös työasioihin. Pääsyä työskentelemään tietokoneelle opettajainhuoneessa tai muussa työhuoneessa koululla piti hyvänä tai tyydyttävänä enemmistö (82%) aineenopettajista, mutta välttävänä tai huonona 44% luokanopettajista. Yli puolet opettajista (57%) ei käytä lainkaan oman koulun mikroluokan koneita omiin töihinsä luokan ollessa vapaana.
Opettajan arkipäiväinen tietokoneen henkilökohtainen käyttö on tekstinkäsittelyä, Internet-selaimen ja sähköpostin käyttöä, muita sovelluksia käytetään satunnaisemmin. Tietokonetta käytetään kokeiden, tehtävämonisteiden ja tiedotteiden kirjoittamiseen, tiedonhakuun Internetistä sekä sähköpostin vaihtoon kollegoiden, vanhempien ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa, vähemmän kuitenkin oppilaiden kanssa tai koulun hallintoon liittyen. Vähintään noin puolet opettajista ei käytä koskaan esitysgrafiikkaohjelmaa, verkko-oppimisympäristöjä, pikaviestintää (chat /irc), verkkosivueditoria tai taitto-ohjelmaa.
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä luokanopettajat ovat aineenopettajia aktiivisempia. Luokanopettajista lähes kolme neljästä (73%) käy ainakin kuukausittain luokkansa kanssa mikroluokassa, kun taas aineenopettajista suurin osa (86%) käy mikroluokassa harvemmin kuin kuukausittain tai ei lainkaan yhden opetusryhmän kanssa. Sekä luokanopettajan että aineen-opettajan tavanomaisessa opetusluokassa on 0-2 tietokonetta.
Koulujen opetussuunnitelmat eivät ainakaan vielä tutkimushetkellä velvoittaneet varsinkaan aineenopettajia tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessaan. Luokanopettajista useimpien mielestä TVT:n opetuskäytön pedagoginen anti liittyy oppilaiden korkeaan opiskelumotivaatioon TVT:aa hyödynnettäessä, opetuksen monimuotoistumiseen sekä oppilaille välttämättömien tietoyhteiskunnan perustaitojen muodostumiseen ja tulevaisuuden jatko-opintoihin valmistautumiseen. Pedagogisen annin osalta aineenopettajat ovat skeptisempiä. Kokonaisuudessaan vain harva opettaja liittää TVT:n pedagogisiin hyötyihin tutkivan ja autenttisen ongelmaperustaisen oppimisen edellytysten paranemisen, yhteistoiminnallisen ja keskustelevan oppimisen mahdollisuuksien lisääntymisen tai vuorovaikutuksen helpottumisen ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Oppilaiden kanssa useimmin käytettyjä sovelluksia ovat tekstinkäsittely, Internet-selain, ja valmiit opetusohjelmat sekä sähköposti. Verkon kautta mahdollistuvaan vuorovaikutukseen nojaavat työvälineet (verkkojulkaiseminen, chat, keskustelu- ja uutisryhmät) eivät ole yleistyneet opetuskäytössä. Samoin oppiainekohtaisia, multimedian vahvimpia ominaisuuksia pedagogisesti mielekkäällä tavalla soveltavia oppimateriaaleja on edelleenkin suomeksi niukasti saatavilla.
Äidinkielen ja vieraiden kielten TVT:aa hyödyntävällä tunnilla käytetään pääasiassa tekstinkäsittelyohjelmaa ja Internet-selainta, silloin tällöin drillejä, sähköpostia, cd-romppuja ja digi- ja videokameraa; tietokoneella toteutetaan kirjoitelmia, projektitöitä sekä prosessikirjoitetaan. Lähdekritiikin opettamisen opettajat kokevat isona haasteena. Matemaattisten aineiden opettajat hyödyntävät melko vähän TVT:aa oppilaiden kanssa. Käyttö on pääasiassa Internetin hyödyntämistä, taulukkolaskentaa yksittäiset opettajat hyödyntävät satunnaisesti. Fysiikan ja kemian opetuksessa ongelmaksi katsotaan hyvien suomenkielisten sähköisten oppimateriaalien vähäisyys. Kuvataiteessa harrastuneet opettajat hyödyntävät kuvankäsittelyä ja videoeditointia.
Keskeisimmät tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä haittaavat tekniset ja ajankäyttötekijät ovat atk-laitteiden vähäisyys tavallisissa luokkahuoneissa, liian vähäinen ja satunnainen käytettävissä oleva aika TVT:aa soveltavaan työskentelyyn sekä mikroluokkaan pääsyn hankaluus lukujärjestyssyistä. Opetustilanteen suunnitteluun ja toteutettavuuteen liittyvät merkittävimmät TVT-opetuskäytön esteet ovat TVT-työskentelyä sisältävien tuntien valmistamisen työläys sekä opettajan riittämätön aika etsiä ja suunnitella sopivia TVT-opetusmuotoja. TVT-menetelmien käyttöönoton ja käyttämisen pitäisi opettajien mielestä olla vaivatonta ja tehokasta oppimisen kannalta näin ei koeta asian vielä olevan.
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tukimuotoina opettajista suurin osa toivoo lisää tietokoneita omaan luokkaansa sekä käytännön ideoita ja vinkkejä osaavilta kollegoilta. Oppi-ainekohtaiselle, työaikana toteutettavalle TVT-opetuskäytön kollegiaaliselle tukitoiminnalle on tilausta kouluissa. Samoin kouluille toivotaan atk-laitteistojen toimivuudesta huolehtivia kouluavustajia tai media-assistentteja opetuskäytön tueksi sekä vapauttamaan atk-vastuuopettajien panosta enemmän pedagogisen kuin teknisen tuen suuntaan.
Opettajien kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edellytyksistä ja esteistä selvitettiin analysoimalla opettajien kokemuksia TVT:n käytön erilaisista tukimuodoista, laitteistoihin ja opetustilanteen suunnitteluun ja toteutettavuuteen liittyvistä estetekijöistä sekä koulutus- ja kehitystarpeista. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena yhdessätoista Tampereen koulussa, jotka oli valittu harkinnanvaraisesti tutkimukseen. Mukana oli viisi 1-6luokkien koulua, neljä 7-9 luokkien koulua ja kaksi lukiota. Tutkimusaineiston muodostivat 38 opettajan teemahaastattelut sekä tieto- ja viestintätekniikan käytön kartoituskysely, joka lähetettiin verkkolomakkeena koulujen kaikille opettajille.
Tietokone on jokapäiväinen henkilökohtainen työväline suurimmalle osalle tutkimuksen kyselyyn vastanneista opettajista. Luokanopettajista 66% ja aineenopettajista 71% käyttää tieto-konetta päivittäin. Vähintään viikoittain tietokonetta käyttävät lähes kaikki opettajat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Opettajia, jotka eivät käyttäisi tietokonetta lainkaan, ei enää juurikaan ole. Suurimmalla osalla opettajista on kotona oma kone (91%) ja Internet-yhteys (82%) käytössään. Opettajan henkilökohtainen tietokoneen työkäyttö tapahtuu sekä kotona että koulussa. Jos kotona on Internet-yhteys, sitä käytetään myös työasioihin. Pääsyä työskentelemään tietokoneelle opettajainhuoneessa tai muussa työhuoneessa koululla piti hyvänä tai tyydyttävänä enemmistö (82%) aineenopettajista, mutta välttävänä tai huonona 44% luokanopettajista. Yli puolet opettajista (57%) ei käytä lainkaan oman koulun mikroluokan koneita omiin töihinsä luokan ollessa vapaana.
Opettajan arkipäiväinen tietokoneen henkilökohtainen käyttö on tekstinkäsittelyä, Internet-selaimen ja sähköpostin käyttöä, muita sovelluksia käytetään satunnaisemmin. Tietokonetta käytetään kokeiden, tehtävämonisteiden ja tiedotteiden kirjoittamiseen, tiedonhakuun Internetistä sekä sähköpostin vaihtoon kollegoiden, vanhempien ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa, vähemmän kuitenkin oppilaiden kanssa tai koulun hallintoon liittyen. Vähintään noin puolet opettajista ei käytä koskaan esitysgrafiikkaohjelmaa, verkko-oppimisympäristöjä, pikaviestintää (chat /irc), verkkosivueditoria tai taitto-ohjelmaa.
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä luokanopettajat ovat aineenopettajia aktiivisempia. Luokanopettajista lähes kolme neljästä (73%) käy ainakin kuukausittain luokkansa kanssa mikroluokassa, kun taas aineenopettajista suurin osa (86%) käy mikroluokassa harvemmin kuin kuukausittain tai ei lainkaan yhden opetusryhmän kanssa. Sekä luokanopettajan että aineen-opettajan tavanomaisessa opetusluokassa on 0-2 tietokonetta.
Koulujen opetussuunnitelmat eivät ainakaan vielä tutkimushetkellä velvoittaneet varsinkaan aineenopettajia tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessaan. Luokanopettajista useimpien mielestä TVT:n opetuskäytön pedagoginen anti liittyy oppilaiden korkeaan opiskelumotivaatioon TVT:aa hyödynnettäessä, opetuksen monimuotoistumiseen sekä oppilaille välttämättömien tietoyhteiskunnan perustaitojen muodostumiseen ja tulevaisuuden jatko-opintoihin valmistautumiseen. Pedagogisen annin osalta aineenopettajat ovat skeptisempiä. Kokonaisuudessaan vain harva opettaja liittää TVT:n pedagogisiin hyötyihin tutkivan ja autenttisen ongelmaperustaisen oppimisen edellytysten paranemisen, yhteistoiminnallisen ja keskustelevan oppimisen mahdollisuuksien lisääntymisen tai vuorovaikutuksen helpottumisen ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Oppilaiden kanssa useimmin käytettyjä sovelluksia ovat tekstinkäsittely, Internet-selain, ja valmiit opetusohjelmat sekä sähköposti. Verkon kautta mahdollistuvaan vuorovaikutukseen nojaavat työvälineet (verkkojulkaiseminen, chat, keskustelu- ja uutisryhmät) eivät ole yleistyneet opetuskäytössä. Samoin oppiainekohtaisia, multimedian vahvimpia ominaisuuksia pedagogisesti mielekkäällä tavalla soveltavia oppimateriaaleja on edelleenkin suomeksi niukasti saatavilla.
Äidinkielen ja vieraiden kielten TVT:aa hyödyntävällä tunnilla käytetään pääasiassa tekstinkäsittelyohjelmaa ja Internet-selainta, silloin tällöin drillejä, sähköpostia, cd-romppuja ja digi- ja videokameraa; tietokoneella toteutetaan kirjoitelmia, projektitöitä sekä prosessikirjoitetaan. Lähdekritiikin opettamisen opettajat kokevat isona haasteena. Matemaattisten aineiden opettajat hyödyntävät melko vähän TVT:aa oppilaiden kanssa. Käyttö on pääasiassa Internetin hyödyntämistä, taulukkolaskentaa yksittäiset opettajat hyödyntävät satunnaisesti. Fysiikan ja kemian opetuksessa ongelmaksi katsotaan hyvien suomenkielisten sähköisten oppimateriaalien vähäisyys. Kuvataiteessa harrastuneet opettajat hyödyntävät kuvankäsittelyä ja videoeditointia.
Keskeisimmät tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä haittaavat tekniset ja ajankäyttötekijät ovat atk-laitteiden vähäisyys tavallisissa luokkahuoneissa, liian vähäinen ja satunnainen käytettävissä oleva aika TVT:aa soveltavaan työskentelyyn sekä mikroluokkaan pääsyn hankaluus lukujärjestyssyistä. Opetustilanteen suunnitteluun ja toteutettavuuteen liittyvät merkittävimmät TVT-opetuskäytön esteet ovat TVT-työskentelyä sisältävien tuntien valmistamisen työläys sekä opettajan riittämätön aika etsiä ja suunnitella sopivia TVT-opetusmuotoja. TVT-menetelmien käyttöönoton ja käyttämisen pitäisi opettajien mielestä olla vaivatonta ja tehokasta oppimisen kannalta näin ei koeta asian vielä olevan.
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tukimuotoina opettajista suurin osa toivoo lisää tietokoneita omaan luokkaansa sekä käytännön ideoita ja vinkkejä osaavilta kollegoilta. Oppi-ainekohtaiselle, työaikana toteutettavalle TVT-opetuskäytön kollegiaaliselle tukitoiminnalle on tilausta kouluissa. Samoin kouluille toivotaan atk-laitteistojen toimivuudesta huolehtivia kouluavustajia tai media-assistentteja opetuskäytön tueksi sekä vapauttamaan atk-vastuuopettajien panosta enemmän pedagogisen kuin teknisen tuen suuntaan.